7.1.2015

Uhrilampaista paperiin

Tehokkain tiedon säilyttämistapa on kirjoitus. Se vaatii alustansa. Juuri nyt kirjoitan digitaaliselle alustalle, mutta digitaalikauden historia on vielä kovin lyhyt. Sitä ennen oli yhä edelleen jatkuva paperikausi ja sitä edelsi pergamenttikausi. Keskiajalla Euroopan paperikauden alkupuolella käytettiin rinnan sekä paperia että pergamenttia – itse asiassa elämme juuri nyt samankaltaista päällekkäisyysvaihetta. Paperin käyttö yleistyi kuitenkin vääjäämättä: se oli pergamenttia kätevämpää, liikuteltavampaa ja edullisempaa. Ajatelkaamme vaikka Gutenbergin raamatun pergamenttilaitosta. Siihen tarvittiin arviolta 300 lampaan ja vasikan nahkaa. Pergamenttiniteiden määräksi on arveltu 30, mikä merkitsee 9000 eläimen uhraamisen Sanan eteen.

Paperia on valmistettu ensisijaisesti tiedon säilyttämistä ja jakamista varten. Toki paperilla on ollut muitakin tehtäviä. Näistä mainittakoon erilaisten pakettien – esim. joulu- ja syntymäpäivälahjojen – päällystäminen ja maksuvälineenä, setelinä, toiminen. Turun tuomiokirkossa on säilynyt katoliselta keskiajalta pieniä kääreitä, joissa paperilla on ollut nimenomaan suojaava tarkoitus: varjeltavana on ollut reliikki eli pyhäinjäännös. Paperia on Viattomien lasten luunsirujen, Getsemanen kivien ja yhden anonyymin pyhäinjäännöksen ympärillä.

Paperin käyttö kallisarvoisen reliikin suojana yhdessä ylellisen silkkikankaan kanssa voi vaikuttaa oudolta ratkaisulta. Tänä päivänä arkipäiväistynyt paperi oli kuitenkin myöhäiskeskiajalla suhteellisen uusi käyttömateriaali, mikä lienee kuvastunut sen hinnassa ja arvostuksessa. Samaisiin kääreisiin liittyvä informaatio on kuitenkin kirjoitettu edelleen pergamentille. Pergamentin käytölle lienee ollut ainakin käytännöllinen syy: se kestää paperia paremmin kulutusta, joten tieto kääreen sisällöstä oli pergamentilla paremmassa tallessa.

Paperin valmistustaito oli saanut alkunsa Kiinassa, josta se levisi Eurooppaan islamilaisen kulttuurin välityksellä 1100-luvulla. Kristityn Euroopan ensimmäinen paperinvalmistuskeskus oli Italia. Sieltä se levisi pohjoisemmaksi, ja 1400-luvulla ranskalainen ja elsassilainen paperi dominoi markkinoita. 1500-luvun puolivälin jälkeen paperia tuotettiin jo Itämeren alueella.

Käsintehty eurooppalainen paperi on mahdollista identifioida sen valmistuksessa syntyneiden jälkien perusteella. Vesileiman perusteella paperinvalmistaja ja valmistuksen ajankohta voidaan määritellä parhaimmillaan hyvinkin tarkasti. Viiratyyppi, paperin kuitukoostumus, kuitujen käsittelytapa, lisä- ja täyteaineet antavat lisätietoa paperin tyypitykseen ja ajoitukseen.

 

 

Kuva: Getsemanen kivet –reliikki avattuna. Suojakankaan koko on 6,7 x 1,2 cm. Kivien suojana ollut suojapaperi levitettynä. Radiohiiliajoituksen perusteella paperi ajoittuu vuosiin 1310–1360 ja 1380–1440 (95,4 %:n todennäköisyydellä). Valokuva Aki Arponen, Turun tuomiokirkon pyhäinjäännökset –projekti.

Ruotsin vanhin paperille kirjoitettu dokumentti on v:lta 1345. Norjassa se ajoittuu vuoteen 1364, Tanskassa vuoteen 1359 ja Islannissa vuoteen 1437. Vanhin suomalainen dokumentti on säilynyt Tallinnan kaupunginarkistossa. Kyseessä on Turun linnanvoudin Gerhard Skytten kirje Tallinnan pormestarille, jonka on perinteisesti katsottu tulleen päivätyksi 20. syyskuuta 1350. Kyseessä on itse asiassa Pohjolan toiseksi vanhin paperiasiakirja. Kirjepaperissa säilynyt vesileiman puolikas osoittaa sen olevan Italiasta. Vanhin Suomessa säilynyt paperiasiakirja on päivätty Inkoossa 5. kesäkuuta 1450.

Tuomiokirkon kolmesta suojapaperista Viattomien lasten ja Getsemanen kivien paperit on radiohiiliajoitettu. Ne ajoittuvat 1300- ja 1400-lukujen taitteeseen. Kyseessä ovat siis vanhimmat Suomessa säilyneet paperit, ainakin toistaiseksi.

Tuomiokirkon papereja ei ole vielä tutkittu loppuun. Anonyymin pyhäinjäännöksen paperikäärö on ajoittamatta, ja Viattomien lasten paperianalyysi on tekemättä. Getsemanen kivien suojus on kuitukoostumuksensa (hamppu ja pellava) perusteella tyypillistä varhaista eurooppalaista lumppupaperia. Paperinvalmistuspaikkaa on vielä tarkoitus yrittää selvittää tarkemmin maantieteellisestä alkuperästä kertovien stabiili-isotooppien avulla. Typpi-isotooppiarvot voivat kertoa paperiin käytetyn lumpun alkuperästä – joskin täsmällistä paperinvalmistuspaikkaa ei ehkä pystytä määrittelemään, koska raaka-ainetta on voitu kerätä erittäin laajalta alueelta.

Arkeologin on aina syytä muistaa tutkimusaineistoaan kerätessään ja sitä arvioidessaan, että se sisältää aineistoa myös muille tieteenaloille. Pienet paperilappuset ovat tuoneet vähäisen lisänsä paperimaa Suomen paperinkäytön varhaisimpaan historiaan aikana, jolloin teollisuudessamme on oireita painopisteen siirtymisestä digitaaliteollisuudesta takaisin paperiteollisuuteen.

Kirjallisuutta

István Kecskeméti, Papyruksesta megabitteihin: Arkisto- ja valokuvakokoelmien konservoinnin prosessin hallinta. Väitöskirja Jyväskylän yliopisto, 2008.

Nils J. Lindberg, Paper Comes to the North. Sources and Trade Routes of Paper in the Baltic Sea Region 1350–1700. A Study Based on Watermark Research. IPH-Monograph 2, 1998, 85–85.

Väiski Putkonen, Paperia! Lyhyt johdatus paperin historian ja valmistusmenetelmiin. Otatieto 555, 1997, 7–31,.

J.-P. Taavitsainen, Aki Arponen, István Kecskeméti, Mika Hakkarainen, Kari Kinnunen & Göran Possnert, Turun tuomiokirkon lisä paperihistoriaan – vanhimmat Suomessa säilyneet paperit. Kleion pauloissa (Jussi Nuortevan juhlakirja) (toim. Päivi Happonen). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2014, 33–50.

 

Viimeksi muokattu 10.4.2015

Professori Jussi-Pekka Taavitsainen avaa arkeologian valtakunnallisen tohtoriohjelman jäsenten kuukausittaisten puheenvuorojen sarjan.
"Kerromme käynnissä olevista tutkimuksista ja selvitämme niitä muodostumisprosesseja, jotka ovat vaikuttaneet tohtoriksi opiskelevien lähdeaineistoon. Ne on tunnistettava, jotta tutkimusaineisto on tulkittavissa oikein. Tohtorikoulutuksessa on korostettava realiteetteja."

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi