11.6.2015

Tutkimuskohteena konfliktien ja yhteistyön kehitys ryhmissä

Ihmiset ovat poikkeuksellisia paitsi kyvyssään ja taipumuksessaan tehdä yhteistyötä isoissa ryhmissä, myös kyvyssään muodostaa keskenään kilpailevia ja sotivia ryhmiä. Tämä kiehtoo akatemiatutkija Mikael Puurtista, joka tutkii tällä hetkellä konfliktien ja yhteistyön kehittymistä ihmisryhmissä Jyväskylän yliopistossa Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.

”Ryhmien sisäinen yhteistyö ja ryhmien välinen konflikti voidaan nähdä kolikon kahtena eri puolena. Ryhmien sisäinen yhteistyö on korkeimmillaan silloin, kun ryhmien välinen konflikti on suurin. Kun ryhmään ei kohdistu ulkoista uhkaa, tilanne muuttuu. Ryhmän sisäinen yhteistyö murenee, koska tällöin yksilöt pyrkivät usein ajamaan pääasiassa omaa etuaan ryhmän sijasta”, naurahtaa Puurtinen.

Vaikka ajatus ryhmien välisen konfliktin ja ryhmän sisäisen yhteistyön yhteydestä on Puurtisen mukaan intuitiivinen, on sitä tutkittu hämmästyttävän vähän yksilön näkökulmasta. Monet tutkimukset analysoivat ryhmien välistä konfliktia huomioimatta sitä, että yksilöillä ryhmien sisällä saattaa myös olla toisistaan eroavia intressejä.

”Haluan selvittää, miten yksilöiden tekemät päätökset vaikuttavat ryhmien muodostumiseen, ryhmien väliseen kilpailuun tai yhteistyöhön sekä ryhmien sisäiseen yhteistyöhön. Yksilöiden tekemät päätökset siis johtavat ryhmien muodostumiseen, joka taas vaikuttaa yksilöiden tekemisiin. Juuri tämän dynamiikan tarkempi ymmärtäminen on tutkimukseni pääkysymys. Ihmisryhmien lisäksi tutkin myös sosiaalisten eläinten, kuten muurahaisten, yhteisöjen kehittymistä. Tämä tapahtuu lähinnä teoreettisen mallinnuksen kautta.”

 

Yhteisön etu voi ohittaa yksilön edun – jos siitä on hyötyä

Puurtinen pitää yhteisöllisyyttä kiinnostavana tutkimusaiheena kahdestakin syystä.

”Ihmisyhteisöt ja yhteisöjen väliset suhteet ovat hyvin monimuotoisia. Saattaa kuitenkin olla, että monimuotoisuus on selitettävissä pienellä joukolla suhteellisen yksinkertaisia ilmiöitä. Jos ymmärrämme nämä ilmiöt hyvin, niin ymmärrämme paremmin niin ihmisryhmien toimintaa kuin itseämmekin.”

Toinen syy liittyy Puurtisen mukaan elämän kehittymisen ymmärtämiseen. Pohjimmiltaan kaikkea elämää koodaavat yksinkertaiset DNA-sekvenssit, eli geenit. Evoluutiobiologian suurimpia kysymyksiä on, miten yksinkertaisista molekyyleistä on ajan myötä kehittynyt yhä mutkikkaampia organismeja ja organismien yhteisöjä.

”Monimutkaisuuden kehittyessä aiemmin itsenäiset yksiköt eli geenit, solut, yksilöt, ovat jollakin tavalla kyenneet tukahduttamaan yksiköiden väliset ristiriidat ja muodostamaan yhteisen edun mukaan toimivia yhteisöjä. Ihmisten yhteisöjen muodostuminen on yksi esimerkki tällaisesta prosessista. Tutkimalla tätä prosessia voimme ehkä ymmärtää myös elämän kehittymisen taustalla olevia lainalaisuuksia.”

Ryhmien kilpailu lisää sisäistä yhteistyötä ja edistää yksilöiden menestystä

Ihmisten yhteistyötä on aiemmin tutkittu lähinnä yksittäisissä ryhmissä, joissa yhteistyön ylläpito on erittäin vaikeaa. Todellisuudessa ihmisryhmät eivät kuitenkaan ole eristyksissä toisista ryhmistä, vaan myös ryhmien välillä voi olla vuorovaikutusta.

”Olemme tutkimuksissamme osoittaneet, että ryhmien välinen kilpailu lisää ryhmien sisäistä yhteistyötä ja parantaa kaikkien yksilöiden menestystä, kunhan kilpailusta ei tule liian suuria kustannuksia. Tulostemme mukaan myös ryhmät, joissa on mahdollista rangaista ryhmän muita jäseniä, pärjäävät erittäin hyvin ryhmien välisessä kilpailussa.”

Puurtisen ja hänen ryhmänsä tuoreimmissa tutkimuksissa selvisi, että ryhmien välinen kilpailu syntyy spontaanisti yksilöiden vapaista päätöksistä. Yksilöiden itsenäisesti tekemät päätökset johtavat tilanteeseen, jossa ryhmien sisällä on paljon yhteistyötä, mutta ryhmät kuitenkin kilpailevat toisiaan vastaan.

Tutkimustyö on parhaimmillaan löytöretkeilyä

”Tutkimusten tuottama ymmärrys ihmisten päätöksenteosta ja motiiveista voi olla hyödyksi muun muassa tehokkaita organisaatiorakenteita suunniteltaessa. Esimerkiksi pieni määrä ryhmien välistä kilpailua saattaa johtaa organisaation tehokkaampaan toimintaan motivoimalla ihmisiä panostamaan oman ryhmänsä menestykseen. Toisaalta kilpailusta saattaa myös haitata tehokasta toimintaa.”

Puurtinen tekee tutkimustuloksiaan tunnetuksi pääasiassa esitelmöimällä erilaisissa kongresseissa ja seminaareissa. Tutkimustyö on niin mukaansatempaavaa ja aikavievää, että tulosten kommunikointi tiedeyhteisön ulkopuolelle jää hänen mukaansa valitettavan usein liian vähälle huomiolle.

Tutkijan työssä Puurtista motivoivat erityisesti uudet ideat ja ajatukset: parhaimmillaan tutkimustyö on kuin löytöretkeilyä.

”Jos on niin onnekas, että löytää tieteelle uuden ajatuksen tai ilmiön, on se äärimmäisen innostavaa. Myös vaikeiden ongelmien ratkaiseminen on osa tutkimustyön viehätystä. Itse koen tutkijan ammatin kokonaisuudessaan erittäin palkitsevaksi.”

Lierot ja kotilot innostivat tutkijan uralle

Nykyisin Puurtisen huomio keskittyy pääasiassa ihmisryhmien tutkimiseen. Hänen tietään tutkijaksi siivittivät kuitenkin alun perin lierot ja kotilot.

”Opiskelin maisteriksi Jyväskylässä, pääaineenani ekologia ja ympäristönhoito. Maisteriksi valmistuttuani tein jonkin aikaa ekotoksikologista tutkimusta lieroilla, eli tuttavallisemmin kastemadoilla. Lieroyksilöt ovat samanaikaisesti sekä koiraita että naaraita. Lierojen lisääntymisbiologia alkoi kiinnostaa minua myrkkyjen vaikutuksia enemmän, ja innostukseni kantoi lopulta tohtorinväitökseen saakka.”

Tohtoriksi Puurtinen valmistui vuonna 2004. Väitöskirjassaan hän tutki kaksineuvoisten eläinten lisääntymisstrategioita niin teoreettisesti kuin empiirisestikin. Tutkimuslajina oli lammissa ja järvissä asusteleva isolimakotilo.

Miksi Puurtinen sitten päätyi tutkimaan ihmisiä kotiloiden sijaan?

”Ensimmäinen ihmisten käyttäytymistä koskeva tutkimukseni sai motivaationsa puhtaasti evoluutioteoriasta. Evoluutioteoriassa ryhmien välisen kilpailun rooli yhteistyön selittäjänä on pitkään ollut hyvin kiistanalainen ajatus. Asiaa ei ollut aiemmin juuri tutkittu ihmisillä, joten päätin selvittää vaikuttaako ryhmien välinen kilpailu ihmisten tekemään yhteistyöhön, ja vaikuttihan se.”

Sittemmin Puurtinen on huomannut, että empiirisistä käyttäytymistutkimuksista saattaa löytyä ennalta arvaamattomiakin seikkoja, jotka lähemmässä tarkastelussa avartavat ymmärrystämme siitä mitä on olla ihminen, ja minkälaisissa oloissa ominaisuutemme ovat mahdollisesti kehittyneet.

Kesällä tutkimuspelin kehittämistä ja lomailua

Puurtinen kollegoineen tekee parhaillaan päätöksentekokokeita uuteen tutkimukseen liittyen Jyväskylässä, näihin kokeisiin osallistuu satoja vapaaehtoisia.

”Syksyllä pääsemme toivottavasti tekemään myös aivan uutta tutkimusta innovoinnin ja kopioinnin käytöstä ongelmanratkaisussa. Tähän tutkimukseen ryhmämme kehittää uuden tutkimuspelin tulevan kesän aikana.”

Puurtisella on kesän varalle muitakin suunnitelmia. Muutama vanhempi tutkimus odottaa viimeistelyä julkaisuksi ja Sveitsissä järjestettävään eurooppalaiseen evoluutiobiologian kongressiin olisi tarkoitus ehtiä elokuussa.

”Olen myös varannut aikaa perheen kanssa lomailuun, olemme yleensä viettäneet ainakin yhden viikon mökkeillen Saimaalla. Lisäksi kotikaupunkini Jyväskylä tarjoaa mainiot melontamahdollisuudet lähiympäristössä.”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Mikael Puurtinen ja Anne Kotiaho

Viimeksi muokattu 14.10.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi