30.5.2017

1909 – toinen satavuotisjuhla toisena aikana

Vuonna 2017 Suomen tasavalta juhlii satavuotista itsenäisyyttään teemalla ”yhdessä”.  Virallisen tahon lähtökohtana on, että juhlinnan tulee olla osallistavaa ja demokraattista, ja myös ruohonjuuritasolla tätä tavoitetta toteutetaan vuoden mittaan tuhansien tapahtumien muodossa. Juhlavuodelle luonteenomainen osallistavuus ja kaikesta päätellen myös ristiriidattomuus eivät kuitenkaan missään tapauksessa todista, että historialliset muistojuhlat toimisivat aina yhteiskuntaa yhdistävinä tekijöinä. Siksi onkin syytä turvautua historiaan ja tarkastella, miten eräs satavuotisjuhla toisena aikana ja toisessa poliittisessa tilanteessa heijasti tuon ajan yhteiskuntaa leimanneita jännitteitä.

Vuonna 1909 oli kulunut vuosisata Suomen liittämisestä Venäjän valtakuntaan Ruotsin ja Venäjän välillä vuosina 1808–09 käydyn sodan seurauksena. Sekä suomalaisten että venäläisten mielestä tapahtumia oli syytä juhlistaa, mutta osapuolilla oli aivan erilaiset käsitykset siitä, mitä pitäisi korostaa. Suomalaiset halusivat juhlia vuoden 1809 Porvoon maapäiviä, joilla Aleksanteri I oli suomalaisen tulkinnan mukaan luonut pohjan suuriruhtinaskunnan autonomialle säilyttämällä Ruotsin ajan perustuslait, privilegiot ja uskonnon. Suomalaiset pyrkivät alleviivaamaan Suomen valtio-oikeudellisesti autonomista suhtetta Venäjän imperiumiin korostamalla maapäivien luonnetta Suomen säätyjen ja Venäjän keisarin välisenä molemminpuolisena sopimuksena. Venäläiset sitä vastoin eivät pitäneet Porvoon maapäiviä millään tavalla merkittävinä. Venäläisten viranomaisten valintana oli juhlistaa sitä, että oli kulunut sata vuotta Haminan rauhasta, jossa Ruotsi oli luovuttanut ehdoitta viisi itäisintä lääniään Venäjälle. Koska Suomi ei ollut ollut mukana näissä neuvotteluissa, suuriruhtinaskunnalla ei venäläisen tulkinnan mukaan voinut olla erillistä valtio-oikeudellista asemaa imperiumiin nähden.

Suomalaisten ja venäläisten toisistaan poikkeavat tulkinnat juhlavuoden 1909 merkityksestä valottavat muistojuhlien tyypillisiä piirteitä. Historian käytön tutkimuksen piirissä on korostettu, että juhlat heijastavat oman aikansa ajankohtaisia kysymyksiä vähintään yhtä paljon kuin kuvailevat itse historiallista tapahtumaa, joka on antanut aiheen juhlaan. Esimerkiksi vuonna 1909 sekä suomalaiset että venäläiset käyttivät vuoden 1809 tapahtumien satavuotisjuhlaa työkalunaan poliittisessa konfliktissa, joka koski Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudellista asemaa Venäjän valtakunnassa. Konflikti oli saanut alkunsa 1860-luvulla, kärjistynyt 1890-luvun lopusta lähtien ja saavuttanut uuden lakipisteen ns. ”toisen venäläistämiskauden” alkamisen myötä.

Vuoden 1909 satavuotisjuhla muistuttaa myös historiallisen tapahtuman juhlistamiseen liittyvistä valtasuhteista. Suomalaisilla oli omat intressinsä muistaa Porvoon valtiopäiviä mutta venäläisillä viranomaisilla oli poliittiset ja sotilaalliset valtuudet estää se. Suomalaisia kiellettiin antamasta juhlalleen virallista valtiollista luonnetta: muistamisen oli oltava pienimuotoista ja sen tuli tapahtua sisätiloissa. Juhla ei tämän vuoksi näkynyt kaupunkitilassa – jopa Aleksanteri I:n patsas, joka oli paljastettu Porvoossa, oli sisällä tuomiokirkossa. Venäläisten juhla sitä vastoin sai virallisen luonteen, ja viranomaiset esittelivät valtaansa järjestämällä sotilasparaateja suuriruhtinaskunnan varuskuntakaupungeissa ja Haminassa paikalla, jolla rauha Ruotsin kanssa oli solmittu vuonna 1809. Ainoa tapa, jolla suomalaisten oli mahdollista ottaa kantaa tähän epätasapainoon, oli boikotoida mielenosoituksellisesti venäläisten juhlintaa.

Myös juhlavuonna tapahtunutta ns. Rauhankappelin (Resvoin kappelin) peruskiven muuraamista voidaan pitää yrityksenä vakiinnuttaa venäläinen tulkinta vuodesta 1809 – suomalaisen version kustannuksella.  Kappeli rakennettiin Helsinkiin näkyvälle paikalle ortodoksisen Uspenskin katedraalin viereen ja se vihittiin käyttöön erään toisen venäläisen historiallisen muistojuhlan yhteydessä suuriruhtinaskunnan viimeisinä vuosina. Kyseessä oli vuonna 1913 järjestetty Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhla, jota suomalaiset niinikään boikotoivat. Suomalaisten silmissä Rauhankappeli edusti niin vahvasti kokemusta venäläisten harjoittamasta sortovallasta, että rakennus purettiin muutama vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen.

Siinä missä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla vuonna 2017 vaikuttaa yhdistävän kansaa sangen kitkattomasti, vertailu vuoden 1909 ristiriitojen täyttämään juhlintaan muistuttaa siitä, että historiallisesta muistojuhlasta voi yhtä hyvin tulla myös erottava voima. Tunnemyrsky, jonka vuoden 1918 sisällissodan aikaisia teloituksia esittävä juhlaraha aiheutti muutamia viikkoja sitten, osoittaa selvästi, että samanlaista konfliktipotentiaalia löytyy omasta ajastammekin. On mahdollista, suorastaan todennäköistä, että ensi vuoden satavuotisjuhla herättää vahvempia tunteita kuin tämän vuoden juhla ja voi sen vuoksi paljastaa erilaisia sosiaalisia ja poliittisia kuiluja tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa.  Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että historiantutkijat – itse historiallisia tapahtumia koskevan asiantuntemuksensa lisäksi – osallistuvat juhlintaan lisäämällä ymmärrystä siitä, miten historialliset muistojuhlat yhtenä historiakulttuurin muotona muokkaavat historiatietoisuutta.

Kirjoitus perustuu artikkeliin Conflicting Pasts; Russian and Finnish History Politics and the Centenary of Diet of Porvoo and the Peace of Hamina in 1909. Artikkeli julkaistaan Revue d'Histoire Nordique -lehden teemanumerossa, johon ovat osallistuneet Yhteiskunnan historian huippuyksikön tutkijat.

Tutkijatohtori Johanna Wassholm, Åbo Akademi
Kuva: Helsingin kaupunginmuseon arkisto

Viimeksi muokattu 30.5.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi