26.8.2015

Eloonjäämistaistelu nälkäkuoleman ja pedon kynsien välttämiseksi

Television luontodokumenteista voi saada käsityksen, että luonnossa vapaana elävien eläinten elämä olisi auvoista keväthangilla kirmailua, jonka rikkoo vain satunnainen urosten keskinäinen kahinointi lisääntymisaikana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan elämä metsien siimeksessä on paljon karumpaa taistelua eloonjäämisestä: jostain on löydettävä ruokaa ja samalla pitää välttää petojen kynsiin tai kitaan joutumista.

Turun yliopiston biologian laitoksen akatemiahankkeessa pureudutaan tarkemmin tähän eloonjäämiskamppailuun ja erityisesti siihen, sääteleekö selkärankaisten eläinten määrää, lisääntymismenestystä ja eloonjäävyyttä ravinnon puute, petojen aiheuttama kuolleisuus vai molemmat yhdessä.

Pedot ja ravinnon määrä säätelevät eläinkantoja

Tutkimushankkeen johtaja, eläinekologian professori Erkki Korpimäki kertoo kansainvälisistä tutkimuksista, joissa on erikseen selvitetty petojen ja ravinnon määrän vaihtelun vaikutuksia lintu- ja nisäkäskantoihin. Tutkimusten mukaan erityisesti tuontipedoilla, mutta myös alkuperäispedoilla on huomattava alentava vaikutus saaliskantoihinsa. Ravinnon määrän vaihtelu vaikuttaa suunnilleen yhtä paljon eläinpopulaation tiheyteen ja lisääntymiseen kuin pedot.

Tutkimuksia, joissa on sekä petojen että ravinnon määrää muuttamalla tutkittu niiden yhteisvaikutuksia eläinkantoihin, on Korpimäen mukaan tehty vielä valitettavan vähän.  

”Lumikenkäjäniksiä koskeneessa kanadalaistutkimuksessa vähennettiin jäniksiä saalistavia petoja ja lisättiin jänisten ravintoa. Tällöin jäniskannat lisääntyivät noin kolmin-nelinkertaisesti. Kun samanaikaisesti vähennettiin petoja ja lisättiin ravintoa, jäniskannat lisääntyivät yli kymmenkertaisesti.” Yhteisvaikutukset ovat siis huomattavasti suuremmat kuin ainoastaan petojen tai ravinnon.

Tutkimusta pohjoisissa havumetsissä

Korpimäki tutkimusryhmineen on tehnyt laajoja, eri lintu- ja nisäkäslajeja koskeneita pitkäaikaistutkimuksia ja -kokeita Suomessa. Myyrien kolmivuotista kannanvaihtelua koskeneessa tutkimuksessa selvisi, että petojen poistolla ja talviravinnon lisäyksellä saadaan estettyä myyräkannan romahdus talvella ja kesällä.

”Teimme kahtena talvena aitauskokeen, jossa petolintujen ja -nisäkkäiden pääsy estettiin aitaukseen.  Myyrät lisääntyivät erittäin nopeasti verrattuna alueisiin, joihin pedot pääsivät ja ravintoa ei lisätty. Toisena talvena myyräkannat olivat petoaitauksien sisällä jo niin tiheät, että myyrät kuluttivat ravintovaransa loppuun, jolloin kannat romahtivat. Kun talviravintoa lisättiin sekä pedot poissulkevissa aitauksissa että pedoille avoimilla koealueilla, ravinnon lisäyksellä pystyttiin estämään myyräkannan romahdus myös pedot pois sulkevissa aitauksissa.”

Kahden tekijän kokeellinen tutkimus tehtiin myös oravilla. Tutkijat ruokkivat kahden talven aikana oravia auringonkukansiemenillä metsälaikuilla, joista puolet oli viirupöllön tai kanahaukan reviirillä ja puolet kilometrien päässä näistä oravan vihollisista. Verrokkilaikuilla näitä petolintuja ei puolestaan ollut ja niistä puolessa oravia ruokittiin ja puolessa ei. Toisena talvena oravan luonnollisen ravinnon eli kuusen käpyjen siemenien määrä oli pieni ja toisena suuri. 

”Selvisi, että käpyjen määrä ja petolintujen läsnäolo vaikuttivat oravakantaan. Lisäruokinnalla ei ollut lisäävää vaikutusta edes huonona käpytalvena, jolloin olisi voinut kuvitella, että oravalla on puutetta ravinnosta. Tässä kokeessa saatiin siis todisteita siitä, että oravalla luonnollisen ravinnon määrä ja lintupedot rajoittavat kantaa.”

Korpimäki kertoo, että metsien hakkuilla saattaa olla vaikutusta tuloksiin, sillä tulokset on saatu alueella, jossa vanhoja metsiä on hakattu paljon. Vanhoissa kuusimetsissä käpyjä on runsaasti.

Metsissä eläviä, pääasiassa hömö-, töyhtö- ja talitiaisia koskeneen vastaavan kokeen alustavien tulosten mukaan ravinnon kokeellinen lisäys kasvatti tiaiskantoja, mutta näiden lintujen päävihollisen, varpuspöllön läsnäololla tai poissaololla ei ollut selvää vaikutusta tiaiskantoihin. Sen sijaan tiaiset olivat paremmassa kunnossa niillä metsälaikuilla, joissa varpuspöllö ei ollut niitä saalistamassa.

Kuvassa metsien tiaisten vihollinen varpuspöllö.

Suomalaistutkijoiden saamat tulokset näyttävät eroavan Pohjois-Amerikassa saaduista tuloksista, sillä täällä selvää ravinnon lisäyksen ja petovähennyksen yhdysvaikutusta ei havaittu. Kun kahden tekijän kokeita on riittävästi, tutkijat voivat selvittävät eroja Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä.

”Varsinkin talvella maastokokeet ovat vaikeita muun muassa sääolojen vaihtelun sekä eläinkantojen, ravinnon ja vihollisten määrän vuosittaisten vaihteluiden takia. Tutkimusta pitää myös tehdä suurilla alueilla, sillä selkärankaispedot liikkuvat laajoilla alueilla. Usein luonnossa tehdyt kokeet eivät ole täysin teorian mukaisia. Tämä on haaste tutkijoiden mielikuvitukselle, mutta odottamattomien tulosten kautta tiede yleensä etenee.”

Tutkimuksen merkitys

Korpimäen mukaan tutkimustuloksista voi olla hyötyä suojelubiologiassa.

”Lukuisat eläinkannat ovat vähentyneet ja monet lajit ovat uhanalaisia. Useita lajeja yritetään maailmanlaajuisesti lisätä joko lisäruokinnalla tai poistamalla varsinkin vieraspetoja, kuten minkkejä ja supikoiria.  Pelkän ravinnon lisäyksen vaikutukset saattavat olla hyvin pieniä, koska silloin pedot saattavat lisääntyä ja niiden saalistusvaikutus eläinkantoihin voi kasvaa. Toisaalta kun petoja vähennetään, niin ravinnon puute saattaa rajoittaa eläinkantoja.  Jos lisäruokinnalla ja petojen vähentämisellä saataisiin aikaan moninkertainen eläinkannan lisääntyminen, niin tällä voisi olla suuria sovellusmahdollisuuksia suojelubiologiassa.”


Teksti: Risto Alatarvas
Kuvat: Erkki Korpimäki

Viimeksi muokattu 26.8.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi