26.2.2016

Peräsuolisyövän kirurgisen hoidon tulokset

Paksu- ja peräsuolisyöpä ovat kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa ja syöpäkuolemien neljänneksi yleisin syy. Uusia peräsuolisyöpiä todetaan vuodessa jo yli 1000. Lähes puolessa tapauksissa syöpä on levinnyt joko peräsuolen vieruskudoksiin tai lähettänyt etäpesäkkeitä, tavallisesti maksaan tai keuhkoihin.

Peräsuolisyövän oireena on tavallisimmin suolen toiminnanmuutos, kuten ummetus, ripuli, tai tihentynyt ulostustarve sekä veri ulosteen mukana. Joskus hälyttävä löydös on anemia tai laihtuminen. Harvemmin oireena on kipu. Peräsuolisyöpä todetaan peräsuolentähystyksellä ja siinä yhteydessä kasvaimesta otetuista koepaloista. Paikallinen levinneisyys arvioidaan peräsuolen magneettikuvalla ja etäpesäkkeiden olemassa olo vartalon tietokonekerroskuvalla.

Uusiutumisriski ja seuranta

Potilaiden eloonjäämisennuste on noussut dramaattisesti uusien solunsalpaaja- ja sädehoitojen sekä leikkaustekniikoiden kehittymisen myötä viimeisen 10 vuoden aikana. Jos syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä, ennuste on huomattavasti huonompi. Riittävän varhain todettu syöpä saadaan todennäköisesti leikattua kokonaan pois, jolloin etäpesäkkeitä ei pääse syntymään, eikä välttämättä tarvita raskaita liitännäishoitoja. Tärkeää olisi, että potilas osaisi hakeutua tutkimuksiin varhain, mikäli uusia ja hälyttäviä oireita ilmenee. Potilas, jolla on verisiä ulosteita tai suolen toiminnan muutos, tulisi ohjata paksusuolentähystykseen.

Peräsuolisyöpä uusii tavallisimmin kahden leikkausta seuraavan vuoden aikana. Tänä aikana seuranta on tiheintä, ja sitä on perinteisesti jatkettu viiteen vuoteen asti. Seurantamenetelminä on käytetty potilaan kliinistä tutkimusta, laboratoriokokeita sekä suolen tähystystutkimusta. Kuvantamistutkimuksia on tehty vain, mikäli on epäilty taudin paikallista uusimista tai etäpesäkkeitä. Mikäli syöpä oireilee esimerkiksi kipuna, se on todennäköisesti jo levinnyt. Seurannan merkityksestä uusiutuman löytymisessä ja sen vaikutuksesta potilaan elinennusteeseen on vähäisesti tutkimustietoa. Syöpätyyppi määrittää taudin aggressiivisuutta ja kasvutavan perusteella voidaan arvioida myös uusiutumisen todennäköisyyttä.

Pysyvän avanteen välttämisen edellytykset

Peräaukon säästäminen ja pysyvän avanteen välttäminen on potilaalle usein tärkeää. Moni sietää hieman huonompaakin toiminnallista tulosta, mikäli pysyvä avanne voidaan välttää. Peräaukon säästämisen edellytyksenä on, ettei kasvain kasva peräaukon sulkijalihaksiin. Hyvin matalan suoliliitoksen teon voi estää myös potilaan ruumiinrakenne tai kasvaimen suuri koko. Mataliin suoliliitoksiin liittyvä pelätyin leikkauksen jälkeinen komplikaatio on suoliliitoksen yleensä osittainen pettäminen. Matalan suolisauman paranemista voidaan edesauttaa tekemällä väliaikainen avanne, joka poistetaan, kun liitos on parantunut ja mahdolliset liitännäissolunsalpaajahoito on päättynyt. Toisinaan suoliliitos joudutaan silti purkamaan ja tekemään pysyvä avanne. Tyypillisesti tämä johtuu tulehduksesta leikkausalueella, suolisauman huonosta toiminnallisesta tuloksesta tai kasvaimen paikallisesta uusimisesta liitosalueella.

Paikallisesti edennyt tauti

Mikäli syöpä kasvaa kiinni suolta ympäröiviin kudoksiin ja elimiin, joudutaan nämä syöpäkasvua sisältävät elimet poistamaan suolileikkauksen yhteydessä. Tavallisesti kyseeseen tulee kohdun, eturauhasen tai virtsarakon poisto ja emättimen osapoisto. Näissä paikallisesti laajasti edenneissä taudeissa on hieman muita suolileikkauksia suurempi leikkauksen jälkeinen sairastavuus ja kuolleisuus. Syöpäkasvun takia tehty usean elimen poisto mahdollistaa usein kaiken syöpäkudoksen poistamisen. Levinneissäkin taudeissa laajennettu leikkaus vähentää vaikeita kipu- ja verenvuoto-ongelmia, jolloin potilaan elämänlaatu paranee. Ennen leikkausta annettu sädehoito usein kutistaa syöpäkasvainta, jolloin kasvain pystytään todennäköisemmin poistamaan tervettä kudosta pitkin, mikä puolestaan parantaa ennustetta.

Lyhyen sädehoidon hyöty paikallisen uusiutumisen estämisessä

Ennen peräsuolileikkausta annetun lyhyen sädehoidon on tarkoitus pienentää syövän paikallista uusiutumariskiä. Riski on katsottu suurentuneeksi suolen lihasseinämän lävistävissä kasvaimissa, ja kun suoliliepeessä on imusolmuke-etäpesäkkeitä. Sädehoidosta on myös haittoja, kuten ripulia, iho-oireita, limakalvon kuivumista ja suoliston seinämän vaurioita sekä sekundaarisyövän kehittymisen mahdollisuus.

Peräsuolisyövän hoidossa sädehoito on myös merkittävä syy virtsa- ja sukupuolielinten toimintahäiriöille. Nykyisin peräsuolisyöpäkirurgiassa käytettävä niin sanottu TME-tekniikka on itsessään pienentänyt paikallista uusiutumariskiä ja lyhyen sädehoidon merkitys on epäselvä. Niinpä sen käyttöä on alettu vähentää monissa maissa.

Väitöskirjassani tarkastelen, miten peräsuolisyövän paikallisuusiutumat löytyvät nykyisen seurantaohjelman avulla sekä kuinka usein ja miksi matalat peräsuoliliitokset joudutaan purkamaan. Lisäksi tutkin, miten monielinpoistot vaikuttavat paikallisesti edenneeseen peräsuolisyöpään ja lyhyen sädehoidon vaikutusta paikallisuusiutumariskiin. Tutkimustuloksiani hyödynnetään potilaiden hoidossa ja seurannassa.

Teksti: Väitöskirjatutkija LL Minna Räsänen, HY, HYKS, Vatsakeskus, Vatsaelinkirurgia
Kuvat: Minna Räsänen ja Pond5.com

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: http://www.helisci.fi/tt/tietystifi/

Viimeksi muokattu 16.5.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi