4.9.2013

Suomenhevonen muutti maalta kaupunkiin

Kuopion tiedekahvilassa todettiin, että uljaan kansalliseläimemme suomenhevosen asema ja merkitys ovat saaneet uusia piirteitä. Toisessa esitelmässä pohdittiin globaalin AIDSin ja HI-viruksen aiheuttaman pandemian syntyä historiallisena ilmiönä.

Professori Jopi Nyman Itä-Suomen yliopistosta edustaa uutta tutkimusalaa ihmistieteellistä eläintutkimusta. Ala on humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen virtaus, jossa tarkastellaan eläimiä osana yhteiskuntaa ja kulttuuria. Eläimet nähdään esimerkiksi kansallisen identiteetin kantajina.

Nymanin tutkimuskohteena on ollut suomenhevonen ja se, miten sen suomalaisuus on rakentunut ja muuttunut. Vastauksia hän on etsinyt kaunokirjallisuudesta ja populaarimusiikista.

Rodullisesti suomenhevonen on määrittynyt vuoden 1907 ominaisuuksiin, kun suomenhevosen kantakirja suljettiin, eikä sitä enää risteytetty muihin rotuihin. Itsenäisyytemme alkuvuosina suomenhevonen nähtiin entistä selkeämmin kansalliseläimenä, ja sen jalostuksesta tuli valtiojohtoista.

Mutta mikä muu tekee siitä suomalaisuuden allegorian? 

"Topeliuksen Maamme-kirja, jossa suomenhevosen ominaisuuksiksi kuvataan muun muassa vakavuus, kärsivällisyys ja itsepäisyys", Nyman toteaa.

1900-luvun lopulla suomenhevosten määrä romahti, kun koneet alkoivat korvata työhevosia maataloudessa. Nykyisin suomenhevosta suositaan jälleen, koska se on erinomainen myös urheiluhevosena. Urheiluhevosten jalostus ei kuitenkaan kunnioita kansallisuuksia, ja vastareaktiona tälle on kiinnostuttu alkuperäisrotujen vaalimiseen. Suomenhevonen nähdään jälleen osana kansallista historiaa ja identiteettiä.

Kuinka nykyaika määrittelee suomenhevosen? Nyman löysi vastauksia suomenhevosen 100-vuotisjuhlavuoden 2007 kunniaksi tehdyltä levyltä. Levyllä suomenhevonen nähdään aitona koko kansan hevosena, kunnon hevosena, vankkana, rehellisenä puurtajana – kuin suomalainen farmarikin on.

Pate Mustajärven laulussa ”Sotahevonen” suomenhevonen on sotasankari ja kansallisen velvollisuuden suorittaja.

Suomenhevosen kunniaksi sävelletty kantaatti korostaa suomenhevosta jälleenrakennusajan työnsankarina. Näytelmäkirjailija Sirkku Peltonen on puolestaan halunnut irtautua menneestä ja esittää näytelmässään ”Suomen hevonen” suomenhevosen tragikoomisena. Hevonen jalostuu siinä italialaiseksi gourmet-ruoaksi.

"Suomenhevosen symboliarvo on kadonnut, ja siitä on tullut vapaa-ajan eläin. Maatalousmaisema häviää, ja hevonenkin muuttaa kaupunkiin", Nyman tulkitsee näytelmän sanomaa.

Jopi Nymanin esitys (pdf)

HIV-epidemian alkuperä yhä epäselvä

"AIDS on täynnä ristiriitoja ja konflikteja", totesi akatemiatutkija Jan Kuhanen Itä-Suomen yliopistosta. HI-viruksen leviämistä ihmisissä on tarkasteltu lääketieteellisenä ja biologisena ilmiönä, mutta viime aikoina mukaan ovat tulleet myös historiantutkijat.

On selviö, että ihmiseen levinnyt HI-virus on peräisin länsiafrikkalaisista simpansseista, mutta epäselvää on missä, miten ja milloin virus siirtyi ihmiseen, ja mitkä tekijät ovat auttaneet levittämään sitä ihmispopulaatioissa Afrikassa.

Kaksi teoriaa yrittää selittää kysymyksiä. Ensimmäisen mukaan selitys on elintapojen muutoksessa. Simpanssien metsästäjät ovat aikojen alussa saaneet infektioita, mutta tapaukset jäivät yksittäisiksi.  Kolonialismi, väestönkasvu ja kaupungistuminen Afrikassa sekä klinikoitten huono hygienia auttoivat levittämään virusta.

Toisen teorian mukaan virus levisi 1950-60-luvuilla poliorokotteen välityksellä, koska rokotteen valmistuksessa olisi käytetty simpanssin munuaisia. Virus levisi likaisten neulojen välityksellä ihmisestä toiseen ja muuttui tappavaksi. Kummassakin teoriassa leviäminen tapahtui myöhemmin myös sukupuoliteitse.

Kumpaankin teoriaan löytyy vahvistavia faktoja ja ongelmia, esimerkiksi vanhoista rokotteista ei ole löytynyt simpanssien SIV-virusta, ihmisen HIV-1:n lähintä sukulaista. Toisaalta rokotusalueilla oli paha AIDS-epidemia 1980-luvulla. Tai että virusta kantavaa simpanssilajia ei esiinny epidemian syntyalueella, vaan vasta 750 km:n päässä.

Historiantutkijat ovat hakeneet vahvistuksia teorioille muun muassa siirtomaa-ajan olosuhteista, penisilliini-injektioista, joita annettiin Afrikassa joka vaivaan piikkeinä 1900-luvulla, seksin kaupallistumisesta 1960-luvulta alkaen sekä köyhyyden lisääntymisestä ja tuloerojen kasvusta.

"AIDS ei ole vaikuttanut Afrikan väestölliseen kehitykseen kuin paikallisesti. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi moniavioisissa muslimiväestöissä ei ole sairastuttu AIDS:iin yhtä paljon kuin muussa väestössä. Muslimit myös käyttävät alkoholia huomattavasti kristittyä väestöä vähemmän", Kuhanen kertoo.

Jan Kuhasen esitys (pdf)

 

Kuvassa Jopi Nyman (vas.) ja Jan Kuhanen (kuva: Anja Hiltunen)

Teksti: Anja Hiltunen Kuvituskuva: Pixmac.fi

Viimeksi muokattu 27.4.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi