30.6.2015

Mayaintiaanien hieroglyfit tietokannaksi

Mayaintiaanit kirjoittivat lähes kaksituhatta vuotta hieroglyfejä, joiden kaikkia merkityksiä ei vielä tunneta. Akatemiatutkija, dosentti Harri Kettunen (Helsingin yliopisto) purkaa hieroglyfit ainutlaatuiseksi tietokannaksi, joka palvelee nyt ja tulevaisuudessa niin tutkimusta kuin opetusta.

Metodi on tutkimuksen selkäranka

Mayatutkimus kuulostaa kapealta erikoisalalta, eikä maailmalla montaa täyspäiväistä mayatutkijaa olekaan. Yksi harvoista on Harri Kettunen, ja hänen työstään kapeakatseisuus on kaukana. Jo opiskeluvuosina tutkijanura sai ”leveän” lähdön. Opintoja kertyi kolmen tutkinnon edestä vertailevasta indoeurooppalaisesta kielitieteestä teoreettisen filosofian kautta yleiseen historiaan.

”Kun poraudutaan pieneen kohteeseen, täytyy tuntea ympäristö. Esimerkiksi mayatutkimuksessa kyse on koko mesoamerikkalaisesta kulttuuripiiristä. Ei Suomenkaan historiaa voi ymmärtää, ellei tutki naapurimaita.” Ajallinen ja kulttuurinen etäisyys aiheuttavat epävarmuustekijöitä, mutta toisaalta haastavaa on sellaistenkin asioiden tulkinta, jotka esiintyvät nenän edessä mutta muuttuvat koko ajan.

Tutkijoiden työkaluja  – teorioita ja metodeja – voitaisiin lainata rohkeammin yli tiederajojen. Oman tontin tarkastelu naapurin puolelta voi paljastaa uuden näkökulman.  ”Jos metodi on hyvin rakennettu, muillakin on käyttöä sille. Oman akatemiatutkimukseni metodit palvelevat kaikkien kirjoitusjärjestelmien tutkijoita, ja kuulemma se sopisi myös poropaimenten leirien tutkimukseen.”

 

Koulupoikana akatemiatutkija Harri Kettunen luki egyptin hieroglyfiopasta salaa matematiikantunnilla. Ammatti on vienyt kenttätöihin muun muassa Calakmulissa, Meksikossa… 
Kuvaaja: Verónica Vázquez López

 

Rakenteilla maailmanluokan tietokanta

Akatemiatutkimuksessa Korpusepigrafiikka: mayahieroglyfien tietokantaprojekti  Kettunen kuvaa ja purkaa 40 000 hieroglyfin fyysiset tiedot sekä kielelliset merkitys- ja rakenneosat kahteen miljoonaan Excel-soluun.  Näin saadaan alan ensimmäinen systemaattinen tietokanta, tulevien tutkijasukupolvien aarreaitta ja kirjoitusjärjestelmää opiskelevien apuväline. Data on muokattavissa hieroglyfien tulkintojen muuttuessa, ja sitä voidaan syöttää aineistotulkintaan kehitettäviin ohjelmistoihin.

Tietokanta antaa jo rakentuessaan tietoa käytettyjen ilmaisujen ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta. ”Tiettyä asiaa ei välttämättä ilmaista mayakulttuurissa yhtenäisesti kautta aikojen. Kun vein tietokantaan kaikki sodankäyntiin liittyvät hieroglyfit ja järjestin ne ajallisesti ja paikallisesti, näkyviin nousi selkeitä eroja. Lännessä puhuttiin paljon kiinniottamisesta, idässä käytettiin polttamista tarkoittaa verbiä. Onko sotiminen ollut alueellisesti erilaista vai onko asiasta puhuttu eri tavalla eri alueilla?”

Tällainen materiaali vaatii rivien välistä lukemisen taitoa. Hieroglyfein voidaan nimittäin käyttää ilmaisuja, jotka eivät kirjaimellisesti vastaa todellisuutta. Eivätkä tekstit välttämättä suoraviivaisesti kerro, mitä kulttuurissa on tekeillä juuri sillä hetkellä. ”Sodankäyntiin liittyvät maininnat vähenevät klassisen kauden romahduksen ajalla, vaikka arkeologia kertoo, että sotia oli paljon.”

Harvinainen ikkuna menneisyyteen

Hieroglyfit ovat harvinainen ikkuna menneisyyteen: vailla länsimaista suodatinta, yhä olemassa olevan alkuperäiskansan itsensä kirjoittamia. Valtaosa säilyneistä kirjoituksista ajoitetaan vuosille 200–900, jonka lopussa mayakulttuuri klassisen kauden muodossaan romahti ja yhteiskuntarakenne muuttui. 

Mayojen mennyt maailma oli Suomen kokoinen alue Väli-Amerikassa. Kaupunkivaltioita oli tusinoittain. Muutama isompi – kuten klassisella kaudella Tikal ja Calakmul – piti alueita vallassaan tai ainakin arvovaltansa piirissä liittolaissuhteiden tai esimerkiksi kauppareittejä hallitsemalla.

…Motul de San Joséssa, Guatemalassa… Kuvaaja: Verónica Vázquez López

Mayakieliä on nykyään 31. Myös hieroglyfien takana oli elävä puhekieli, klassinen mayakieli, lähinnä silloista itäistä cholin kieltä. Hieroglyfein voidaan kertoa ilmiöistä yhtä monimuotoisesti kuin meidän kielellämme.  Lähes tuhannessa vuodessa kielen rakenne ehtii muuttua, tässä tapauksessa kuitenkin vähemmän kuin mm. muinaisenglanti suhteessa nykyenglantiin. Tietokanta auttaa ruotimaan tällaisiakin seikkoja.

Mayat kirjoittivat paljon, mutta luku- ja kirjoitustaito oli harvalla, ehkä vain muutamalla prosentilla väestöstä.  ”Hieroglyfikirjoitus oli tarkoituksella taiteellista, ei nopeasti kirjoitettavaa joukkoviestintää. Yaxchilanin kaupungin kuninkaan syntymäpäiväkin kirjoitettiin peräti 30 hieroglyfillä.”

Kirjoittamisella oli monia arvoja, ei vähimpänä vallankäyttöön liittyviä. Kolmeen meidän päiviimme säilyneen koodeksin eli kirjan hieroglyfejä lukeva pappi tai samaani osasi tulkita hyviä ja huonoja enteitä ja osoittaa sopivia kylvö- ja puintiajankohtia. Kirjoja on ollut enemmän, mutta espanjalaisvalloittajat tuhosivat niitä todennäköisesti sadoittain. Vallasta kertovat myös monumenttitekstit esimerkiksi kivialttareissa ja ovenpielissä. Niissä kuvataan eliitin edesottamuksia. Mayoille tärkeät kalenterimerkinnät liittyivät nekin tavalla tai toisella politiikkaan ja uskontoon.

Hieroglyfien visuaalisuus korostuu keramiikassa ja pikkuesineissä, kuten luunpaloissa ja jadeiittikoruissa. Pikkutekstien informaatioarvo on joskus näennäisen vähäinen. Erääseenkin korvakoruun on kaiverrettu ”tämä on (henkilön X) korvakoru”.

 
…ja Actun Tunichil Muknalissa, Belizessä. Kuvaaja: Verónica Vázquez López

Keski-Amerikan viidakoista palattuaan akatemiatutkija Kettunen rentoutuu Suomen metsissä walesinspringerspanieli Lunan kanssa.

Seuraavan tutkijasukupolven kasvatus on avainasemassa

”Tutkimustyön parhaita puolia ovat lähes päivittäiset ahaa-elämykset, uuden tiedon luominen ja lähes täydellinen työajan ja -paikan vapaa valinta. Vapaus voi myös olla ongelma, koska työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä tai lähes olematon.” 

Tulevaisuuden suunnittelu voi olla tutkijan uralla haastavaa, minkä Kettunenkin tietää: ”Akateemisessa työmaailmassa eletään tyypillisesti muutaman vuoden pätkissä ja on siedettävä epävarmuutta oman tilanteen jatkuvuudesta.”

Akatemiatutkijat käyttävät osan työajastaan opettamiseen. Helsingin yliopiston Opettajien akatemian perustajajäsenenä Kettunen painottaa opettamisen merkitystä myös tutkimusmaailmassa. Tutkijan velvollisuus on saattaa tieto uusien sukupolvien haltuun.  ”Työvuodesta kolmannes menee ulkomailla kenttätöissä, konferensseissa ja työpajoilla. Loput työajasta kuluu nyt koodaten ja analysoiden hieroglyfitekstejä ja rakentaen teksteistä tietokantaa.”

 

Moottoripyöräily, suunnistus, karttojen ja kirjojen lukeminen ja keräily sekä kokeileva kokkailu kuuluvat tutkijan vapaa-aikaan. Kuvaaja: Asta Kettunen

 

Viimeksi muokattu 6.7.2015


Yksityiskohta K’ahk’ Tiliw Chan Chahkin kuninkaallisesta kaakaokupista. Kani on varastanut manalan jumalan vaatteet, korut ja pöllöhatun ja sadattelee jumalalle sanoen: pulu ajol, utz’u awi..?, k’ulis Itzamaat eli ”polta pääsi [ja] haista ...?, [senkin] penis Itzamaat”. Kuvaaja: Justin Kerr


Yaxchilanin reliefikamanaa British Museumissa Lontoossa. Kuvaaja: Hilla Kettunen

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi