3.10.2017

Sykkeettömästä rytmistä elvytettyjen huonoa ennustetta voidaan parantaa

Sydänpysähdyspotilaiden ennustetta voidaan arvioida muun muassa sydänsähkökäyrää mittaavan EKG-laitteen alkurytmin perusteella. Sykkeettömässä rytmissä EKG-laitteessa nähdään sähköistä aktiviteettia, mutta sykettä ei tunnu. Sykkeettömän rytmin osuus sairaalan ulkopuolella tapahtuneissa sydänpysähdyksissä on lisääntynyt viime aikoina ja sairaalassa sydänpysähdyksen saaneilla se on yleisin alkurytmi. Tämän ryhmän potilaiden ennustetta on yleisesti pidetty huonona: vain noin 4–7 prosenttia sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneista potilaista selviytyy sairaalasta kotiin. Sydänpysähdyksen jälkeen yleisin syy sairaalassa menehtymiselle on hapenpuutteen aiheuttama aivovaurio.

Selviytymistä on pyritty parantamaan optimoimalla elvytyksen aikainen sydänpysähdyksen syyhyn vaikuttava hoito sekä elvytyksen jälkeinen hoito. Teho-osastoilla on todettu elvytyksen jälkeisessä hoidossa potilaiden ennusteen parantuvan, jos heidän elimistönsä lämpötilan estetään nousemasta yli 36°C kahden ensimmäisen vuorokauden ajan sydänpysähdyksen jälkeen (niin sanottu lämpötilakontrolli). Varhain suoritetun sydämen varjoainekuvauksen hyödystä kaikilla potilailla ei ole yksiselitteistä näyttöä ja käytännöt vaihtelevatkin eri maiden ja sairaaloiden välillä. Osa sairaaloista rajaa sykkeettömästä rytmistä elvytetyt tehohoidon ulkopuolelle heikon ennusteen vuoksi.

Selviytyminen ja elottomuuden syyhyn kohdistuva hoito

Selvitimme väitöskirjatutkimuksessani sairaalan ulkopuolella sykkeettömästä rytmistä elvytettyjen potilaiden hoitoa ja selviytymistä useasta eri näkökulmasta. Ilmeni, että Vantaan ja Turun lääkärihelikopterien sekä Tampereen ensihoitojärjestelmän sairaalan ulkopuolella elvyttämistä potilaista oli elossa vuoden kuluttua 7 prosenttia ja viiden vuoden kuluttua 6 prosenttia. Suurin osa oli toipunut elvytyksestä neurologisesti hyvin ja koki elämänlaatunsa normaaliksi tai vain hieman heikentyneeksi.

Lisäksi selvitimme, voidaanko sykkeettömään rytmiin menneiden sydänpysähdyspotilaiden selviytymistä parantaa kohdentamalla elvytyksen aikainen hoito sydänpysähdyksen oletettuun syyhyn. Jaottelimme Hyvinkään sairaalasta, Oulun Yliopistollisesta sairaalasta ja Tukholman Södersjukhusetista kerätyn potilasaineiston kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä potilaiden sydänpysähdystä hoidettiin perinteisillä menetelmillä, eli painelu-puhalluselvytyksellä ja antamalla elvytyslääkkeitä. Toisen ryhmän potilaat saivat elvytyksen yhteydessä perinteisten menetelmien lisäksi elottomuuden mahdolliseen syyhyn kohdistuvaa hoitoa. Elottomuuden syyhyn kohdistuvaksi hoidoksi luettiin esimerkiksi elvytyksen aikainen pallolaajennushoito, lääkkeellinen liuotushoito sydäninfarktia epäiltäessä tai massiivisessa verenvuodossa runsas nesteytys.

Aineistomme perusteella kuukautta myöhemmin ryhmästä, joka sai elottomuuden syyhyn kohdistuvaa hoitoa, oli 32 prosenttia elossa, kun taas perinteisesti hoidetuista potilaista oli elossa 11 prosenttia. Tämä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä pienehkön aineiston vuoksi (104 potilasta), mutta innostaa tutkimaan aihetta lisää.

Hoitokäytännöt eroavat Pohjoismaissa

Meitä kiinnosti myös, miten eri Pohjoismaiden teho-osastoilla hoidetaan sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneita potilaita, sen jälkeen kun heidät on elvytetty. Pohjoismaissa on voimassa yhtenäiset suositukset elvytyksen jälkeisestä hoidosta. Havaitsimme kuitenkin selkeitä eroavaisuuksia maiden ja sairaaloiden välillä hoitokäytännöissä: kriteerit potilaiden valitsemiseksi tehohoitoon vaihtelevat, samoin kuin kriteerit aloittaa lämpötilakontrolli ja tehdä varhainen sydämen varjoainekuvaus. Norjan teho-osastoista 69 prosenttia käyttää lämpötilakontrollia kaikille elvytetyille potilaille, kun taas Suomessa 20 prosenttia sairaaloista hoitaa kaikkia elvytettyjä lämpötilakontrollilla. Lisäksi päätös potilaan ennusteesta ja hoidonrajaamisesta tehdään eri menetelmillä ja sen ajankohta vaihtelee.

Teksti: Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Sini Saarinen, LL, TAYS Ensihoitokeskus

Kuvat: Marjo Aaltomaa ja Sini Saarinen

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Kliinisen tohtoriohjelman) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: http://www.helisci.fi/tt/tietystifi/

 

Viimeksi muokattu 4.10.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi