31.1.2018

Laskimoepämuodostumien diagnostiikka tarkentuu

Suonet muodostuvat hyvin varhaisessa vaiheessa sikiökehityksen aikana ja jo kymmenen viikon ikäisellä sikiöllä on verenkierto. Ihmiselimistössä on monenlaisia suonityyppejä: valtimoita, laskimoita, hiussuonia eli kapillaareja sekä imusuonia. Näillä kaikilla on erilaiset seinämärakenteet, paineolosuhteet ja tehtävät. Paikalliset sikiöaikaiset häiriöt suonten kehityksessä voivat johtaa erilaisten suoniepämuodostumien syntyyn. Tällaisia ovat laskimo-, valtimo-laskimo-, hiussuoni- ja imusuoniepämuodostumat sekä näiden sekamuodot. On tärkeää erottaa eri suoniepämuodostumatyypit toisistaan, koska niiden hoitolinjat ovat erilaiset.

Laskimoepämuodostuman kudosnäyte.

Laskimoepämuodostumat ilmenevät monin tavoin

Synnynnäisistä suoniepämuodostumista tavallisimpia ovat laskimoepämuodostumat. Koska laskimoita on kaikkialla elimistössä, myös laskimoepämuodostumia voi olla missä tahansa kehon osassa. Laskimoepämuodostumat ovat olemassa jo syntyvällä lapsella, mutta ne alkavat tyypillisesti oireilla vasta myöhemmin lapsuudessa tai nuoruusiässä.

Oireet vaihtelevat laskimoepämuodostuman koosta, sijainnista ja ympäröivistä rakenteista riippuen. Yleisimpiä oireita ovat kipu ja turvotus, jotka usein pahenevat fyysisen rasituksen yhteydessä. Lisäksi etenkin pinnalliset ja kookkaat epämuodostumat voivat aiheuttaa merkittävää ulkonäköhaittaa ja kehon epäsymmetriaa. Laskimoepämuodostumiin liittyy myös veren hyytymishäiriöitä, jotka voivat etenkin toimenpiteiden yhteydessä altistaa tukos- ja vuotokomplikaatioille.

Skleroterapia ensisijainen hoito

Laskimoepämuodostumien hoito suunnitellaan niistä aiheutuvan haitan mukaan. Aikaisemmin kirurgia oli lähes ainoa käytettävissä oleva hoitomuoto. Viimeisen vuosikymmenen aikana sen rinnalle on kehitetty uusia, vähemmän kajoavia hoitomuotoja. Näistä skleroterapia eli pistoshoito, on nykyään useimmissa tapauksissa ensisijainen. Skleroterapiassa laskimoepämuodostumaan ruiskutetaan paikallisesti ihon lävitse lääkeainetta tai kemikaalia, joka aiheuttaa poikkeavien suonirakenteiden sulkeutumisen ja kutistaa epämuodostuman. Hoidon kohdentamisessa käytetään ultraääni- ja läpivalaisuohjausta. Skleroterapia on potilaalle leikkaushoitoa kevyempi vaihtoehto ja siitä toipuminen on nopeampaa. Skleroterapialla voidaan hoitaa myös laajoja ja hankalasti sijaitsevia laskimoepämuodostumia, jotka jäisivät kirurgisen hoidon ulkopuolelle.

Magneettikuva sormen laskimoepämuodostumasta

Vaikeasti hoidettavat lihaksen sisäiset laskimoepämuodostumat

Useimmat laskimoepämuodostumat hoituvat skleroterapialla tehokkaasti. Lihaksen sisäiset laskimoepämuodostumat ovat kuitenkin osoittautuneet vaikeasti hoidettaviksi: osa potilaista hyötyy skleroterapiasta selvästi, osalla hoitovaste on väliaikainen tai oireet lievittyvät vain osittain, kun taas osalla oireet jopa pahenevat.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää syitä laskimoepämuodostumien vaihtelevan hoitovasteen taustalla. Analysoin laskimoepämuodostumista leikkauksessa otettuja kudosnäytteitä ja ennen hoitoa tehtyjä kuvantamistutkimuksia. Tutkin Meilahden sairaalassa skleroterapialla hoidettuja laskimoepämuodostumapotilaita, joiden epämuodostuma oli jouduttu poistamaan kirurgisesti riittämättömän tai huonon skleroterapiavasteen vuoksi. Valtaosalla näistä potilaista laskimoepämuodostuma sijaitsi lihaksen sisällä.

Diagnostiikan epätarkkuus huonon hoitotuloksen taustalla

Merkittävä osa tutkimistani kudosnäytteistä sopi paremmin pehmytkudosangiomatoosiin kuin tavalliseen laskimoepämuodostumaan. Pehmytkudosangiomatoosissa kudoksessa on poikkeavien laskimoiden lisäksi muun muassa sidekudosta, rasvaa, sileälihasta, hiussuonia, valtimoita ja imusuonia. Tavalliset laskimoepämuodostumat taas koostuvat lähes yksinomaan epämuodostuneista laskimoista. Tutkimukseni perusteella nämä kudosrakenteen eroavaisuudet selittävät todennäköisesti skleroterapian tehon vaihtelun. Vaikka laskimoepämuodostuman ja pehmytkudosangiomatoosin kudosrakenteet ovat erilaisia, näyttävät nämä kaksi muutosta magneettikuvissa samankaltaisilta. Tämän havainnon valossa kudosnäytteet ovatkin tärkeitä laskimoepämuodostumien diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa.

Teksti: Radiologian erikoislääkäri, LT Johanna Aronniemi, HUS Kuvantaminen, Lastenklinikka


Kuvat: Tuuli Autio ja HUS

Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Kliinisen tohtoriohjelman) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: http://www.helisci.fi/tt/tietystifi/

 

 

Viimeksi muokattu 31.1.2018

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi