24.1.2017

Sosiaalinen media kuljettaa tutkijaa vallan verkoissa

Kun politiikan tutkija Mari Marttila aloittaa työpäivänsä, hän menee ensimmäiseksi sosiaaliseen mediaan. Marttilan ei tosin tarvitse keksiä tekosyitä uutisvirtojen selaamiselle, sillä hän tutkii väitöskirjassaan sosiaalista mediaa, poliittisia toimijoita ja digitaalista eriarvoisuutta. Marttila työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella.

”Töissä minulla on kolme näyttöä. Yhdessä on Twitter, toisessa Facebook ja kolmannessa SPSS, Python-ohjelmisto tai Excel. Niitä seuraamalla näen, mitkä aiheet nousevat esille. Ihanaa, kun saa olla luvan kanssa töissä somessa!”, Marttila kertoo.

Sosiaalista mediaa Marttila päätyi tutkimaan omakohtaisen oivalluksen johdattamana. Hän kirjoitti ensin graduaan hauraiden valtioiden käsitteestä, mutta etenemisen sijaan aikaa kului enemmän sosiaalisessa mediassa. ”Kun graduseminaarissa mainittiin mielenkiintoinen Twitter-tutkimus, ajattelin voivani kirjoittaa yhtä luontevasti somesta, kun joka tapauksessa vietin siellä jo aikaani”, Marttila kertoo.

Gradussaan #vainkansanedustajajutut vuodelta 2015 Marttila tutki kansanedustajien Twitter-aktiivisuutta vaalien ulkopuolella. Silloin väittely sosiaalisen median ja erityisesti Twitterin hyödyistä kävi kiivaana. ”Timo Soini arvosteli blogissaan ahkerasti twiittaavaa Alexander Stubbia. Toiset ylistivät Twitteriä ja toiset ajattelivat hyvin päinvastaisesti”.

Marttilan mielestä sosiaalinen media on näppärä väline poliitikoille pitää yhteyttä ja lähentää suhdetta kansalaisiin. Tutkimusten mukaan suomalaiset luottavat eduskuntaan ja demokratiaan, mutta poliitikkoja pidetään epäluotettavina ja kaukaisina. ”Sosiaalisissa medioissa olisi helppo perustella päätöksentekoa, jonka takana on aina jokin idea. Jos päätösten perusteita ei kerrota, jäävät päätökset kaukaisiksi. Tämä on demokratian kannalta ongelmallista, ja tätä yritin maailmanparantajana ratkaista”.

Vallankäyttö vaihtelee sosiaalisissa medioissa

Väitöskirjassaan Marttila tutkii digitaalista eriarvoisuutta ja poliittisia toimijoita, kuten millaisia asenteita poliitikoilla on digitaaliseen vuorovaikutukseen ja miten nämä asenteet vaikuttavat. Sosiaalisen median merkityksestä Marttila nostaa kaksi merkittävää seikkaa.

”Vuoden 2015 eduskuntavaaleista puhuttiin sosiaalisen median vaaleina, mutta ne eivät oikeasti olleet sitä. Sosiaalinen media on merkittävää, kun perinteinen media tekee siitä merkittävän”, Marttila sanoo.

Marttila ei vähättele sosiaalisen median tärkeyttä, mutta muistuttaa, etteivät kaikki ole ”somessa”. ”Twitteriin on siirtynyt paljon keskustelua, mutta se on silti eliittimedia. Facebook on Suomessa olennaisempi. Demokratian kannalta on ongelmallista, jos sosiaalisissa medioissa käydään tärkeää poliittista keskustelua, johon kaikki eivät pääse käsiksi.”

Marttilan mielestä sosiaalisen median kanavat ovat demokratian kannalta hyväkin asia: niissä suosiota saavat erityyppiset henkilöt, vaikka poliitikkojen digitaalisissa taidoissa ja kiinnostuksissa on huomattavaa eriarvoisuutta.  Tutkimushaastatteluissa poliitikot ovat kertoneet kuulevansa kansalaismielipiteitä Facebookin kautta. Marttila huomauttaa, että tämä vaikuttaa osaltaan siihen, mitä kautta kuhunkin poliitikkoon ollaan yhteydessä ja missä asiassa: näin myös syntyy politiikkojen käsityksiä siitä, miten asioiden koetaan olevan. Sosiaalisen median aineistoista voidaan tarkastella, kuinka valtaa käytetään. ”Sosiaalinen media on tosin tutkimusten mukaan normalisoitunut siten, että valtaa tosielämässä omaavalla on valtaa myös sosiaalisessa mediassa.

Toinen merkittävä seikka on se, millä tavoin sosiaalisessa mediassa rakennetaan omaa maailmankuvaa. ”On pieniä ja äänekkäitä porukoita puolesta ja vastaan, mutta on mielenkiintoista seurata, ketkä saavat aikaan muutosta.” Hän nostaa esimerkiksi presidentinvaaleissa 2012 Pekka Haaviston ympärille muodostuneen kuplan syntymisen, jonka perusteella Marttilan Facebook antoi ymmärtää, että Haavisto olisi voittamassa vaalit. ”Tietynlaiset ihmiset ovat aktiivisia, jolloin sosiaalinen media ei ole kaikille samanlainen, eivätkä kaikki pääse sosiaaliseen mediaan samalla tavalla. Eriarvoisuuden näkökulmasta tämä unohtuu helposti”.

Marttilan mielestä tämä on demokratian kannalta hankalaa. ”Puhutaan yleisesti somesta, eikä sitä määritellä sen tarkemmin, vaikka sosiaalinen media ei ole vain Facebook ja Twitter. Pitäisi puhua sosiaalisista medioista tai henkilön omasta sosiaalisesta mediasta, joka on oma rakennettu kokonaisuus”, sanoo Marttila.

”Someraivo-otsikot myyvät ja klikkaan niitä itsekin auki. Mutta vaikka koko Suomi-Twitter räjähtäisi, olisi se alle 10 prosenttia kaikista suomalaisista”, Marttila sanoo.

Politiikan tutkimus avaa ovet maailmalle

Pomarkusta kotoisin oleva Marttila halusi ehdottomasti opiskelemaan Helsinkiin, vaikka pääaine valikoitui vasta paikan jälkeen. Marttila päätyi lukiosta opiskelemaan ensin matematiikkaa Helsingin yliopistoon.  Ovet valtiotieteelliseen aukenivat seuraavana vuonna, kun mielenkiintoisin politiikan tutkimuksen johdantokurssi innosti hakemaan uudelleen.

”Politiikan tutkimus avasi silmiä aivan uudella tavalla, jota en ollut vielä aiemmin ymmärtänyt. Kaikki on avointa, mitään ei voi tietää varmaksi ja ihmiset ajattelevat asioista hyvin erilaisin tavoin. En ole ollut poliittisesti aktiivinen, mutta olen aina ollut ongelmanratkaisija. Tykkään kaiken maailman salaliittoteorioista ja politiikan tutkimuksessa on sellaista kiinnostavaa peliä”, Marttila sanoo. Myös vahva ote maailmanpelastamiseen sykähdytti valtio-opissa. Kandidaatintutkielmansa Marttila teki Ruandan kansanmurhan jälkeisestä identiteettipolitiikasta ja on myös tehnyt työkseen kehityspolitiikkaa.

Sittemmin opintopisteitä on kertynyt peräti kuudesta tiedekunnasta uskontotieteestä kansainväliseen oikeuteen ja vaihto-opintoja Islannista, Irlannista ja Intiasta.

Kun Marttila kiinnostui sosiaalisen median tutkimuksesta, hän syventyi myös tietojenkäsittelytieteeseen ja koodaukseen.  Koodaamisen alkeet Marttila opetteli kantapään kautta. ”Innostuin some-aiheesta ennen kuin tajusin, että työni olisi paljon helpompaa, jos osaisin koodata.” Graduaan varten hän kopioi ja liitti kuukauden verran käsin liki 7000 twiittiä Exceliin, kunnes toinen tutkija kertoi, että koodaamalla samaan työhön kuluu vartti.

Tietotaito on auttanut Marttilaa myös sittemmin hänen työskennellessään diplomi-insinöörien kanssa. ”Kaikkea ei tarvitse osata, mutta riittää kun tietää, että mitä olisi mahdollista koodata. Tietenkin toivoisin myös, että kaikki lukisivat politiikan tutkimusta!”

Pesäpallosta ja tieteenteosta

Marttilalle on ollut aina selvää, että hän haluaa tutkijaksi. Ensimmäisissä fuksikarkeloissaan hän esitteli jo itsensä tulevana tutkijana. ”Tykkään tehdä itse, lukea, kirjoittaa, miettiä ja jutella ihmisten kanssa. Tykkään myös nukkua pitkään aamuisin”, kertoo Marttila. Hän arvostaa työnsä vapautta, vaikka tutkijalla on myös paineita, työ on kilpailtua ja työn tulokset näkyvät vasta vuosia myöhemmin.

Marttila oli mukana paljon huomiota herättäneissä Digivaalit2015-tutkimuksessa ja kansallisessa Eduskuntavaalit 2015 -tutkimuksessa. Poikkitieteelliseen Digivaalit-projektin kaltaista työtä hän tekisi mielellään enemmänkin. Mukana oli viestinnän tutkijoita ja tietojenkäsittelytieteilijöitä. ”Olen sitä mieltä, että tutkijoiden pitäisi tehdä enemmän porukassa kuin yksin. Tutkimus kiinnosti mediaa paljon. Tuli olo, että tällaistako tutkijantyö on, että aina paistatellaan Hesarin etusivulla”, nauraa Marttila.

”Tutkimustyö on tarjonnut haasteita. Julkaisut, esitelmät ja myönteinen palaute tuntuu hyvältä. En usko siihen, että minun täytyisi valmistua tohtorintöihin, vaikka voin hyödyntää tätä monipuolista ammattitaitoa. Tämä on vasta yksi vaihe elämässäni, mietin vielä, mitä haluan jatkossa tehdä ja pidän kaikki ovet avoimina.”

Valtiotieteellisessä nuori lupaava naistutkija on otettu hyvin vastaan ja uudet kollegat ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Marttila myöntää, että ponnahdus suoraan graduseminaarista opettajaksi on ollut jännittävää. ”En opeta kavereitani, mutta roolinvaihdos on ollut haastava. Vuosi sitten olin toisen opettajan kurssilla, ja nyt vuosi myöhemmin saatamme käydä yhdessä ravintolassa töiden jälkeen”, Marttila kertoo.

Opintojensa ja tutkimustyönsä kautta Marttilan ote tutkimukseen on monitieteinen ja häntä kiinnostavat jatkossa monet erityisesti eriarvoisuuteen, valtaan, feminismiin, mutta myös urheilupolitiikkaan liittyvät aiheet.

Vapaa-ajalla Marttilan intohimo on pesäpallo, jota hän käy pelaamassa viidesti. Silloin hän ei ajattele töitä. ”Pelaan nelosdivarissa ja tasoni on laskenut, mutta vakavuus jäänyt, sillä olen kasvanut pelaamaan tosissani. Vain omat häät tai hautajaiset on pätevä syy jäädä pois treeneistä tai pelistä”, Marttila naurahtaa.

Pesäpallosta ja tieteen tekemisestä löytyy paljon yhteistäkin: ”Olen joukkuepelaaja, tottunut reissaamaan ihmisten kanssa pitkiä pelimatkoja, teen tosissani ja olen tarkka säännöistä. Kukaan tuskin osaa kaikkia pesäpallon sääntöjä ulkomuistista, mutta se on älypeli, urheilijoiden shakkia.”

Teksti ja kuvat: Joonas Aitonurmi

Viimeksi muokattu 24.1.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi