Valkoisuuden nousu, kukoistus ja rappeutuminen

05.03.2014

Miika Siirosen Valkoiset - Vapaussodan perintö pureutuu vuoden 1918 sisällissotaa seuranneisiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin muutoksiin tarkastelemalla sotaa voittajien näkökulmasta. Miika Siironen käy läpi valkoisuuden kehityslinjat aina vuoteen 1933 ja pohtii, kuinka voittajien keskuuteen muodostui sodan jälkeen vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Teoksessa kuvataan valkoisuuden synty ja kehitys pohjoissavolaisen Iisalmen kautta.

Juuri itsenäistynyt Suomi oli sisällissodan jälkeen kriisissä - maa oli köyhä ja verisesti kahtia jakautunut. Sodan voittaneet valkoiset ottivat määrätietoisesti yhteiskunnan tiukasti haltuunsa, sillä kommunismin uhka leijui valkoisen isänmaan päällä. Valkoiset muokkasivat yhteiskunnasta oman näköistään mm. symboliikan ja järjestöjen kautta. Legitimoimalla harjoittamansa yhteiskunnallisen toiminnan, ja samalla demonisoimalla vastapuolen, voittajat pitivät oikeutenaan tulkita sotaa julkisessa keskustelussa haluamallaan tavalla.

Väitöskirjaansa Vapaussodan perintö - Valkoisuus paikallisyhteisössä – sisältö, ylläpitäjät ja rapautuminen Iisalmessa 1918–1933 pohjautuvassa teoksessa Siironen pyrkii myös tarkastelemaan niitä tekijöitä, kuten oikeistoradikalismia, jotka ajoivat valkoisuuden kriisiin 1930-luvulla ja lopulta murensivat sen.

Kirjan kolmessa osioissa Siironen pyrkii jäsentelemään valkoisuuden kehityksen aina ideologian syntymisestä sen murentumiseen. Ensimmäisessä osassa keskitytään valkoisen ideologian muotoutumiseen ja sen elementteihin. Jo vapaussodan aikana valkoisten leirissä alettiin rakentaa kuvaa isänmaan puolesta kaatuneista sankarivainajista, jotka palkittiin sankarihautajaisilla ja muistomerkeillä. Erinomaisena esimerkkinä Siironen esittää myös erinäiset juhlat, kuten vapaussodan muistopäivän, ja niiden symbolisen merkityksen, jotka olivat alusta asti muovaamassa valkoisten leiriä yhteisöllisemmäksi.

Toinen osa käsittelee valkoisuuden ideologian säilyttämistä. Merkittävässä osassa olivat yhdistykset ja järjestöt sekä sanomalehdistö, jotka toimivat valkoisuuden ideologian ylläpitäjinä.  Ydinjoukkoon kuuluivat suojeluskunta ja Lotta Svärd, mutta myös mm. urheiluseurat ja partio toimivat valkoisuutta säilyttävinä voimina.

Viimeinen osa kuvaa rapautumisen aikaa, jolloin oikeistoradikalismi sai otteen valkoisuuden sisällä. Siironen pohtii, kuinka 1930-luvun alussa erimielisyydet valkoisten kesken lisääntyivät, mikä johti kehitykseen, jossa lapuanliike ja sitä seurannut äärioikeistolainen Isänmaallinen Kansanliike vähitellen tuhosivat valkoisten yhteiskunnallisen yliotteen sisältä päin.

Valkoiset kulkee eteenpäin ajoittain hitaasti, mutta varmasti. Kirjan informatiivisuus on huikeaa, mutta välillä tiedon runsaus on kuitenkin taakka - epätoivoa aiheuttavat erityisesti lukuisten eri yritysten ja henkilöiden nimet. Näin ollen esimerkiksi valokuvat sisäsivuilla olisivat helpottaneet kokonaisuuden hahmotusta sekä elävöittäneet kirjaa. On kuitenkin annettava kiitosta ulkoasulle, joka on visuaalisesti onnistunut selkeine etukansineen ja napakoine takakansiteksteineen.

Siirosen käyttämä kieli on ajoittain haastavaa - lauseet ovat pitkiä ja sananvalinnat kunnianhimoisia, minkä takia lukukokemus tuntui raskaalta. Valkoiset on silti melko onnistunut kokonaisuus, joka vie lukijan elävästi 1920- ja 30-lukujen Iisalmeen lainaamalla monipuolisesti ajan sanomalehtiä ja kuvailemalla yksityiskohtaisesti paikkakunnan elämää. Siironen pyrkii kommentoimaan myös aikaisemmin aihealueen tiimoilta tehtyä tutkimusta ja soveltaa tätä ansiokkaasti omassa teoksessaan. Yksi kirjan parhaita piirteitä on Siirosen tapa esittää historialliset tapahtumat puolueettomassa valossa. Valkoiset - vapaussodan perintö pystyy nousemaan tapahtumien yläpuolelle ja tarkastelemaan kehitystä ilman moralisointia tai syyllistämistä.

Kirjan luettuani hämmästykseni tajusin, kuinka vähän esimerkiksi oma sukupolveni kyseenalaistaa tai edes ajattelee maamme perinteiden alkuperää. Sisällissodan voittajat rakensivat tietoisesti käsitystä siitä suomalaisuudesta, joka sopi heidän ajatusmaailmaansa. Mm. Suomen lippu, käsitys valkoisesta isänmaasta ja suojeluskunta toimivat vahvistamassa aikalaisten käsitystä valkoisten ylivallasta ja toiminnan legitimiteetistä. Lukukokemus avarsi ehdottomasti käsitystäni maamme historian alkuvaiheista ja lisäsi uskoa siihen, kuinka paljon olemme kansakuntana edistyneet viimeisen 96 vuoden aikana.

Kirja-arvion kirjoittaja Emilia Laine.

Viimeksi muokattu 28.4.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi