7.1.2013

Lyhyt oppimäärä rahakätköistä

Rahakätköt ovat monimuotoinen ilmiö. Useasta muusta arkeologisesta löytöaineistosta poiketen ne ovat tarkoituksella haudattu yhtenä kokonaisuutena yleisemmin maahan tai rakennuksen rakenteisiin. Täten ne voidaan rinnastaa esimerkiksi esineellisiin ruumishautauksiin. Näiden tavoin rahakätköt eivät koostu sattumanvaraisesta, vaan valikoidusta esineistöstä. Kätköjen koostumus heijastaa enemmän ihmisten tekemiä valintoja kuin esimerkiksi kierrossa ollutta rahavarantoa. Kätköjä on kahdenlaisia: votiivikätköjä ja taloudellisia säästö- ja hätäkätköjä.

Votiivikätköt eroavat taloudellisista kätköistä siten, että niitä ei ole tarkoitus noutaa takaisin. Ne on tarkoitettu joko kuolemanjälkeisessä elämässä käytettäväksi tai omistettu jumalille. Votiivikätköt toisin sanoen siirsivät rahat elävien keskuudesta kuolleiden maailmaan. Votiivikätköjen rahat voivat olla tarkoituksella käyttökelvottomaksi tehtyjä, jotteivät ne toimisi maksuvälineenä, ja säästyisivät siten uhraajan haluamaan käyttötarkoitukseen. Turmeleminen voi esiintyä esimerkiksi raapustetun kirjoituksen muodossa, kuten roomalaisista rahakätköistä ajoittain löytyvät rahat, joihin on kaiverrettu esimerkiksi ”Ex stipe Fortunae” (suom. Fortunalle uhrilahjaksi annetuista rahoista). Votiivirahat voitiin myös turmella taivuttamalla ne kaksinkerroin rautakautisten miekkojen tavoin.

Vanhin tunnettu rahoja sisältänyt perustuskätkö on Efesoksen Artemiin temppelin rahakätkö noin vuosien 600-560 eaa. väliseltä ajalta. Kyseessä on samalla maailman vanhin arkeologisen löytökontekstin perusteella ajoitettu rahalöytö. Kätkeminen on käytäntönä siis yhtä vanha kuin itse raha on keksintönä. Kätkemistä ns. patjapankin muodossa esiintyy yhä valtioissa, joissa luottamus pankkeihin on syystä tai toisesta vähäistä. Monet kätkemiseen liittyvät ilmiöt ovatkin ajattomia ja yleismaallisia, ja niitä on esiintynyt kaikkina aikoina kaikissa rahan tunteneissa kulttuureissa.

Rahakätköt heijastavat erinomaisesti Greshamin lakia, jolla tarkoitetaan (esimerkiksi hopeapitoisuudeltaan) huonomman rahan taipumusta syrjäyttää hyvä raha pois kierrosta. Rahakätköihin ovatkin usein päätyneet parhaimmat rahat ja vastaavasti heikommasta maksuvälineestä on pyritty hankkiutumaan eroon eri tavoin. Tämän vuoksi historiallisella ajalla vanhentuneita käytöstä poistuneita rahoja pudotettiin tarkoituksella kirkon lattian raoista vainajille ja laitettiin rakennusten perustamiskätköihin. Votiivirahat eivät siksi sovellu kovinkaan hyvin arkeologiassa ajoittaviksi löydöiksi.


Kuva: Kuusamon Törmäsenlahden kätkölöytö 1600-luvun alusta. Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelma / P. Sarvas.

Rahakätköjen muodostumisprosessiin ja sisältöön vaikuttavat useat tekijät. Arkeologisia muodostumisprosesseja ajatellen on huomioitava, että rahakätkö voi muodostua joko kertaluontoisena tai usean eri talletuskerran kertymänä. Yhdellä kertaa muodostunut kätkö voi olla usein varsin yhtenäinen niin kunnoltaan kuin myös sisällöltään toisin kuin pitkään käytössä ollut kätkö. Rahakätköissä voi näkyä myös esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelu. Kätkemisestä ei saanut jäädä ympäristöön merkkejä, eikä jäiseen maahan voinut haudata samalla tavalla kuin kesällä. Siksi talon rakenteisiin kätkeminen oli talvikaudella yleisempää kuin pihapiiriin kätkeminen.

Rahakätköt kertovat aina myös monetarisaatioprosessista. Kätköjen koot voivat antaa hyvän kuvan rahan jakautumisesta käyttäjien keskuudessa. Käytännössä mitä suurempi kätkö, sitä tärkeämmässä asemassa yhteisön sisäisessä hierarkiassa kätkijän on täytynyt olla. Tunnetuimmat rahakätköt ovat usein kooltaan sen verran isoja, että ne riittävät osoittamaan rahankäytön keskittyneen pääasiassa yhteisön yläluokan keskuuteen. Toisaalta edellä mainitun kaltainen plutokratinen malli, jossa rahan määrä laskee tasaisesti yhteiskunnan huipulta alaspäin, voi olla virheellinen, koska mitä alemmas sosiaalisessa hierarkiassa tullaan sitä suurempaa roolia luontais- vaihtokauppaan perustuva talous näyttelee. Tällöin osa niistä harvoista rahoista, jotka päätyvät ”kaduntallaajien” keskuuteen voivat itse asiassa menettää merkityksensä maksuvälineenä ja muuttua esimerkiksi ylelliseksi koruksi.

Rahakätköt voivat vaikuttaa satunnaisesti muodostuneilta rahojen ja muiden esineiden ryhmältä. Rahakätköjen muodostumisprosessi koostuu lukuisista tekijöistä. Jokainen rahakätkö on aika-, paikka- ja kulttuurisidonnainen, johon vaikuttavat merkittävästi yhteiskunnan sosiaaliset hierarkiat. Päätyäkseen ja jäädäkseen maahan kätköt ovat käyneet läpi lukuisia seulontoja, joista osa on tiedostettuja ja osa tiedostamattomia. Joidenkin kätköjen sisällöllinen satunnaisuus on näennäistä, sillä kätköt muodostuvat säännönmukaisista, vaikkakin useista vaikeasti jäljitettävissä valintaprosessiketjuista.

Lisätietoa aiheesta: 

Mats Burström. Treasured memories. Tales of buried belongings in wartime Estonia. Nordic Academic Press. 2012.

Nanouschka Myrberg. ”The Hoarded Dead – Late iron Age silver hoards as graves”. Döda personers sällskap. 2009. s. 131-145.

PekkaSarvas, ”Schätze und schatzfunde”. Lagom. Festschrift für Peter Berghaus zum 60. Geburtstag am 20. November 1979. Münster 1981, s. 3-10.

Teksti: Jani Oravisjärvi

Viimeksi muokattu 17.4.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi