3.11.2014

Peter ja Olavi, edelläkävijät

Kaksi kulttuurin eurooppalaista merkkihenkilöä on tänä syksynä noussut tietokirjallisuuden kvartaalimyynnin kannalta ajankohtaiseksi. Tarkoitan tässä Olavi Paavolaista (1903-1964) ja Peter von Baghia (1943-2014); kumpaakin muistellaan myös heidän poismenoonsa liittyvän ajankohtaisuuden vuoksi. 

Sekä Paavolainen että von Bagh olivat älykkäitä ihmisiä, jotka jakoivat luovuuttaan paitsi ammatikseen, myös halusta laajentaa aikalaistensa näköalaa. He pyrkivät vaikuttamaan paitsi argumentein, myös tunnetasolla. Tästä syystä he olivat myös helpon pilkan ja aina suositun mutta lapsellisen puskasta ampumisen kohteita. Tämä viimeksi mainittu harrastus on nykyisen internetin keskustelukulttuurin ”vapauden” vuoksi noussut ehkä suurempaan merkitykseen kuin koskaan aikaisemmin. Jos vilkaisette, millaisia tosiargumentteja netin keskustelupalstoilla näistäkin herroista viljellään, ymmärrätte mitä tarkoitan.

Olavi Paavolaisen ongelmaksi muodostui Synkkä yksinpuhelu, josta, kuten suurista kulttuurin tuotteista aina, puhutaan yleensä epäolennaisuuksia. On aivan sama, kirjoittiko Paavolainen jatkosotaa kuittailevan päiväkirjansa uudestaan sodan jälkeisessä ilmapiirissä vai ei. Se minkä hän ajalleen tuotti, oli kuitenkin tarpeen sanoa vuonna 1946.

Olavi Paavolainen kirjoitti täsmälleen samasta asiasta – ihanteiden ja ravan välisestä ristiriidasta – kuin Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa melkein vuosikymmen myöhemmin. Kummankin vastaanotto oli samanlainen. Eniten huusivat ne, joihin toisen maailmansodan loppuratkaisu koski eniten. Maailmankuvani on murtunut, mutta en halua kenenkään pohtivan sitä, miten tähän on tultu!

Paavolaisen rikos oli Linnan kirjoitteluun verrattuna paljon pahempi, sillä hän edusti ”meitä,” älymystöä, oli (reservin) upseeri ja merkittävä kulttuurihenkilö. Joku laitosmies Tampereelta, hänen jupinansa saattoi sodanjälkeisessä ilmapiirissä ymmärtää harhaanjohdetun työmiehen virheeksi kuten vuoden 1918 kapinan, mutta Paavolaisen kaltainen henkilö ei voinut olla kuin oman pesän likaaja, takinkääntäjä. Ajatus siitä, että hän olisi osannut ajatella jo aikaisemmin, ennen vuotta 1946, oli aikalaisille omituisen vieras.

Karjalaisena – ja muutaman kymmenen kilometrin päässä meikäläisittäin lähimmästä oikeasta metropolista, Pietarista asuneena – Paavolainen ei pitänyt yhdenlaista ajattelua välttämättä aina hyveenä. Fiksu ihminen näkee yhden tilanteen aina monessa valossa ja Paavolaisen kaltaisella henkilöllä tämä kyky on korostunut.  Näkökulmaa voi muuttaa ja käsitystä, koska ihminen oppii joka päivä ja tulee aina viisaammaksi, jos niin haluaa. Paavolainen osasi nähdä sekä ennen että jälkeen katastrofin. Verrattuna Paavolaiseen Paasikiven ratkaisu, jossa poliitikko piti kahta päiväkirjaa, toista, joka säästyisi tulelta jos Saksa voittaa toisen maailmansodan ja toista, joka jätettäisiin arkistoon, mikäli kävisi toisin, on mielestäni paljon epäilyttävämpi.    

Peter von Bagh puolestaan itse kirjoitti ja kuvasi dokumenteissaan usein sellaista, joka hänen aikansa tässä hetkessä elävältä älymystöltä (ja akateemiselta tutkimukselta) jäi varjoon. Juu, kyllä, oli Markku Koski ja kumppanit, mutta yksi Love-kustantamo ei tässä suhteessa vielä tehnyt koko kesää.

Olennaista oli, että von Bagh nosti amerikkalaisen kulttuuripiirin käyttämin superlatiivi-ilmaisuin sekä rillumarei-elokuvan että Suomi-iskelmän arvoa yleisessä tietoisuudessa. Jokainen Suomifilmi sai ennen von Baghin teoksia ja dokumentteja tv-arvioitsijalta miinus yksi pistettä. Suomi-iskelmä puolestaan oli jotakin, jota ei sivistynyt ihminen tunnistanut oman kulttuuripiirinsä tuotteeksi kuin juovuksissa.

von Bagh ja Paavolainenkin ainakin Synkällä yksinpuhelullaan kosiskelivat laajojen kansankerrosten ”salattua muistia” ja tulkintoja. Eikä kyse ollut pelkästään politiikasta. Heidän esityöskentelynsä seurauksena yleisen käsityksen muutos lähti liikkeelle tavalla, joka sai myös kansanvalistajat loiventamaan tulkintojaan niin jatkosodan tavoitteista kuin rillumareista. Perässähiihtäjillä on aina perässähiihtäjän mielipiteet; nekin muuttuvat, mutta niiden muutoksiin kiinnitetään vähemmän huomiota kuin edelläkulkijoiden puheisiin.

Paavolaisen ja von Baghin merkitys on ollut siinä, että he ovat antaneet ajattelemisen aihetta aihepiireihin, jotka olivat kauan akateemiselle tutkimukselle vieraita. He ovat tarttuneet aiheisiin ja ilmiöihin, jotka ovat houkuttaneet myös tutkimusta samaan suuntaan. Erikoista on, että niin von Baghin kuin Paavolaisenkaan toiminta ei oikeastaan istu suositun Wattin luokitukseen historian tulkintojen kehityksestä; he ovat aikalaisia, mutta kuvaavat oikeastaan omaa aikaansa jo sen ulkopuolelta, sijoittaen sen laajempiin kehityskulkuihin. Ehkä siksi he ovat myös historian tutkimukselle kiehtovampia kuin ne aikalaistulkinnat, joihin useimmiten tutkija tarttuu.

Paavolaisen kulttuurimatkailun tulkinnat ja näiden kirjoitusten maailmankuvan avaaminen ovat johtaneet 1930- ja 1940-lukujen Suomen kartoittamiseen moneltakin eri suunnalta, ja von Baghin työt ovat avanneet tietä niin elokuvan kuin populaarimusiikin akateemiselle tarkastelulle. Niin paljon kuin von Baghin, (ja vaikkapa Maarit Niiniluodon ja Ilpo Hakasalon) töille on naureskeltukin, he ovat tehneet mm. allekirjoittaneelle korvaamattoman esityön kokoamalla populaarimusiikin historiaa aikana, jolloin se ei kiinnostanut arkistoja tai akateemista maailmaa.  

Kiitos Olavi ja Petteri! On helppoa tehdä tämän päivän makuun sopivaa, mutta aikaansa edellä oleva ottaa aina riskin. Jokainen riskin ottanut tietää, miten suuren.

Marko Tikka Suomen historian yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto

(Kirjoittaja ei ole missään tapauksessa tarkistanut muistinvaraisesti kirjoittamaansa tekstiä ja sen faktoja.)

 

Kuva: Jonne Renvall

 

Viimeksi muokattu 31.3.2015

Kaksi kulttuurin eurooppalaista merkkihenkilöä on tänä syksynä noussut
tietokirjallisuuden kvartaalimyynnin kannalta ajankohtaiseksi. Tarkoitan tässä
Olavi Paavolaista (1903-1964) ja Peter von Baghia (1943-2014); kumpaakin
muistellaan myös heidän poismenoonsa liittyvän ajankohtaisuuden vuoksi.  

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi