5.10.2015

Lamojen lapset – mitä voimme oppia menneistä talouskriiseistä?

Antti Häkkinen on tutkinut sukujen selviytymistä 10 sukupolven ajan kriisien keskellä – kuinka selvittiin, kuinka vaikeista ajoista kerrotaan ja mitkä ovat taloudellisten kriisien syvemmät vaikutukset yhteiskunnassamme. Näyttää siltä, että talouslamat toistavat itseään, jokaisessa on menetetty usko johonkin – säätyyn, hyvinvointivaltioon, uskontoon. Mitä kriiseistä voidaan oppia?

Länsi-Euroopan viimeinen ja todella tuhoisa rauhanajan nälkäkatastrofi koetteli Suomea 1860-luvun lopulla. Kuolleisuus oli koko maailman mittakaavassa korkea. Katovuodet tuhosivat sadon, viljavarastot tyhjenivät. Yli 100 000 kerjäläistä lähti liikkeelle ja loi olosuhteet, joissa taudit alkoivat tappaa. Pilkkukuume, punatauti ja lavantauti niittivät satoa. Hoitoa ei ollut tarjolla ja sen puute näkyi sairastuneiden ja kuolleiden määrässä. Yhteiskuntajärjestys romahti.

”Miten tämä oli mahdollista rautateiden, lennättimen, tiedon ja järjestyksen aikakaudella, lähellä Euroopan valtakeskuksia? Vuosisata oli suomalaisille vaikea kokonaisuudessaan. Valtio viivytteli viljan tilaamisessa, ajateltiin, että kyllä tämä tästä hoituu. Lisäksi haluttiin puolustaa uutta valuuttaamme, markkaa. J.V. Snellman teki siinä suuren virheen, jota myöhemmin katui itsekin.”

Usko sääty-yhteiskuntaan mureni

Millaisia olivat kriisin jälkiseuraukset? Häkkinen näkee, että yhteiskunnalliset uudistukset hidastuivat, köyhtyminen ja heikentyneet resurssit vaikeuttivat kehitystä, joka oli alkanut jo ennen nälkävuosia. Usko sääty-yhteiskuntaan rapistui ja eri yhteiskuntaluokkien välit säröilivät. Näin kävi monin paikoin esimerkiksi isännille ja rengeille. Myös yhteiskunnan maallistuminen lähti vauhtiin. ”Yksi seuraus näyttää olevan se, että nälkävuosien lapset elivät pidempään. Olivatko vahvimmat säilyneet vai karaisivatko kovat kokemukset ihmisiä?”

Pula-aika murensi uskon valtioon 1930-luvulla

USA:n pörssiromahdus ja sitä seurannut maailmanlaajuinen kaupan, tuotannon ja hintojen romahdus näkyivät Suomessa rahan arvon laskuna ja pitkänä taantumana. Metsäteollisuuden tuotteiden vienti supistui ja huonot satovuodet kovistelivat kansaa. Kaupunkien rakennuksilta loppuivat työt, samoin maaseudun liikkuvalta työväeltä. Metsätulot pienenivät, maataloustuotteista saadut hinnat laskivat. Tiloja meni vasaran alle kun talolliset eivät kyenneet maksamaan velkojaan.

Vasta kun Suomi irrottautui kultakannasta, vienti alkoi vetää. Lama toi tullessaan poliittisia liikkeitä kuten Lapuan liikkeen, kulkuriliikkeen tai Mäntsälän kapinan sekä laajan muuttoliikkeen. Sukujen kertomuksissa ajat muistetaan vaikeina. Loikkareita lähti rajan taakse ja siirtolaisia merten yli etsimään parempaa elämää. Häkkinen näkee 1930-luvun kriisin murentaneen uskoa valtioon instituutiona. ”Lama oli poliittinen ja sillä oli pitkä häntä,” näkee Häkkinen.

Velka-ja hyvinvointikriisi vei uskon hyvinvointivaltioon

”Lama 1990-luvulla ravisteli käsityksiämme hyvinvointivaltiosta. Lama meni, mutta ihmiset eivät ole vieläkään selvinneet eikä maa ole päässyt takaisin lamaa edeltävälle kasvu-uralle. Työttömyysprosentti jäi pysyvästi korkeaksi. Sukujen toipuminen lamasta voidaan todeta vasta joskus tulevaisuudessa. Nyt meillä on paljon sukuja, joissa joka sukupolvessa on työikäisiä työttömiä.” Häkkisen mukaan pysyvästi muuttui myös suhtautumisemme työhön ja vastuuseemme valtiolle. ”Hyvinvointivaltion idea on tarjota turvaa. Entä kun se ei tee niin? Mikä on kansalaisen vastuu yhteiskuntaa kohtaan tilanteessa, jossa hän on tehnyt kymmenet vuodet työtä ja tulee heitetyksi syrjään kuin rukkanen?”

Kriisin seuraukset vielä hämäriä

Maailmantalouden lama, Neuvostoliiton kaupan romahtaminen, aivan erityisesti hallitsematon sääntelyn purku, pankkien taistelu asiakkaista, kokonaistuotannon lasku ja valuuttakriisi. Siinä pääasialliset syyt 1990-luvun lamaan. Ajallisesti tapahtumat ovat vielä kovin lähellä eikä niitä ole kovin syvällisesti kaikin tavoin tutkittu.

Häkkinen näkee, että pienyrittäjät ovat yksi tärkeä osa yhteiskuntaa, jonka lamasta selviytymistä on tutkittu aivan erityisen vähän. ”Tarvitaan tietoa siitä, kuinka ihmisille kävi. Kuinka ihmiset pakkosopeutettiin uusiin ammatteihin tai millaista elämää velkojen vankina pystyi elämään. Kuinka laajasta elämän pohjan romahduksesta puhutaan.”

Mitä voisimme menneistä kriiseistä oppia?

Jokainen kriisi on ollut poliittinen. Kaikissa on jumiuduttu liian kauan vanhoihin toimintamalleihin, jotka ovat voineet olla vahingollisia. Kriisit toistavat itseään ja arjen tasolle on vaikea nähdä. Jokaisen laman seurauksena menetettiin usko johonkin. ”Väestön siirtyminen näyttää olevan Suomessa käytetty selviytymiskeino. Viimeksi suuria määriä lähti elannon perässä sotien jälkeen, kun Ruotsiin muutti tai siellä kävi töissä yli 800 000 ihmistä. 300 vuoden aikana kriisit ovat tulleet ja menneet. Hämmästelen sitä, kuinka vähän kuitenkin ihmisten elämä on 10 sukupolvessa muuttunut. Perusasiat ovat samat.”

 

Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Marja Nousiainen ja Pond5.com

Viimeksi muokattu 5.10.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi