26.8.2016

Tutustu Jaakob Ben Elieserin silmin Qumranin kansan kirjakääröihin

Raija Sollamo ja Mika S. Pajunen ovat kirjoittaneet kiehtovan teoksen Kuolleenmeren kadonnut kansa – Qumranin kirjoituksia. Teos koostuu pääosin Qumranin kansan kirjakääröjen suomennoksista, joiden ympärille muu teksti on rakennettu. Teos kertoo Qumranissa asuneen vanhan uskonnollisen yhteisön elämästä, erityisesti heidän uskonnollisista teksteistään, joiden suomennoksia teos sisältää kattavasti. Voisi kuvitella, että se maistuu pölyltä, mutta se kutsuukin mukaan retkelle Jakob Ben Elieserin, kuvitteellisen hahmon seurassa.

Qumranista löydettiin 1940-1950-lukujen aikana merkittäviä arkeologisia löydöksiä. Suurin osa löydetyistä artefakteista olivat vanhoja juutalaisia kirjakääröjä. Kääröt sisältävä Qumranin kansan omia tekstejä mutta myös entuudestaan tuntemattomia versioita Vanhan testamentin teksteistä.

Teoksen johdanto kertoo selkeästi Qumranin kääröjen löydöstä ja niiden vanhojen tekstien kääntämisestä, mutta kokonaisuudessaan teos käsittelee arkeologista osuutta melko vähän. Kääröjen suomennokset  itsessään kuitenkin valaisevat paljonkin Qumranin kansan elämää ja heidän historiaansa.

Teos vahvistaa myös yleissivistystä juutalaisuudesta ja Raamatun teksteistä. Tätä kirjaa on kuitenkin helpompi lukea kuin itse Raamattua tai kääröjen suomennoksia sinällään, koska tässä teoksessa lukukokemusta on helpotettu tutustuttamalla lukija Qumranin kansaan kuvitteellisen Jaakob Ben Elieser hahmon kautta. Kääröjen tekstejä ei siis tarvitse tulkita vain oman mielikuvituksen varassa, sillä Jaakob Ben Elieserin kokemukset kertovat yhteisön arkielämästä havainnollistavasti ja realistisesti siitä, millaista elämä olisi voinut olla tuolloin essealaisessa yhteisössä. Tämä oli hyvä lisäys kirjaan, sillä lukukokemus on mieluisa myös niille jotka eivät ole lukeneet paljon uskonnollisia tekstejä.

Jaakob Ben Elieser oppii kansan tekstejä samalla kuin lukija. Hän lähtee Jerusalemista 23-vuotiaana keväällä 43eaa. Qumraniin, haaveillen oppineen urasta Qumranin esselaisyhteisön joukossa. Jaakobin tuli tehdä kaksi vuotta töitä päästäkseen Qumranin yhteisön jäseneksi. Viralliseksi jäseneksi päästäkseen hänen kuului tehdä arkipäiväisiä askareita yhteisön hyväksi ja lukea heidän pyhiä kääröjään, joita opiskelemalla hän tutustuu yhteisön tapoihin. Ensimmäiseksi hänen kuului lukea heidän yhdyskuntasääntöjään. Jaakobin tarina luo kirjaan helposti seurattavan juonen, siksi teoksen voi lukea sujuvasti, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta tietokirjallisuuden lukemisesta.

Teos on jaettu selkeästi kahdeksaan eri osaan, kuten ”I Sääntökokoelmia” ja ”VII Viisaiden ajatuksia ihmisen elämästä”; se auttaa havannollistamaan, mistä aiheista on kysymys ja mitä kaikkea kirja kokonaisuudessaan käsittelee.  Kääröt kertovat monipuolisesti esimerkiksi kansan tavoista, säännöistä, rituaaleista, uskomuksista ja tarinoista. Ymmärrettävästi joidenkin kääröjen teksteistä on säilynyt vain fragmentteja. Itseäni kiinnostivat eniten tekstit, jotka havainnoillistivat, millaista käytännön elämä oli tämän yhteisön keskuudessa jo ennen ajanlaskun alkua. Vaikka kääröt kertovat eninmäkseen Jumalan sanomasta, saa niistä jonkinlaisen käsityksen myös siitä, miten tämä kansa eli ja tuli toimeen niin karussa ja kuivassa ympäristössä.

Anna Ruokolainen, Jyväskylän Lyseon lukio

Viimeksi muokattu 26.8.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi