19.4.2016

Symbolinen ja instrumentaalinen kieli

Tampereen Hervannan katukuvassa esiintyvistä kielistä julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa todettiin, että ruotsin käyttö yksityisten ja kaupallisten yritysten kylteissä ei heijasta käännöksen tarvetta paikallisella tasolla vaan kaksikielisissä kunnissa muualla Suomessa (Koskinen 2012, 82). Toisin sanoen kielen käytön tarve voi määräytyä yhtäältä sen instrumentaalisen ja toisaalta taas sen symbolisen tehtävän kautta.

Suomen väestönlaskenta alkoi kategorisoida ihmisiä kielen mukaan vuonna 1880. Tilanne oli uusi. Jokaisen oli kuuluttava jompaankumpaan ryhmään: äidinkieli oli joko suomi tai ruotsi – ja se siitä. Sellaiset ilmaisut kuin ’finlandssvensk’, ’finne’ ja ’finländare’ ovat peräisin vasta 1900-luvun alkupuolelta ja nationalismin tuote. On myös pantava merkille, että suomen kielessä erontekoa sanojen ’finne’ ja ’finländare’ välillä ei ole. Toinen nationalismin seuraus oli se, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset kunnat ja läänit alettiin esittää selkeästi erillisinä alueina. Tällaiset esitykset johdattivat ajattelemaan, että kieliraja suomen ja ruotsin välillä oli ollut olemassa aina ja että kielijaottelulla oli ollut merkitystä kautta aikojen.

Historiaan perehtyminen osoittaa kuitenkin toisin. Ennen Suomen sotaa (1808–1809) ja kuningaskunnan jakautumista kahteen osaan, Suomeen ja Ruotsiin, alue oli varsin yhtenäinen. Kun Suomi oli osa Ruotsia – ja vielä ensimmäisinä vuosikymmeninä sodan jälkeenkin – kahta kieltä, suomea ja ruotsia, puhuttiin kaikkialla Suomen alueella. Henkilötasolla ruotsin opetteleminen oli yleistä etenkin, jos sen oletettiin johtavan yhteiskunnallisen aseman kohenemiseen. Kieli oli kuitenkin lähinnä vain kommunikaation väline ja ennen nationalismin aikakautta sen symbolinen arvo oli lähes olematon. Toisaalta sosiaalisin rakenteisiin, kaupankäyntiin ja murteisiin kytkeytyneet alueelliset erot olivat suuria. Joskus tarvittiin useita henkilöitä Suomen eri murrealueilta, jotta kirkollisten asiakirjojen käännöksistä saatiin toimivia. Väärinkäsityksiäkin syntyi, mutta osapuolten kielivalinnat eivät itsessään aiheuttaneet ristiriitoja. Kaksikielisyys oli yleistä, vaikkakin toisinaan puutteellista.

Vuonna 2005 ilmestynyt teos ’Monikielinen Eurooppa’ käsittelee muun muassa suomen ja ruotsin asemaa ja kartoittaa erilaisia molempiin kieliin liittyviä uhkia. Harri Mantilan tutkimus suomesta kansalliskielenä nyky-yhteiskunnassa on osoittanut, että esimerkiksi vieraskielisestä tai kaksikielisestä opetuksesta puhuttaessa ei useinkaan viitata ”kielen kansallista kulttuuria siirtävään tehtävään” (Mantila 2005, 313). Kielestä puhutaan pelkästään yksilön oikeuksiin liittyvänä äidinkielenä ja toisaalta pelkkänä välineenä. Mantilan mukaan kielen käyttäjätkään eivät enää arvosta kansalliseen ideologiaan perustuvia kielenhuollon suosituksia vaan ”normeja vastaan hyökätään kansainvälisyyttä korostavin argumentein”. Mielipiteet osoittavat, että ajatus muuttumattomasta kansalliskielestä ja sen symbolisesta tehtävästä on edelleen elinvoimainen. Erilaiset näkökulmat kansalliskieleen tulevat näin selkeästi esiin ja osallistuvat nykyiseen keskusteluun kielten asemasta ja merkityksestä. Muulla kielellä kuin suomeksi on vaikea puhua vaikkapa routavuosista tai ymmärtää kulttuurisia viittauksia kuten ’Siperia opettaa’.

1800-luvun nationalistinen ajattelu muutti suomen kielen asemaa myös aluetasolla. Ennen Suomen sotaa Ahvenanmaa oli ollut vanhan kuningaskunnan ruotsinkielisen alueen keskiössä, mutta fennomaanien ajaman nationalismin myötä saaristosta tuli kielellisesti periferiaa. Huoli ruotsin kielen asemasta heräsi vasta 1860-luvulla, Ahvenanmaalla jopa vielä myöhemmin. Yhdistys ’Ahvenanmaan ystävät’ (Ålands vänner) perustettiin vasta vuonna 1895. Ahvenmaan liikkeen syntymisen kannalta kieli oli toissijaisessa asemassa, sillä Ruotsiin liittymisen puolesta argumentoitiin vähintään yhtä paljon myös turvallisuusnäkökohtiin ja naapurimaan parempiin olosuhteisiin vedoten.

Torniojokilaaksossa vuoden 1809 rajanvedossa Ruotsin puolelle jääneestä väestönosasta tuli vähemmistö, johon on liittynyt 1900-luvun aikana myös uusia Suomen puolelta muuttaneita suomenkielisiä. Torniojokilaakson meänkieli tunnustettiin erillisenä kielenä vuonna 2000.

Suomalaisen nationalismin synnyttämä vastakkainasettelu konstruoitujen suomalaisten ja suomenruotsalaisten kieliryhmien välillä vietiin myös ulkomaille, missä se on vaikuttanut Ruotsin ja Norjan vähemmistöpolitiikkaan. 1920-luvulla fennomaanit käyttivät Torniojokilaaksoa osana kampanjaansa ja ehdottivat vaihtokauppaa, jossa Ruotsi saisi Ahvenanmaan ja itsenäistynyt Suomi koko Torniojokilaakson. On mahdollista kyseenalaistaa, missä määrin Ruotsin assimiloiva tai integroiva koulupolitiikka on vaikuttanut suomenkielisen väestön kielenvaihtoon. Jos taas tarkastellaan kielisuhteita Tornion kaupungissa 1800-luvulla lopulla, huomataan ruotsinkielisten nopea väheneminen. Rajaseudulla asuvien suomen kielen käyttö lisääntyi enemmän kuin maan eteläosan väestön keskuudessa, vaikka Ruotsi oli aivan vieressä.

Kielimuutokset tai pikemminkin kielenkäyttäjien valinnat ovat selkeästi monimutkaisempi ja monitasoisempi kysymys kuin julkaisuissa annetaan toisinaan ymmärtää. Sekä kieliryhmiä ja kieliä koskevat julkaisut että historialliset esitykset ovat tärkeä osaa nykyistä keskustelua, joka on demokraattisempaa kuin tieteellinen keskustelu ja populaaridiskurssi ennen 1980-lukua.

M. Engman & N.E. Villstrand, Maktens Mosaik, Helsingfors: SLS, 2008.

K. Koskinen, ‘Linguistic Landscape as a Translational Space: The Case of Hervanta, Tampere’, Language, Space and Power: Urban Entanglements, toim. J. Vuolteenaho, L. Ameel, A. Newby & M. Scott. Helsinki: Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2012.

H. Mantila, ‘Suomi kansalliskielenä’, Monikielinen Eurooppa, toim. M. Johansson & R. Pyykkö. Helsinki: Gaudeamus, 2005.

Viimeksi muokattu 19.4.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi