Mitä hyötyä metsäpuiden sienistä ja viruksista voi olla?

Sienten virukset kuuluvat eliökunnan vähiten tutkittuihin lajeihin. Kuinka niitä tai sieniä voidaan hyödyntää metsänkasvatuksessa? Mitä hyötyä tutkimuksesta on ihmiselle ja millainen tulevaisuus on biotaloudella Suomessa? Haastateltavana on metsäpatologian professori Jarkko Hantula Luonnonvarakeskuksesta.

Hantulalla on meneillään kolme tutkimuslinjaa, joista Suomen Akatemian rahoittama on suurin. Siinä tutkitaan millä tavalla metsäpuiden sienitaudit ja sienissä elävät virukset toimivat keskenään. Sienirihmastoissa voi elää monenlaisia viruksia, joista osa on isännälleen hyviä ja osa huonoja. ”Sienten virukset kuuluvat hyvin vähän tutkittuihin eliöihin. Virusten vaikutus sieniin on todella monimuotoinen ja sitä tunnetaan huonosti.”

Hyvästä sienen ja viruksen yhteiselämästä Hantula ottaa esimerkiksi erään Yellowstonessa kasvavan kasvin, jonka sisällä pitää olla tietty sieni ja sillä virus, jotta se voi kestää olosuhteet kuumassa maaperässä. Kotoisista lajeista männynjuurikääpä ja sen sieniyhteisö tarjoavat hyvän systeemin, jonka avulla tutkijat voivat analysoida muun muassa virus-isäntä-suhteita, virus-virus-suhteita ja virusten välistä geeninvaihtoa.

Sieni vesakon torjuntaan

Toinen, jo päättynyt ja tuotekehitysasteelle siirtynyt tutkimuslinja selvitti, mitä hyötyä sienistä, erityisesti lehtipuita tappavasta purppunahakkasienestä voi olla. Lehtipuut ovat kovia versomaan, se on yksi niiden ominaisuuksista. Ihmisen kannalta versojen puskeminen maasta ei ole aina mukavaa. ”Meillä on paljon vesakon torjuntaa esimerkiksi ratapenkereillä, teiden varsilla tai sähkölinjoilla. Kun lehtipuut raivataan mekaanisesti, seuraavana kesänä uudet taimet jo kasvavat. Myrkkyjen käyttämisessä on omat ongelmansa. Lehtipuiden versojen hävitys on myös osa monen omakotiasujan pihojen kunnostustyötä. Purppuranahakkasienestä olemme kehittäneet tuotteen, joka hävittää vesakoita luonnonmukaisesti. ”Sieni on valmiina, sen ympärille pitää seuraavaksi kehittää kustannuksiltaan kilpailukykyiset laitteet. Vetovastuu on nyt Metsäteholla.”

Kasvikauppa levittää tuhoa

Hantula on aktiivinen myös kehittämään käytännön keinoja kansainvälisen kasvikaupan mukana leviäviä tuhoisia tauteja vastaan. Nykyinen lajilistoihin perustuva valvontamekanismi ei toimi. Kansainvälinen kasvikauppa keskittyy myymään isoja eriä halvalla ja kauppiaiden sijasta mukana levinneiden kasvintuhoojien aiheuttaman vahingon maksaa yhteiskunta. Halpamyynti polkee myös paikallisten tuottajien oikeuksia. Niiden, joiden taimet ovat kunnossa ja puhtaat. ”Kansainväliselle kasvikaupalle pitäisi rakentaa mekanismi, jonka kautta tuhokustannukset voitaisiin siirtää kauppakasvien hintaan.” Pahimmassa tapauksessa koko mantereen puulaji on voinut tuhoutua, kun tuontikasvien mukana on tullut joku tehokas kasvituholainen.

Suomi on biotalouden suurvalta

Suomi on vaurastunut biotalouden varassa, se on toimialana iso, monipuolinen ja muuttuu. ”Väitetään, että metsäteollisuus on auringonlaskun ala. Ei ole vaan se kasvaa ja nyt kasvaa myös viennin osuus lyhyen notkahduksen jälkeen.” Hantulan mukaan näköharhaa on aiheuttanut se, että paperiteollisuus on hallinnut kenttää. Nyt biotaloutta ajatellaan laajasti mutta metsäteollisuus on vahvasti sen ytimessä edelleen. ”Toimialaa on myös haukuttu siitä, että tuotteiden jalostusarvo on liian alhainen, kun pitäisi keskittyä suuremman jalostusarvon omaavien tuotteiden vientiin. Osin se onkin niin, mutta toisaalta puutavarajalosteilla on rajalliset markkinat. Voimmehan tehdä tukkipuista viulun kansia, mutta kuka ne kaikki ostaa?”  Puu on tulossa voimalla rakentamiseen ja osa muoveista korvautuu puulla lähivuosina. Siinä kehityksessä kannattaa olla mukana.

Innovaatiot syntyvät rajapinnoilla

Suomen Akatemia rahoittaa metsäalan perustutkimusta tai soveltavaa tutkimusta ja teollisuus ottaa hoitaakseen tuotekehityksen. Tämä on peruskaava, jossa tulosta syntyy, kun tutkimus ja yritys kohtaavat. ”Se on työn tekijöiden vaihtuessa vaikeaa ja muodostaa siksi innovaatioille pullonkaulan. Jotkut haluaisivat rakentaa samanlaista rajapintaa  myös perus- ja soveltavan tutkimuksen välille. Sitä ei pidä hyväksyä vaan samojen tutkimusryhmien pitää antaa huolehtia koko ketju perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, kunnes yritys ottaa tuotteistamisen ja kaupallistamisen hoitaakseen.”  Hantula näkee, että metsätalous on perinteisesti alihyödyntänyt keksintöjään mikä johtunee siitä, että paperintuotanto on ollut meillä niin kannattavaa. Teollisuuden ei ole tarvinnut miettiä uusia tuotteita.

Yksi menetetty tutkijasukupolvi?

Hantulan puheenvuoroja voi löytää useista lehdistä ja monilta nettisivustoilta sillä tutkija on ahkera kirjoittamaan selkokielellä omasta alastaan. Tällä hetkellä hän kantaa huolta erityisesti tutkimuksen rahamääristä. Pienentyneen rahoituksen mukana tulemme menettämään yhden tutkijasukupolven, noin 40-vuotiaat, kokonaan. ”Vakinaiset tutkijan paikat ovat kadonneet. Tulemme menettämään motivoituneita ja ammattitaitoisia tutkijoita ja heitämme valtavan määrän resurssia hukkaan, jos asiaan ei tartuta.”

Hantula toivoo, että yritykset ymmärtäisivät palkata tutkijoita jos yliopistot ja muut tutkimuslaitokset eivät pysty siihen. ”Tutkijalla on ominaisuuksia, jotka pätevöittävät vaikka mihin. Tieteellinen, analyyttinen ote maailmaan on laatua, jota kannattaa hyödyntää.”


Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Leena Hamberg/LUKE ja Jarkko Hantula

Viimeksi muokattu 16.9.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi