30.8.2016

Venäjän valtio vietteli väittelemään

Suomen Akatemian tutkijatohtori Meri Kulmala valmistui venäjän kielestä, hurahti yhteiskunta- ja sosiaalitieteisiin sekä teki lähes kymmenen vuoden ajan järjestötyötä. Vasta tämän jälkeen hän huomasi olevansa rakastamansa tutkimusaiheen äärellä.

Venäjän yhteiskuntaa ei voi ymmärtää ilman kieltä. Tällä ajatuksella Meri Kulmala suoritti opiskeluaikoinaan loppuun venäjän kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopinnot. Opiskeluvuosinaan Kulmala vieraili ensimmäisen kerran itänaapurissa, joka kiehtoi häntä yhteiskuntana välittömästi.

”Venäjän kielen tutkiminen ei minua kiinnostanut. Sen sijaan halusin tutkia jotakin yhteiskunnallista aihetta, ja tämän oivaltaminen vei minulta oman aikansa”, Kulmala sanoo.

Maisterin tutkinnon jälkeen Kulmala oli poissa seitsemän vuotta yliopistomaailmasta, sillä hän teki järjestötyötä. Vasta kertyneen opiskelu- ja järjestökokemuksen tuloksena kiinnostava aihe tutkijan työn aloittamiseksi kristallisoitui.

Kulmala sai jatko-opinto-oikeuden sosiologiaan ja tuli myöhemmin valituksi Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tohtoriohjelmaan. Väitöskirjansa hän teki kansalaisjärjestöistä ja hyvinvointipalvelujen järjestämisestä Karjalassa.

”Järjestötyössä kiinnostuin valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta. Opintotaustani vuoksi aihe kiinnosti minua nimenomaan Venäjällä, johon tutkijan urani on siitä eteenpäin aina liittynyt”, Kulmala sanoo.

 

Tutkijan työ vaatii tahtoa

Tiedonjano, määrätietoisuus ja halu oppia uutta ovat Kulmalan mukaan tärkeimmät eväät tutkijaksi tähtäävälle. Tutkijan urasta haaveilevan on saatava tohtorikoulutuspaikka ja idea siitä, mitä haluaisi tutkia.

Aktiivinen osallistuminen tapahtumiin ja konferensseihin on tutkijan paras keino verkostoitua. Omia ideoitaan kannattaa esittää rohkeasti, jotta niistä saa palautetta.

”Tutkimustyö on mukavampaa silloin, kun ympärillä on kansainvälinen verkosto samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Muuten tutkimuksen tekeminen on melko yksinäistä”, Kulmala sanoo.

Haastavinta tutkijan työssä Kulmalalle ovat ajanhallinta ja omien ajatusten työstäminen. Tutkimus vaatii omistautumista, joten harva jaksaa tehdä sitä harrastuksena.

”Tutkimusta tehdään elämäntyönä. Omista ajatuksistaan pystyy harvoin irrottautumaan töistä lähtiessä”, Kulmala sanoo.

Tutkijan on siedettävä epävarmuutta työn jatkumisesta ja painetta artikkelien julkaisun sekä rahoitushakemusten eräpäivistä. Tutkimustyö on pitkäjänteistä, sillä oma artikkeli saatetaan julkaista vasta muutaman vuoden kuluttua sen valmistumisesta.

”Epävarmuuden vastapainoksi työ on suunnattoman vapaata. Tutkija saa itse valita, millaisia kysymyksiä hän haluaa tutkia ja milloin hän tekee työtään”, Kulmala sanoo.

Tutkijan uralle ajaa intohimo tutkimuksen tekemiseen. Kulmala kokee itsensä etuoikeutetuksi siinä, että hän on pystynyt elättämään itsensä tutkimustyöllä koko tutkijan uransa ajan. Kulmalalle innostavinta työssä on suurten kokonaisuuksien oivaltaminen.

”Rakastan työtäni, sillä tutkimukseni tekeminen on todella kiehtovaa. Erityisen palkitsevaa on oman tutkimusartikkelin valmistuminen”, Kulmala sanoo.

 

Kulmala pureutuu Putinin perhepolitiikkaan

Kulmala tutkii Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessaan tällä hetkellä Venäjän lastensuojelu-uudistusta, jolla pyritään lastenkotijärjestelmän purkamiseen. Venäjällä on tavoitteena sijoittaa lapsia sijaisperheisiin ja tehdä ennaltaehkäisevää perhetyötä biologisten vanhempien kanssa sekä kehittää adoptioita. Lastenkodit halutaan muuttaa perhekeskuksiksi remontoimalla niistä mahdollisimman kodinomaisia. Kulmalaa kiinnostaa erityisesti kansalaisjärjestöjen rooli lastensuojelu-uudistuksessa.

”Haluan tuoda yhteen tutkijoita, venäläisiä järjestöjä ja venäläisiä sosiaalityöntekijöitä sekä suomalaisia lastensuojelujärjestöjä. Näin perhepolitiikkaa voitaisiin parantaa tutkimustiedon kautta”, Kulmala sanoo.

Lastenkotijärjestelmä on kuluneiden vuosikymmenten aikana purettu lukuisissa valtioissa, mutta Venäjän yhteiskunnalla on omat vaikeutensa.

”Venäjällä 80 prosentilla huostaan otetuista lapsista biologiset vanhemmat ovat elossa. Vanhempainoikeutensa he ovat menettäneet muun muassa päihteidenkäytön tai väkivallan vuoksi”, Kulmala sanoo.

Venäjällä päätöksiä tekevät lähinnä presidentti ja hallitus. Viime aikoina kansalaisjärjestöt ovat päässeet mukaan perhepolitiikan päätöksentekoon, sillä niillä on entistä enemmän kansainvälistä asiantuntemusta.

Venäjän politiikassa on edelleen paljon epäkohtia, mutta Neuvostoliiton aikaan verrattuna on edetty huomattavasti parempaan suuntaan.

”Venäjällä sosiaalipolitiikan ongelmat eivät ole päätöksenteossa tai halussa kehittyä, vaan nimenomaan päätösten toimeenpanossa”, Kulmala sanoo.

Viimeaikoina erityisesti Venäjän ja Suomen väliset lapsikiistat ovat herättäneet keskustelua mediassa. Vaikka Kulmala ei olekaan erityisen tyytyväinen Venäjän valtiolliseen politiikkaan, hän alleviivaa arjen ja valtion johdon olevan toisistaan erillisiä asioita.

Monet utelevatkin Kulmalalta, millaista Putinin Venäjällä on vierailla tänä päivänä.

”Arjen ja ihmisten tasolla Venäjässä on säilynyt sama kiehtovuus ja yllättävyys, joihin ihastuin opiskeluaikana. Ei putinilaiseen sotilaspolitiikkaan juurikaan arjessa törmää”, Kulmala sanoo.

 

Teksti, henkilökuva ja video: Niina Kellinsalmi

Muut kuvat: Meri Kulmala

Viimeksi muokattu 5.9.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi