Linnoista leikkaussaleihin

12.12.2013

Veitsen terällä kertoo vaikuttavasti ja rehellisesti Christer Lybäckin uskomattoman elämäntarinan. Ortopedi ja urheilukirurgi Christer Lybäckin ja filosofian opettaja ja kolumnisti Arno Kotron yhteistyön tuloksena syntynyt elämäkerta kuvaa kaunistelematta, kuinka Lybäckin päihdehuuruinen, rikosten ja vankilatuomioiden täyteinen elämä vaihtuu useiden epäonnistuneiden ryhdistäytymisyritysten jälkeen lääkärintakkiin, pysyvään parisuhteeseen, Eiranrannan asuntoon ja Maranellon punaiseen Ferrariin.


Lybäckin tarina on jatkuvine käänteineen ja uskomattomine tapahtumineen kuin vauhdikkain toimintaseikkailu. Teosta lukiessa täytyykin välillä muistuttaa itselleen sen olevan faktaa eikä fiktiota. Kieli on kuitenkin tietokirjamaiseen tapaan selkeää ja lauseet ovat lyhyehköjä, turha kielellinen kikkailu on karsittu pois. Lybäckin elämä on ollut niin vauhdikas, ettei tunnontarkka kuvailu edes sopisi tyyliin; Christerille on aina sattunut ja tapahtunut. Yksinkertainen kieli varmistaa teoksen viestin välittymisen kaikille lukijoille, myös harvemmin kirjaan tarttuville laitapuolen kulkijoille, jotka voivat saada kirjasta toivoa oman elämänsä suunnan muuttamiseen.

Veitsen terällä on tarina miehestä, jonka tulevaisuus oli tuhoon tuomittu, mutta joka onnistui tekemään parannuksen. Teos osoittaa, ettei toivottomia tai menetettyjä tapauksia ole olemassa. ”Sulla on edessä karmea tulevaisuus”, sai teini-ikäinen Christer Lybäck kuulla poliisilta tutkinta-aseman kolkossa kuulusteluhuoneessa sen jälkeen, kun oli kaverinsa kanssa varastanut kassan ruotsinlaivalla. Tuskin kukaan uskoi pojan ryhdistäytymiseen – ei aina edes hän itse. Kyseessähän oli kuitenkin poika, jolla oli jo 12-13-vuotiaana ollut viikon mittaisia juomaputkia ja jolle oli langetettu tuomioita 15-vuotiaasta lähtien. Muutoksen tekeminen on kuitenkin aina mahdollista, sillä pitkäjänteisyyden ja määrätietoisuuden voima on kiistaton. Lybäck on tästä elävä esimerkki ja hän toteaa itse loppusanoissaan: ”Jos yksikin ihminen saa tarinasta voimaa, on tavoitteeni saavutettu.”

Teos etenee kronologisesti ja luvut ovat lyhyitä, jolloin keskittymisen herpaantumisen vaaraa ei ole. Joskus yksittäiset tapahtumat ja välikohtaukset selostetaan tarkasti, toisinaan vähemmän merkitykselliset ajanjaksot ohitetaan muutamalla lauseella. Ulkopuolisen ja preesensmuotoisen kerronnan lomaan sijoitetut Lybäckin omaääniset, imperfektissä ja stadin slangilla kirjoitetut muistelmat lisäävät tekstin henkilökohtaisuutta. Toisinaan vanhahtavan slangin ymmärtäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, ja tällöin muistelmat menevät harmillisesti osittain ohi ymmärryksen.

Teoksen puolivälin kuvaliite sisältää kuvia Christerin elämän varrelta hänelle tärkeistä ihmisistä ja asioista, kuten lapsista ja kilpa-autoista. Kuvakollaasista löytyy myös miehen itse laatima viimeisen vankilavuoden kurinalainen lukujärjestys, joka antaa osviittaa siitä määrätietoisuudesta, jolla 26-vuotias Christer, jo pitkään paremmasta elämästä haaveiltuaan, päätti Sörnäisten vankilassa muuttaa elämänsä laittamalla korkin kiinni, käymällä koulut loppuun sekä opiskelemalla vapautumisensa jälkeen lääkäriksi.

Kirja tarjoaa rohkaisevan tarinan lisäksi mielenkiintoista tietoa lääketieteen opiskelijan luentojen, tenttien ja käytännön harjoittelun täyteisestä arjesta sekä joitakin mieleenpainuvimpia tapauskertomuksia Christerin lääkärinuralta. Se on toivoa herättävä selviytymistarina, mutta samanaikaisesti myös varoittava muistutus siitä, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Elämää ei voi täydellisesti hallita: onnellisen ja alkoholia käyttämättömän perheen kuopuksesta tuli isä-Svenin kuoleman jälkeen väkivaltainen ja varasteleva, vankilakierteeseen ajautunut poika. Kuoleman aiheuttama radikaali muutos pikkupojan mielessä kuvataan kirjassa koskettavasti: ”Ehkä ihminen syntyy elämänsä aikana monta kertaa, ja kuoleekin. Noina kauniina kesäpäivinä maailmasta poistui Svenin lisäksi yksi Christer, ja tilalle olisi syntyvä toinen.”

Veitsen terällä kuvaa Lybäckin elämänpolun häpeilemättä ja salailematta, vaikka suuri osa siitä on ollut synkkien pilvien varjostama, rosoinen tie. Vankiloiden vakiovieras ymmärsi, että halun päihdeongelmasta vapautumiseen on löydyttävä hänestä itsestään. Christer onnistui irrottautumaan hänet tasapainoisesta elämästä irti pitäneistä kahleista - vankilasta, viinasta, vihasta ja verisestä kostonhalusta. Jos hän onnistui, kuka vain voi onnistua.

Kirja-arvion kirjoittaja Laura Turpeinen opiskelee Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa.

Viimeksi muokattu 28.4.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi