12.3.2014

Kapitalismin historia: suuri ja hankala mutta merkittävä ongelma

Kapitalististen kansantalouksien ja yhteiskuntien historia ja muuntuvuus on nykyisin merkittävä yhteiskuntatieteellinen ongelma – ja sitä se on ollut aina siitä asti, kun yhteiskuntatieteet syntyivät 1700-luvulla. Voidaan jopa väittää, että tämä on se ydinongelma, joka antoi alkusysäyksen yhteiskuntatieteiden synnylle. Teollisen ja agraarikapitalismin nousun myötä saivat alkunsa historiallinen yhteiskuntatiede sekä kehitystä ja vaurautta koskeva väittely.

Historiallisen yhteiskuntatieteen ja kapitalismin historian perustan risteävät ongelmat ovat 2000-luvulla nousseet yhä ajankohtaisemmaksi muutosnopeuden kasvaessa ja ulottuessa yhä laajemmalle. Maailmassa kaikki ihmiset ovat nykyään osa globaalin kapitalistiyhteiskunnan rakennetta, joka vaikuttaa meihin kaikkiin ja muuttuu entistä nopeammin. Kapitalismi on pohjimmiltaan institutionalisoitu valtasuhteiden järjestelmä, joka suosii niitä, jotka yksilön ja luokan keinoin ovat ahneita ja kerryttävät varoja. Tämä johtaa valtavaan epätasa-arvoon (ellei sitä ehkäistä muilla toimilla). Kapitalismi voisi kuitenkin tehokkaasti säänneltynä helpottaa maailman köyhimpienkin ihmisten taloudellista ahdinkoa, mikä puolestaan parantaisi väestön terveyttä ja elämänlaatua. Kapitalistinen tuotanto, joka jatkuvasti kasvaa yhä suurimittaisemmaksi ja tuottavammaksi, vaikuttaa pitkälti hallitsemattomalla tavalla merkittävästi myös ympäristöön. Kapitalismi on myös ideologinen järjestelmä, joka ei valitettavasti useimmiten kykene näkemään oman logiikkansa pitkän tähtäimen yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä konteksteja. Liikkuessaan vääjäämättä kohti täydellistä globalisaatiota, kapitalismi reagoi vähenevässä määrin yhteiskunnalliseen kontrolliin. Yhteiskunnallisen sääntelyn ja kapitalismin kehittämisen demokraattiset voimat on pitkälti sivuutettu 2000-luvulla.

Miten tällainen järjestelmä syntyi ja kehittyi ja miten se tulee mahdollisesti tulevaisuudessa edelleen kehittymään? Kapitalismin historiaa on lähestyttävä laajemman ongelman kautta: miten kehittää vakuuttava lähestymistapa kaikkien ihmisyhteiskuntien tutkimiseen? Uudet, kattavammat ja vakuuttavammat tavat selittää yhteiskuntien olemassaoloa ja toimintaa sekä sitä, miten ne vaikuttavat yksilöihin, ryhmiin ja suurempiin väestöihin, ovat herättäneet viime aikoina paljon kiinnostusta.

Toisin kuin useimmilla muilla luonnontieteen aloilla, konsensusta ei kuitenkaan ole syntynyt. Peruskysymys on se, onko ihmisyhteiskunta historiallinen järjestelmä, johon kuuluu emergenttejä ominaisuuksia ja voimia ja joka kehittyy muiden luonnollisten järjestelmien tavoin. Voimmeko selittää rakenteellisen systeemisyyden, prosessit ja yhteiskuntien kehityksen – yleisellä ja spesifillä tasolla – luonnon järjestelmiä muistuttavien konseptien ja teorioiden avulla? Millainen rooli tällaisella lähestymistavalla olisi suhteessa ihmisyyteen, erityisesti mitä tulee tietoisuuteen, rationaalisuuteen, toimintakykyyn, valintoihin, päätöksiin ja tunteisiin? Tämä asia on ollut perustavanlaatuinen este yhteiskuntaa tutkivan tieteen kehittämiselle, sillä monien mielestä yhteiskunta ei muistuta mitään muuta järjestelmää, koska se ei ole luonnollinen järjestelmä vaan ihmisen luoma entiteetti, jota ei voida selittää muiden järjestelmien tavoin. Ihmisen toimintaa eivät tämän ajattelutavan mukaan määritä luonnonvoimat vaan tietoiset ja alitajuiset ajatusprosessit. Yhteiskunnallisen selityksen kannalta tärkeää ei ole siis vain sosiaalisen rakenteellisen systeemisyyden luonne vaan myös sosiaalinen toiminta, motivaatio ja toimintakyky.

On syytä uskoa, että vakuuttava yhteiskuntaa tutkiva tiede voidaan kehittää, jos siihen haetaan osviittaa luonnontieteellis-historiallisten tieteiden kehitysaskelista, sillä myös nämä tieteet tutkivat suuria järjestelmiä ja niiden historiallista kehitystä. Eräs kaikkein lupaavimmista viime aikojen kehityskuluista on ollut pääosin darwinilaisen evoluutioteorian leviäminen biologian puolelta ihmisten yhteiskunnallisiin järjestelmiin. Kyseinen lähestymistapa on tuottanut vaikuttavia uusia ajatuksia ja tutkimusta esimerkiksi kapitalismin pitkän aikavälin historiasta monimutkaisena ja kehittyvänä järjestelmänä (tai sosiaalisena "sukuna"), johon kuuluu monta alakategoriaa (tai "lajia"). Uuden sosiaalievolutionaarisen ajattelutavan – joka ei ole liity vanhanaikaiseen sosiaalidarwinismiin, joka aikoinaan myrkytti yhteiskuntatieteitä – kaksi avainkäsitettä ovat: ensiksi se, että kapitalismia hallitsevat aina kaikkien muiden järjestelmien tavoin – kuten Karl Polanyi osoitti – aineellisen sääntelyn muodot, jotka kuuluvat sisäsyntyisesti itse järjestelmän rakenteisiin. Ja toiseksi se, että kapitalistinen kehitys on tuottanut runsaasti eri kehityskulkuja yli puoli vuosituhatta kestäneen multilineaarisen, sattumanvaraisen historiallisen prosessin aikana. Se, että maailmasta on tullut globalisoitunut kapitalistinen järjestelmä ei tarkoita sitä, että järjestelmä olisi samanlainen kaikkialla.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vahvaa roolia kehittyneissä länsivaltioissa näytelleen kapitalismin demokraattisen sääntelyn asema on jälleen merkittävä kysymys politiikassa ja yhteiskuntatieteissä. Vähenevässä määrin kapitalismin demokraattiseen kehitykseen ja hallintaan sekä sen ympäristötuhojen karsimiseen suuntautuneen nykytrendin luulisi tarjoavan enemmän kuin tarpeeksi motivaatiota globaalin järjestelmän pitkän tähtäimen suuntausten teoretisointiin ja tutkimiseen.

Christopher Lloyd Vieraileva professori, Yhteiskunnan historian huippuyksikkö  

 

 

The History of Capitalism: A Large, Difficult, but Fundamental Problem

The history and variability of capitalist economies and societies is today a significant problem for social science and has been since the development of social science in the 18th Century.  Indeed, it can be argued that this was the core problem that led to the initial emergence of social science.  With the birth of industrial and agricultural capitalism came the birth of historical social science and the debate over development and wealth.

In the 21st century the intersecting problems of the appropriate foundations of historical social science and the history of capitalism have become even more urgent as the speed and pervasiveness of change has become ever greater.  All the people of the world are now enmeshed in a great global structure of capitalist society that effects us all and is changing increasingly rapidly.  Moreover, because capitalism is essentially an institutionalised system of power relations that rewards individual and class acquisitiveness, wealth accumulation, and greed, it results in great inequality (unless counteracted) as well as having great potential, if effectively regulated, to overcome poverty for all people and so improve health and quality of life.  Capitalist production, being increasingly large-scale and increasingly productive, also impacts enormously upon the natural environment in a largely unconstrained manner.  Capitalism is also an ideological system that, unfortunately, tends not take a long-term view of the social, economic, and environmental contexts of its own logic.  As it has moved inexorably towards total globalisation capitalism has become increasingly less responsive to social control.  The democratic forces of social regulation and amelioration of capitalism have now largely been bypassed in the 21st Century.

How did such a system arise and evolve and what are its possible futures?  Explanation of the history of capitalism has to be approached within the broader problem of how to construct a persuasive approach to studying all human societies.  Recently there has been great interest in new, more thorough, and more persuasive ways to explain how societies exist and function and how they influence the behaviour of individuals, groups, and large populations. 

But no consensus has developed, unlike in most fields of natural science.  A basic question is whether or not human society is a historical system with emergent properties and powers and which evolves like other natural systems.  Can we explain the structural systemness, processes, and evolution of societies, in general and in particular, with concepts and theories similar to those of the natural systems?  What role would such an approach have for humanness in the senses of consciousness, rationality agency, choice, decisions, and emotions.  This issue has been the basic barrier to building a science of society because it has been thought by many people that society is not like any other system in that it is not a natural system but a human creation and therefore cannot be explained like any other system.  Humans are supposedly not determined by natural forces but by conscious and sub-conscious thought processes.  A key issue for social explanation, then, is not just the nature of social structural systemness but social action, motivation, and agency.

There is reason to believe that a persuasive science of society can be developed if influenced in part by developments in natural historical sciences that also study large-scale systems and their historical evolution.  One of the most promising recent developments has been the spread of evolutionary theory, of a generally Darwinian kind, from biology to human social systems.  This approach has been able to produce powerful new ideas and research about, for example, the long-run history of capitalism as a complex, evolving, system (or social ‘genus’) with many sub-varieties (or ‘species’).  Two key concepts in this new social evolutionary thinking, which is not related to the old social Darwinism that poisoned social science in an earlier era, are, firstly, that capitalism, like all systems as Karl Polanyi showed, is always governed by modes of substantive regulation that are inherent within the structure of the system itself; and, secondly, that capitalist development has produced many varieties in a multi-linear, contingent historical process over half a millennium.  That the whole world has now become a globalised capitalist system does not mean that it is or will be the same in all places. 

The place of democratic regulation of capitalism, so powerful in the advanced Western states in the post-war decades, is now a major issue for politics and social science once again.  The current trend away from the democratic amelioration and governance of capitalism and its environmental destructiveness should be a major motivation for theorising and studying the long-run tendencies of the global system.

Christopher Lloyd

Guest Professor, Finnish Centre of Excellence in Historical Research

Viimeksi muokattu 31.3.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi