24.3.2016

Mehiläisvahan ja hunajan muinainen käyttö

Esihistorialliset saviastiat ovat lasittamattomia, joten niiden seinämiin pääsee imeytymään astioissa säilytetyistä tai käsitellyistä aineista erilaisia yhdisteitä, jotka voivat säilyä astian seinämän sisällä jopa vuosituhansia. Olin yksi vuoden 2015 lopulla Nature-lehdessä julkaistun mehiläisten hyödyntämistä neoliittisella aikakaudella käsittelevän artikkelin kirjoittajista. Tarkastelimme artikkelissamme myös Suomesta löytynyttä neoliittista saviastia-aineistoa.

Suurimmassa osassa Eurooppaa neoliittinen kausi tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin maanviljely jo tunnettiin. Suomessa neoliittisen kauden katsotaan alkaneen noin 7000 vuotta sitten, jolloin kiillotetut kivityökalut ja saviastiat otettiin maassamme käyttöön. Tämän vuoksi neoliittiset kulttuurit Suomessa eivät välttämättä ole maanviljelykulttuureja. Nature-lehdessä julkaistussa artikkelissa selvitimme esihistoriallisten saviastioiden seinämiin imeytyneiden rasvojen (lipidien) perusteella mehiläisten hyödyntämisen tai hoidon alkamisen ajankohtaa eri puolilla Eurooppaa ja Euraasiaa.

Tutkimuksen tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että mehiläisten hoidon aloittamista voidaan mahdollisesti pitää myös alkusysäyksenä muiden kotieläinten kesyttämiselle. Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että tärkein mehiläisistä saatava tuote on hunaja, on mehiläisvahalla todennäköisesti ollut aivan yhtä suuri merkitys neoliittisen ajan ihmisille. Vahaahan on voitu käyttää esimerkiksi kosmeettisissa, lääkinnällisissä ja valaisutarkoituksissa.

Kuvassa mehiläiset hyökkäävät juopuneiden ihmisten kimppuun. (Lähde: Olaus Magnus Gothus, 1555.)

Varhaisimmat merkit mehiläisvahan käytöstä ovat Anatoliasta noin vuodelta 7000–6000 ennen ajanlaskun alkua. Euroopan ja Euraasian vanhimmat tunnetut keramiikka-astiat on itse asiassa löydetty juuri näiltä samoilta asuinpaikoilta. Näitä anatolialaisia astioita tutkittaessa havaittiin, että osassa astioita mehiläisvahaa oli todennäköisesti sekoitettu nisäkkäistä peräisin olevan rasvan kanssa. Monet tutkitut astiat sisälsivätkin pelkästään jäänteitä nisäkkäiden rasvoista.

Tutkitusta aineistosta eniten jäänteitä mehiläisvahasta löytyy Balkanin niemimaalta. Myöhäis-neoliittisista kulhoista, pannuista ja siivilöistä Kreikasta, Romaniasta ja Serbiasta löydettiin merkkejä mehiläisvahasta. Vaikuttaakin siltä, että kyseisellä alueella mehiläisten hyödyntämisellä on pitkät perinteet ja mehiläisvahan käyttö on ollut varsin yleistä. Keski-Euroopassa, Itävallassa ja Saksassa, maanviljelykulttuurina tunnetun nauhakeraamisen kulttuurin astioista löydettiin jäänteitä puhtaasta mehiläisvahasta. Näiden löydösten ansioista voitiin todeta, että mehiläisten hyödyntäminen tällä alueella on jopa 1500 vuotta vanhempaa kuin aiemmin on oletettu. Sloveniasta puolestaan on löydetty huomattavan suuresta osasta astioita merkkejä mehiläisten hyödyntämisestä, koska noin 15 % tunnistetuista orgaanisista jäänteistä katsottiin olevan peräisin mehiläisvahasta. Pyreneiden niemimaan tutkituista astioista yksikään ei sisältänyt merkkejä mehiläisvahasta. Tämä kuitenkin voi johtua siitä, että lipidien säilyminen alueen tutkituissa astioissa oli ylipäätään varsin huonoa.

Tutkimuksessa pystyttiin myös selvittämään, että mehiläisten hyödyntämisen pohjoisraja Euroopassa sijaitsee todennäköisesti noin Tanskan korkeudella. Tanskasta on löytynyt merkkejä mehiläisvahasta kahdesta yhteydestä niin mesoliittisista kuin neoliittisista konteksteista. Ison-Britannian neoliittisesta arkeologisesta aineistosta mehiläisvahaa on etsitty 670 astiasta, mutta vain seitsemästä astiasta on löydetty merkkejä mehiläisvahan käytöstä. On huomioitavaa, että Irlannista, Skotlannista ja Skandinavian tai Suomen alueelta tutkituista astioista ei ole löytynyt merkkejä mehiläisvahasta. Näillä kyseisillä alueilla orgaaniset jäänteet kuitenkin säilyvät astioissa hyvin, joten voidaan olettaa, etteivät mehiläiset eläneet neoliittisella ajalla näin pohjoisessa. Toisaalta ainakaan Suomen kohdalla tätä ei voida pitää kovinkaan yllättävänä, koska villimehiläisiä ei nykyisinkään ole Suomessa.

Vaikka Suomessa ei ole villimehiläisiä, on mehiläisillä kuitenkin tärkeä rooli kansalliseepoksessamme Kalevalassa, jossa Lemminkäisen äiti kerää Lemminkäisen ruumiinosat Tuonelan joesta. Äidin pyydettyä apua mehiläiseltä se tuo mettä, jonka avulla hän pystyy herättämään Lemminkäisen. Mehiläinen toki joutui käymään usealla meden keruumatkalla ennen kuin löysi juuri tarkoitukseen sopivaa mettä. Sen erehtymistä meden laadusta voi toki selittää sillä, että ilmeisesti kyseessä oli kuhnuri eikä työläinen, koska Kalevalassa viitataan mehiläisen olevan ”mies kepeä”.

Kirjallisuutta:

Roffet-Salque, Mélanie, et al. "Widespread exploitation of the honeybee by early Neolithic farmers." Nature (2015): 226-230.

Kalevalan viidestoista runo: http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?s=59&m=1&l=1


Teksti ja kuva: Mirva Pääkkönen

Viimeksi muokattu 15.4.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi