15.9.2015

Miten viherympäristön psykososiaaliset palvelut liittyvät biotalouteen?

Erja Rappen mukaan psykososiaalinen -käsite yhdistää ihmisen olemassa olon biologisen, psykologisen ja sosiaalisen puolen yhdeksi kokonaisuudeksi. Käsitettä on käytetty 1970-luvun lopusta saakka lääke-, kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä.

Psykososiaalisen tuen avulla ylläpidetään ja parannetaan henkilöiden psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä pyritään edistämään heidän selviytymistään erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa. Psykososiaalisen tuen tavoite on lievittää psyykkistä kuormittuneisuutta sekä ehkäistä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.

Psykososiaaliset palvelut kuuluvat terveys- ja sosiaalipalveluissa osaksi mielenterveys-, päihde- ja vammaispalveluita, mutta niitä tarjotaan myös sosiaali- ja perhetyössä sekä maahanmuuttajapalveluissa yksilö- tai ryhmätukena. Kouluissa psykososiaalisilla palveluilla tuetaan oppilaiden koulunkäyntiä ja kehitystä. Hoidon ja kuntoutuksen yhteydessä psykososiaalinen viittaa lääkkeettömiin menetelmiin, joiden avulla pyritään parantamaan yksilöiden elämänhallintataitoja ja omien voimavarojen käyttöä.

Viherympäristön psykososiaalisilla palveluilla tarkoitetaan niitä vihreän ympäristön ominaisuuksia, joilla on yhteys sekä psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin ja joita voidaan käyttää tavoitteellisesti terveyden edistämisessä, hoidossa ja hoivassa.

”Jos biotaloutta ajatellaan luonnon uusiutuvia materiaaleja hyödyntävänä tuotantotoimintana, niin silloin psykososiaalisia palveluita voidaan tarkastella joko julkishyödykkeinä, joita kaikkien on mahdollista käyttää ilman korvausta tai maksullisina palveluina, joissa viherympäristöjä on tuotteistettu tiettyyn tarkoitukseen”, kertoo Rappe.

”Psykososiaaliset palvelut voidaan integroida osaksi kestävää metsätaloutta ja ruuantuotantoa, kun tuotantotoiminnassa otetaan huomioon myös ihmiseen kohdistuvat hyvinvointivaikutukset. Taloudellisen hyödyntämisen esteenä voi olla viherympäristöjen palvelujen vaikea hinnoittelu, sillä ne ovat usein osa elinympäristöämme.”

”Viherympäristöjä ei mielestäni pidäkään tarkastella pelkästään palveluiden tuottamisen näkökulmasta, koska silloin elinympäristöjen vihreys nähdään vain välineellisenä tekijänä, jota jonkun pitää tietoisesti hyödyntää koko ajan. Viherympäristöjen kyky tarjota kokemuksellista vapautta ja henkilökohtaisia merkityksiä voi heikentyä, jos käyttäjät eivät tunne niitä omikseen, vaan jonkun tarjoamaksi hyödykkeeksi, joka on koettava tietyllä tavalla. Tällöin luonnollisesta tulee luonnotonta.

Teksti: Risto Alatarvas

Viimeksi muokattu 15.9.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi