29.4.2015

Hyvää yötä ja huomenta

Eiran aikuislukiolla luokka täyttyy kolmen eri kurssin opiskelijoista, jotka valmistautuvat kuulemaan paikalle saapunutta luennoitsijaa. Kyseessä on Työterveyslaitoksen professori Minna Huotilaisen luento, jonka aiheena ovat aivot, uni ja oppiminen.

Unen vaiheet ja niiden tutkiminen

Mitä uni sitten on? Teleportti aamiaiseen? No ei aivan. Jokaisen uni on yksilöllistä, kuten on päiväkin. Unessa on eri vaiheita joita voidaan laboratorio-olosuhteissa tarkkailla ja tutkia mittaamalla aivojen sähkökäyrää ja lihasten toimintaa. Näimme kuvan villistä piuhaviidakosta koehenkilön päällä, siinä on mittari poikineen. Mittaaminen onnistuu myös kotona, tarvitaan vain älypuhelin ja siihen ladattava sovellus. Huotilainen suositteli kokeilemaan Sleepbot-nimistä sovellusta, joka löytyy Google play -kaupasta ja App Storesta. Tämän päivän puhelimissa on tarkat anturit, joiden avulla sovellus seuraa yön tapahtumia.

Minna Huotilainen (oik.) luennoi Eiran aikuislukiossa.

Ensimmäinen univaihe alkaa noin kymmenen minuuttia nukahtamisen jälkeen eikä edes tunnu nukkujan mielestä unelta. Myöskään aivokäyrällä ei näy muutoksia hereillä oloon nähden. Seuraava univaihe alkaa tästä vielä kymmenen minuutin kuluttua ja tässä vaiheessa aivojen sähkökäyrällä alkaa tapahtua aivan omanlaisiaan tapahtumia ja lihakset rentoutuvat. Seuraavat vaiheet menevät aina syvemmälle uneen. Rem-uni tapahtuu ykkösvaiheessa, aivokäyrä näyttää samalta kuin hereillä ollessa ja lihaksistossa tapahtuu liikettä. Nukkuvan silmät ovat kiinni, mutta luomien alla silmät viuhtovat kuin hereillä ollessa, aivot ovat todella aktiiviset ja nyt nähdään unia. Unen vaiheet vaihtelevat yön aikana erimittaisissa sykleissä.

Aivot, yön raskaan raatajat

Nyt kun tiedämme että aivot toimivat yön aikana herää kysymys, että mitä siellä sitten tapahtuu. Kaksi asiaa. Aineenvaihdunta siivoaa kaikki kuona-aineet ja muut haitalliset aineet jotka ovat päivän puuhien aikana sinne kertyneet. Toinen mitä tapahtuu, on muistin konsolidaatio. Päivän aikana opitaan uusia asioita, jotka säilyvät aktiivisessa muistissa. Illan tullen aivot aloittavat konsolidaatiotyön, jonka aikana valikoidaan ne asiat, jotka siirretään pitkäkestoiseen muistiin. Jos siirtäminen onnistuu hyvin, opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin ja pysyvät siellä. Jos siirtäminen onnistuu huonosti, edellisenä päivänä opitut asiat eivät siirrykään pitkäkestoiseen muistiin ja seuraavana päivänä ne eivät enää palaudu mieleen.

Myös unen pituudella on vaikutusta siihen mitä siirretään pitkäkestoiseen muistiin. Jos unet jäävät lyhyiksi, siirtyy vain osa päivän asioista ja niitä ei valitettavasti saa valita itse. Aivot kun on rakennettu eloon jäämistä ajatellen ja pitkäkestoiseen muistiin siirtyvät ensin ne asiat, joiden aivot kokevat auttavan tätä tavoitetta. Esimerkiksi jos päivällä tuli sanaharkkaa kaverin kanssa, tämä vahvaan tunteeseen sidottu muisto siirtyy ensin. Kun kaikki mihin liittyy tunteita, on siirretty – ja jos ihminen nukkuu edelleen – alkavat aivot siirtämään pitkäkestoiseen muistiin töihin ja kouluun liittyviä, tunnetilallisesti neutraaleja asioita.  Tätä voi käyttää hyvin omaksi edukseen ja pyrkiä aina liittämään kaikkeen uuteen asiaan jotakin vahvaa positiivista tunnetta. Jos tänään olet nähnyt kovasti vaivaa uuden asian oppimiseen, on ensi yönä syytä nukkua oikein kunnon yöunet. Hyvä yöuni vaikuttaa myös seuraavan päivän oppimiseen. Univaje pistää muistin pätkimään ja heikentää tarkkavaisuutta.

Hei me nukutaan!

Huotilainen kertoo meille salaisuuden hyvään uneen. Tärkeintä on riittävä liikunta. Aivojen ja sitä unen kannalta olisi hyvä liikkua myös ulkona ja juuri silloin kun päivänvaloa on tarjolla. Jos liikunta on kovin kognitiivisesti haasteellista, esimerkiksi tanssia, sählyä tai sulkapalloa, tulisi sitä harrastaa hyvissä ajoin ennen illan tuloa, jotta aivot ja vartalo ehtivät toipua tästä kiihdytyksestä.

Vuorokausirytmin korjaaminen on toinen tärkeä asia. Varsinkin nuoret elävät ns. kahdella aikavyöhykkeellä, kahdessa eri rytmissä. On se rytmi kun mennään järjelliseen aikaan nukkumaan ja noustaan ajoissa kouluun arkipäivisin ja se kun saa mennä nukkumaan ja nousta silloin kun huvittaa viikonloppuisin. Tämä aiheuttaa jet lagin kahdesti viikossa. Vuorokausirytmi pitäisi suunnitella niin, että viikonloppuisin uni siirtyisi enintään kahdella tunnilla. Julmalta kuulostavaan ratkaisuun Huotilainen vinkkaa lievennyksenä sen, että herää tuntia normaalia myöhemmin, nousee ylös ja syö aamiaisen, jonka jälkeen palaa sänkyyn pötköttelemään.

Myös stressi vaikuttaa uneen. Huotilaisen mielestä stressinsäätely on nykypäivän ihmiselle erittäin tärkeä kansalaistaito. Mutta miten voi huomata oman stressin ja säädellä sitä? Tämä on niin henkilökohtainen asia, että sitä ei voida kenellekään opettaa. Jokaisen tulee löytää oma palautumiskeinonsa. Yksi yleisimmistä stressin lievittäjistä on liikunta, sen aikana vapautuu välittäjäaineita jotka palauttavat stressistä. Mitä lajia sitten harrastaa, on omasta halusta kiinni. Myös musiikki – varsinkin rauhallisempi – palauttaa. Stressin tunnistaminen on äärimmäisen tärkeätä: jos stressi pitkittyy, se vaikuttaa unen laatuun joko nukahtamisvaikeuksina tai heräilynä yön aikana.

Illan rauhoittaminen ennen nukkumaanmenoa on hyvä asia. Noin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa kannattaa tehdä asioita, jotka rauhoittavat ja valmistavat uneen. Lukeminen, rauhallisen musiikin kuuntelu tai muu rauhallinen tekeminen kertovat keholle että pian mennään nukkumaan. Huomioi myös valaistus. Talvella valojen himmentäminen on helppoa, kesällä ulkoa tuleva päivänvalo voi häiritä rauhoittumista.

Erilaisia tutkimuksia

Luento siirtyy unesta aivotutkimuksen maailmaan. Kuulemme ensimmäisenä pienimmästä koehenkilöstä eli sikiöstä. Aiheena on kognitio sikiöaikana (jos tutkimus kiinnostaa tarkemmin Helsingin yliopiston sivuilta voi hakea Eino Partasen väitöskirjan aiheesta). Tutkimuksen aiheena on ollut äänten oppiminen ennen syntymää. Samassa ryhmässä on myös tutkittu sikiöaikaista ohjelmoitumista.

Äidin raskaudenaikaset elintavat näkyvät jossain vaiheessa syntyneen lapsen elämää. Tässä tutkimuksessa raskaana olevalle naiselle on soitettu raskausviikolta 29 alkaen aina synnytykseen saakka erilaisia melodioita ja puhetta. Kun vauva on syntynyt, hänet tuodaan tutkimukseen, jossa hänen päähänsä kiinnitetään elektrodeja, jotka mittaavat aivojen toimintaa aivosähkökäyrän muodossa. Vauvalle soitetaan uudestaan ääniä joita hän on kuullut sikiöaikana. Tutuista melodioista on muutettu yksittäisiä säveliä niin, että melodia kuulostaa edelleen eheältä, muttei kuitenkaan ole sama. Puhe-äänitteissä on ollut tavujonoja, joista on muutettu osa tavuista. Vauvan sähkökäyrää tutkiessa huomataan, että vauvan aivot tunnistavat tutun melodian ja puheen ja niissä olevat virheet. Tutkimuskohteena oleminen on vauvalle itselleen hyvin yksinkertaista, tämä kun nukkuu koko tutkimuksen ajan.

Kuulemme myös työssäoppimisesta. Huotilainen kertoo turvallisuuskoulutuksen erityispiirteistä. Tämä on tutkimusalustana hyvä, koska työpaikoilla on erilaisia ihmisiä, joista osalla voi olla oppimisvaikeuksia, osa oppii yhdellä tavalla ja osa toisella, osan äidinkieli voi olla muu kuin työkieli.  Huotilaisen mukaan ihmisen kuva itsestään oppijana vaikuttaa paljon siihen, miten ihminen sisäistää työelämässä tarvittavat asiat. Oppimistutkimus ja aivotutkimus ovat nykyisin paljon yhteydessä toisiinsa. Suuntana on yhä voimakkaammin sellainen, että jokaisen on mahdollista tutkia itse omaa oppimistaan.

Aplodien jälkeen

Yleisön mielipide kapealla otannalla oli vähäsanainen mutta hyvin positiivinen. Yksi olisi halunnut kuulla lisää tutkimuksista ja tutkimustekniikoista ja toinen totesi, että unen määrästä puhuttaessa varmasti jokainen kuulija tunsi pienen piston sydämessään. 


Teksti: Krista Halttunen
Kuvat: Miran Khoshnaw ja Pixmac.fi

Viimeksi muokattu 13.5.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi