4.10.2013

Rasvat astian seinässä – Lipiditutkimus esihistoriallisesta keramiikasta

Lipidit ovat laajakirjoinen joukko luonnonyhdisteitä, johon kuuluvat muun muassa rasvat, sterolit ja rasvaliukoiset vitamiinit. Lipidejä on kaikessa ihmisen ravinnokseen käyttämässä kasvi- ja eläinkunnan tuotteissa. Jos olosuhteet arkeologisella kohteella ovat otolliset, voivat ruoan valmistuksessa käytettyjen keramiikka-astioiden sisältämät lipidit säilyä nykypäiviin asti. Koska oikeastaan kaikki ruokana käytetty aines siis sisältää lipidejä, voisi kuvitella, että niiden etsiminen vanhoista ruukun sirpaleista ei voi olla liian hankalaa. Toisaalta voi ajatella, että lipidien löytäminen arkeologisesta materiaalista on hyvinkin vaikeaa. Itse en ole vielä täysin osannut päättää kumpaa mieltä minä olen.

Orgaaniset jäänteet voivat säilyä arkeologisessa keramiikkamateriaalissa in situ, eli astian sisältämä aines on pysynyt astian sisällä nykypäivään saakka. Tämä on kuitenkin erittäin epätodennäköistä puhuttaessa esihistoriallisesta keramiikasta. Yleisemmin orgaaniset jäänteet ovatkin säilyneet astian seinämiin imeytyneenä tai ruoan valmistuksen yhteydessä keramiikka-astioiden pintaan syntyneessä karstassa. Tutkimukseni käsittelee näitä seinämiin imeytyneitä ja karstan sisältämiä lipidejä.

Lipidien perusteella on mahdollista päätellä muutoksia ihmisten ruokavaliossa. Ei kuitenkaan pelkästään riitä, että analysoi mitä lipidejä keramiikka-astioista löytyy, vaan on myös pysyttävä tunnistamaan niiden alkuperä. Alkuperän tunnistamisessa voidaan käyttää apuna kemiallisissa analyyseissä selville saatujen yhdisteiden rakenteita, eri yhdisteiden välisiä määräsuhteita ja vertaamalla keskenään isotooppien, eli saman alkuaineen eri atomipainon omaavien atomien, välisiä suhteita. Tuloksia verrataan sen jälkeen moderneihin näytteisiin ja havaittujen samankaltaisuuksien avulla voidaan päätellä keramiikasta analysoitujen lipidien alkuperä.  Esihistoriallisen astian keramiikkamateriaalin tarrautuneiden lipidien tunnistamista kuitenkin vaikeuttaa saman astian käyttö usean eri ruoka-aineen valmistuksessa sekä yhdisteiden hajoaminen maaperässä vuosisatojen ja ‑tuhansien saatossa. Oletin vaikeimmaksi osuudeksi muodostuvan lipidien tunnistamisen keramiikasta, mutta yllättäen vaikeinta onkin ollut hankkia vertailumateriaalina tarvittavia lihanäytteitä nykyisistä eläimistä. Juuri ne näytteet joiden oletin olevan helpoimpia löytää puuttuvat kokoelmistani. Tällainen on esimerkiksi metsäjänis. Monet ovatkin huumorimielessä ehdottaneet minulle raatojen keräämistä teiden varsilta, mutta toivon kuitenkin onnistuvani saamaan puuttuvat vertailumateriaalit uuden metsästyskauden alkaessa.

Koska Suomen happamassa maaperässä luut säilyvät yleensä vain palaneina, antaa lipidianalyysi erinomaisen lisän tarkasteltaessa ravinnoksi käytettyjä eläimiä, kaloja ja näiden välisiä suhteita. Tutkittaessa eri ajanjaksoilta peräisin olevaa keramiikkamateriaalia, lipiditutkimuksen avulla on myös mahdollista selvittää muutoksia ruokavaliossa. Näin ollen voidaan esimerkiksi selvittää karjanhoidon saapumisen ajankohtaa maahamme. Haasteen muutosten havaitsemisessa muodostaa juuri oikean keramiikkamateriaalin valitseminen analysoitavaksi.

Kuva. Lipidit voivat imeytyä lasittamattoman keramiikan huokoisiin seinämiin. Kuvassa kampakeramiikkaa.

Myös astioiden käyttötarkoituksia voidaan selvittää lipiditutkimuksen avulla. Esimerkiksi Englannissa on selvitetty keskiaikaisten lamppujen ja tippapannujen sisältämien rasvojen eroja. Tutkimuksessa havaittiin, että lampuissa käytetty rasva oli peräisin lampaista ja naudoista, kun taas tippapannujen rasva oli peräisin lähinnä sioista. Jotta astioiden käyttötarkoitusta voitaisiin selvittää lipidianalyysin perusteella, niiden tulee olla lasittamattomia. Lasitettu pinta ei nimittäin päästä lipidejä imeytymään keramiikkamateriaaliin. Tämän vuoksi historiallisen ajan keramiikka-aineisto, joka on yleensä lasitettua, ei sovellu lipiditutkimukseen.

Näytteen käsittely lipidianalyysejä varten oli omalla tavallaan hauska ja uusi kokemus, koska aiemmin arkeologisia esineitä on joutunut kohtelemaan varovaisesti, mutta nyt sain käteeni hioimen jolla poistin keramiikan palasta hienon pintakerroksen. Tämän jälkeen siitä lohkaistiin palanen käyttäen talttaa. Keramiikan valmistelu lipidianalyysejä varten poikkeaa paljon tutkimusaineiston normaalista hellävaraisesta arkeologisten löytöjen käsittelystä. Suoritettujen analyysien tuloksetkin olivat mukava yllätys. Oletuksenani oli, että suurimmasta osasta tutkitusta keramiikasta ei löytyisi lipidejä, mutta sain yllättyä positiivisesti havaitessani, että suuressa osassa näytteitä lipidit olivat säilyneet. Jää vielä jatkotutkimusten varaan, että mistä eläimistä tai kaloista löytämäni lipidit olivat peräisin tai pystynkö mahdollisesti havaitsemaan merkkejä karjanhoidon saapumisesta Suomeen.

Kirjallisuutta:

Evershed, R. P., Lockheart M. J., Jim. S.: Lipids in Archaeology. Handbook of Archaeological Sciences, toim. D. R. Brothwell ja M. Pollard. 2001. Sivut 331-349.

Hopia A., Reunanen M., Pesonen, P.: GC-MS analysis of organic residues in the potsherd samples from Vantaa Maarinkunnas. Finskt Museum 1995. 2003. Sivut 44-55.

Huurre, M.: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. 1995.

 

Teksti: Mirva Pääkkönen

Viimeksi muokattu 16.4.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi