11.5.2015

Menneisyys pinnan alla

Ihmiset ovat hyödyntäneet järviä, meriä ja jokia liikkumiseen kautta aikojen ja ne ovat olleet pääkulkuväyliä viime vuosisadoille asti. Vesistö on ollut nopein ja kätevin kulkuväylä, joka on tarjonnut laajat yhteydet valloitusretkille, kaupankäynnille ja/tai löytöretkille. Vesi on väistämättä vaatinut tästä osansa ja vesistöjen pohjiin, rannikoille ja kulkuväylille, näille merten valtateille, on kerääntynyt ihmisten toimista kertovaa tavaraa. Pinnan alle on jäänyt asuinpaikkoja, satamia ja kokonaisia kaupunkeja. Pohjassa lepää myös suuria määriä hylkyjä ja niillä seilanneita ihmisiä. Vesi ja syvyys toisaalta säilövät, mutta muodostavat myös esteitä ja hidasteita tutkimukselle.

Vedenalainen arkeologia tutkii näitä pinnan alla lepääviä kohteita. Suomessa tutkimustoiminta on pienimuotoista, mutta joitain yksittäisiä, laajempia tapauksia on noussut laajan yleisön tietoisuuteen, kuten esimerkiksi Vrouw Marian hylky. Suomen vesistöissä on tuhansia hylkyjä, joten tutkittavaa olisi paljon. Itämeri on pimeä, kylmä, vähäsuolainen ja hapeton, joten se luo täydelliset olosuhteet hylkyjen säilymiselle. Tunnetuilla hylyillä sukellusharrastus on suosittua ja harrastajat paikantavat uusia hylkyjä usein. Yli satavuotiaita hylkyjä suojaa muinaismuistolaki ja tavaroiden vieminen luvatta pois alusten jäännöksistä on laitonta. Tutkimuskohteina hylyt ovat ainutlaatuisia, sillä ne tarjoavat kokonaisuutena pienen ikkunan menneisyyteen sellaisena kuin se uppoamishetkellä oli.

Tvärminnen rannikkovesistä löytyy yksi harvoista Suomessa arkeologisen tutkimuksen kohteena olevista hylyistä. Kyseinen alus on ollut Hangon kesäyliopiston ja Turun yliopiston yhteistyössä järjestämän meriarkeologian kenttätyökurssin tutkimuskohteena jo 16 kesänä. Purjealuksen hylky sijaitsee lähellä Joskärin saarta, josta se on myös saanut nimensä, Joskär 1. Aluksesta on säilynyt rungon alaosa, joka on noin 30 metriä pitkä, noin 7,6 metriä leveä ja lepää 4-6 metrin syvyydessä. Hylky on tasasaumainen ja rakennettu männystä. Pintaan nostettuja puunäytteitä on ajoitettu dendrokronologisesti eli puunlustojen vuosirenkaiden mukaan Lundin yliopiston geologian laitoksella. Ajoitukset keskittyvät 1600–1700-luvuille ja nuorin ajoitus on vuodelta 1722. Vuosilustot eivät kerro tarkkaa käyttöikää laivalle, sillä vanhoja tai rikkinäisiä lautoja on voitu korvat uusilla. Tarkkaan ajoitukseen tarvitaan löytöesineistön tarkempaa analysointia ja vertailua.

Joskärin hylky on matalan sijaintinsa vuoksi kohtaisen helppo tutkimuskohde. Meriarkeologian kenttätyökurssilla asiantuntevat meriarkeologit opastavat oppilaita hylyn mittaukseen, piirtämiseen ja mielestäni mielenkiintoisimpaan osuuteen eli kaivamiseen. Hylkyä on kaivettu vuosina 2006–2014. Kaivaminen tehdään pumpulla, joka käy rannalle asetetulla generaattorilla.

Generaattorista lähtee vesipaineletku ja putki kaivausalueelle. Paine synnyttää putkeen heikkoa imua, joten se periaatteessa toimii perinteisen imurin tavoin. Löydöt kulkeutuvat putkea pitkin sen toiseen päähän kiinnitettyyn pussiin, joka tyhjennetään pinnalla ja seulotaan. Kaivausalueella isommat esinelöydöt nostetaan laatikkoihin, jotka sukeltaja tuo pintaan.




Kuvassa Joskär 1:n styyrpuurin puoleisen kyljen kaaria ja kansilaudoitusta. Kuva: Stefan Wessman

Joskärin hylyllä on paljon arkeologista potentiaalia, sillä löytömateriaali on erittäin runsasta ja kertoo ajasta, jolloin alus on valmistettu. Löytömateriaalia on vuosien aikana nostettu pintaan useita kymmeniä, ja tämä esineaineisto on tutkimukseni kohteena. Esineistöä tutkimalla on mahdollista selvittää aluksen tarkkaa käyttöaikaa, ja esimerkiksi keramiikkatyyppien valmistustavan perusteella voidaan selvittää astioiden valmistusmaa.

Orgaanista materiaalia, kuten nahkaa tai narua, voidaan puolestaan ajoittaa luonnontieteellisin menetelmin sekä selvittää materiaalin alkuperää. Esineistö kertoo myös kauppasuhteista; mistä alus on ollut tulossa, minne menossa ja millä kauppaa on käyty.

Alus on suhteellisen pieni, joten se on todennäköisesti ollut talonpoikaisalus. Kauppaa on voitu käydä omalla rannikollamme, tai purjehtia kauemmas, Ahvenanmaalle, Gotlantiin, Ruotsiin, Viroon tai Saksaan. Esineistössä on myös arkista käyttötavaraa, joka kertoo aluksen miehistön elämästä. Joskärin hylyllä avattu kaivausalue on ilmeisesti keittiön kohdalla, sillä löydetyissä esineistössä on kuparikattila, paljon keramiikka-astioiden paloja, hiomakiviä, polttopuita, osterin kuoria ja kalan luita. Muita löytöjä ovat mm. liitupiiput, nahanpalat, lasinpalat, silitysrauta ja lyijypainoja.

Kaivettavaa aluksella riittää yhä, sillä vedenalainen kenttätyö on hidasta. Esimerkiksi ruuman alue olisi kiinnostava avata ja tutkia myös. Tutkimukset jatkuvat Hangon kesäyliopiston ja Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen yhteistyönä alkukesästä 2015.



Kuva: Hylyn dokumentointia piirtäen. Kuva: Stefan Wessman

Teksti: Sinikka Kärkkäinen

Viimeksi muokattu 11.5.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi