31.7.2017

Puistofilosofiassa pohdittiin addiktion syviä olemuksia

Missä menee intohimon ja addiktion välinen raja? Entä miten addiktio eroaa pakkoajattelusta? Muun muassa näistä ihmiset kokoontuivat keskustelemaan jylhien jalopuiden alle puiston siimekseen, kun Ikaalisissa järjestettiin 25.-29.7 järjestyksessään kahdeksas Puistofilosofia-viikko.

Keskiviikkona vietettiin jo perinteeksi muodostunutta Suomen Akatemian päivää. Alustusta piti käytännöllisen filosofian tutkijatohtori Susanne Uusitalo, joka on tutkinut addiktiota ja kuinka addiktin toimia tulisi ymmärtää.

Antti Sorri ja Susanne Uusitalo

Puistofilosofian vetäjä Antti Sorri ja tutkijatohtori Susanne Uusitalo

Uusitalo tutkii parhaillaan Suomen Akatemian rahoittamassa konsortiohankkeessa neurotieteen roolia addiktiossa.

Hän kertoo alustajana toimimisen pelottaneen aluksi, mutta hieno ilma ja aktiivinen yleisö veivät jännityksen pois hetkessä. Alustuksen yhteydessä käyty keskustelu rönsyili laidasta laitaan yksilön, yhteiskunnan kuin talouselämänkin näkökulmissa, pysyen kuitenkin aiheessa eli addiktion problematiikassa.

Aiheesta nousi monia hyviä kysymyksiä, jotka loivat vilkkaan dialogin yleisön ja tutkijan välille. Nykyihmisen jatkuvasta puhelimenkäytöstä nousi ajatus, että jos riittävän moni tekee jotain asiaa, niin onko se yhä paheksuttavaa?

Työlleen omistautuminen ja työriippuvaisuus kuvaavat erisävyisesti intohimoa ja addiktiota. Intohimoa pidetään lähtökohtaisesti hyvänä asiana, kun taas addiktiota negatiivisena. Missä vaiheessa positiivinen asia muuttuu negatiiviseksi? Uusitalon mukaan yleensä silloin, kun se alkaa tuottaa haittaa elämänlaadulle.

”Addiktiota tutkinut professori Mark Lewis on myös puhunut intohimoista ja haluista. Intohimot eivät välttämättä johda vielä toimintaan, kun addiktiot vaativat sitä aina. Näin ollen addiktiota ei voi olla ennen toimintaa, mikä on myös ero pakkoajattelun kanssa. Ihmisellä voi liikkua paljon ajatuksia päässä, mutta emme kuitenkaan toteuta niitä. Vaikka joku ajattelisi koko ajan heroiinia, muttei ole koskaan käyttänyt sitä, ei henkilö ole heroiiniaddikti. Intohimo ei välttämättä vaadi vielä toimintaa”, Uusitalo kertoo.

Keskustelussa pohdittiin myös, onko ihmisellä aina tarve johonkin addiktioon? Onko olemassa ihmistä, jolla ei olisi minkäänlaista riippuvuutta? Onko ihminen syntyessään addiktioista vapaa? Yleisön ja alustajan välisissä hedelmällisissä keskusteluissa pohdittiin myös riippuvuuden, pakko-oireisuuden ja addiktion eroja. Addiktioon vetoaminen itsestä riippumattomana sairautena ei saanut kannatusta, sillä se vie vastuun yksilöltä itseltään pois. Tällöin itselähtöinen muutos on paljon vaikeampaa.

Uusitalon alustuksesta selvisi addiktion olevan hyvin monimutkainen ilmiö, jossa on kyse monista eri mekanismeista ja toimintamalleista. Hänen mukaan sen kanssa ei kuitenkaan saa nostaa käsiä pystyyn.

Kiusaus kysyä Susannen omista addiktioista kävi liian suureksi. ”Täytyy sanoa, että lukeminen tai filosofia on minun Akilleen kantapääni! Nyt kesälomalla olen paininut sen kanssa, että saanko lukea filosofista kirjallisuutta, vai täytyykö siitä pitää lomaa. Olen ratkaissut sen niin, että saan lukea filosofista kirjallisuutta, mutta en tutkimukseeni liittyvää. Tällä tavoin ei tule vieroitusoireita”, Uusitalo nauraa.

 Aiheesta virisi keskustelua

 

Fiksu keskustelu vetää puoleensa

Niina Hietala on Puistofilosofian monivuotinen veteraani, joka on käynyt tapahtumassa jo vuodesta 2011. ”Tapahtumasta on tullut minulle tärkeä osa kesää. Parasta on vapaa dialogi yleisön ja alustajan välillä. Fiksuun keskusteluun ei suoraan sanottuna ole paljoa tilaisuuksia, mutta tämä on sellainen. On hienoa keskustella asioihin perehtyneiden ihmisten kanssa.”

Hietalan oli vetänyt Uusitalon alustusta kuuntelemaan kiinnostus vallankäyttöön yhteiskunnallisessa tupakkakeskustelussa. ”Alustus oli oikein mielenkiintoinen, ja aiheesta syntyi hyvää keskustelua”, hän kertoo.

Christa Rauma sen sijaan osallistuu tapahtumaan ensimmäistä kertaa – toimien myös alustajana. Tänä kesänä Puistofilosofia tekee ensimmäistä kertaa yhteistyötä Ikaalisten yhteiskoulun lukion kanssa, jonka filosofian opiskelijat järjestivät alustuksen yhteiskunnan ja musiikin suhteesta. Toinen uutuus tapahtumassa on torstaina vietetty lasten päivä, jossa käveltiin kissojen ja koirien jalanjäljissä sekä pohdittiin elämän syviä asioita kuten ystävyyttä, rakkautta ja unelmia. Rauma oli mukana opiskelijoiden alustuksessa sekä lasten päivässä ohjaajana. Hänen mielestä on hienoa, että lapsetkin on otettu mukaan tapahtumaan. ”On varmasti lapsillekin tärkeää alkaa miettiä näitä asioita.”

Rauma on pienestä pitäen lukenut paljon ja ollut kiinnostunut filosofiasta. Filosofiannälkä on lukiossa vain kasvanut, ja kun tilaisuus alustuksen pitämiseen tuli ei hän epäröinyt. ”Tämä on hieno tilaisuus jatkaa filosofian opiskelua koulun ulkopuolella, kun tämä ei ole vain sellaista käsitteiden opiskelua”, hän kertoo.

Tapahtuman yhteisöllinen tunnelma saa Raumalta kehuja. ”Tällaisia ei todellakaan ole liikaa.”

 

Filosofia kriittisen ajattelun työkalupakkina

Puistofilosofiaa alusta alkaen järjestänyt Antti Sorri kertoo tapahtuman sujuneen loistavasti ja hedelmällisen keskustelun raikuneen puiston katveessa – haastavista sääolosuhteista huolimatta.

Sorri kertoo filosofian sopivan työkaluna äärimmäisen hyvin inhimillisiin elämäntarpeisiin. ”Filosofia ei ole samalla lailla lukittautunut monien luonnontieteiden tapaan tiettyyn lokeroon, vaan se on kuin puu, mistä muut tieteet ovat kehittyneet aikojen saatossa. Se on yleinen kriittisen ajattelun työkalupakki, joka soveltuu kokonaisvaltaisesti koko inhimillisen elämän kaikkiin ulottuvuuksiin työkaluksi ja niiden tarkasteluun”, Sorri maalailee.

”Addiktio aiheena koskettaa ihmisiä yleisesti ja kaikilla on omakohtaisia kokemuksia, joten siitä saa myös mainiota keskustelua aikaiseksi.”

Sorri kertoo Puistofilosofian alustuksista jäävän aina jälki. Tapahtuman aikana puistossa tai illalla kyläravintolan puolella käydyt keskustelut prosessoituvat mielessä aina viimeistään seuraavan yön tuntien aikana.

”Keskusteluista jää aina jotain myöhemmin käytettäväksi. Susannen alustuksesta jää varmasti yleisölle jotain sellaista, mikä sai heidät pohtimaan addiktion käsitettä kokonaan uudella tavalla. Kenties myös pohtimaan miten näkevät addiktiota ympärillään ja ymmärtävät, että se ei ole yksiselitteisesti mustavalkoinen asia, mihin pitää suhtautua tietyllä tavalla. Täytyy hakea sieltä filosofian työkalupakista oikeita työkaluja ilmiön määrittelemiseen tarkemmin”, Sorri kertoo.

Sorri kertoo monien arastelevan filosofiaa sen akateemisten käsitteiden ja kiemuroiden vuoksi. Tämä on kuitenkin harhaluulo, sillä filosofia on aina läsnä ihmisen elämässä. ”Olen Suomen Akatemialle kiitollinen, että saamme teidän tutkijoitanne tänne haastamaan tavallisia ihmisiä puistossa omilla ajatuksillaan.” Hän uskoo Puistofilosofian avoimen ja vehreän tilan tekevän keskusteluihin osallistumisesta helpompaa, mihin onkin helppo yhtyä.

Seuraavaksi Sorrin katse kääntyy jo ensi kesän Puistofilosofiaan. Tämän kesän ohjelma oli laajempi kuin koskaan: muina päivinä keskusteluja käytiin niin poliittisesta kristinuskosta kuin ufoilmiöiden filosofiasta. Tapahtuma myös veti puistoon ennätykselliset 550 vierailijaa.  ”Ensi vuoden juttu voisi olla uudet alustuspaikat, pitäen kuitenkin puisto keskiössä. Ikaalinen on täynnä upeita viheralueita, joihin voisi viedä tätä filosofian ilosanomaa, kun tapahtuma on lähtenyt näin kivasti kasvamaan.”

Teksti ja kuvat: Arto Suominen

Lue edellisvuoden Puistofilosofia-viikosta: http://www.aka.fi/fi/tietysti/tapahtumat/puistofilosofia-viikolla-keskusteltiin-itsekeskeisyydesta/

Viimeksi muokattu 16.8.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi