8.1.2016

Latinaa keskiaikaisissa suomalaisissa hautakivissä

Suomen vanhimmat tunnetut hautakivet sijaitsevat Raision kirkossa sekä Laitilassa Untamalan Pyhän Pietarin kirkkomaalla. Näistä 1100–1200 -luvuille ajoitetuista hautakivistä puuttuu kuitenkin teksti. Raision kirkon eteisestä löytyvistä kahdesta hautakivestä on vielä tunnistettavissa jonkin verran kuviointia, kuten auringonpyörä, risti sekä eläimiä. Kiville löytyy vastineita Gotlannista. Laitilan hautakivi, joka tunnetaan nimellä Kalevanpojan Viikatteentikku, on vielä paikallaan kirkkomaassa. Siitä puuttuu tekstin lisäksi myös kuviointi, joten sen ajoittaminen on vaikeaa. Sen vierestä on kuitenkin löytynyt kaksi esineetöntä ruumishautausta, joita arkeologi Ella Kivikoski tutki 1950-luvulla. Tarinan mukaan kivi toimi muinaisen jättiläisen viikatteen hiomiseen käyttämänä kovasimena.

Turusta tunnetaan muutamia keskiaikaisia hautakiviä, joissa oleva teksti on latinaksi. Kivissä lukee tavallisesti vainajan nimi, kuolinaika sekä miesten kohdalla usein ammatti. Joskus tekstissä myös toivotaan vainajan lepäävän rauhassa tai esimerkiksi pyydetään rukoilemaan tämän puolesta. Hautakivissä ja muissa piirtokirjoituksissa esiintyy yleensä jonkin verran kirjoitusvirheitä ja lyhenteitä. Tekstien tutkijoilla ja julkaisijoilla on tapana avata ja selittää niitä erilaisin merkein, esimerkiksi kaari- ja hakasulkein.

Ylhäinen nainen nimeltä Ingigerdis

Mahdollisesti vanhin Suomesta tunnettu latinankielinen hautakivi löytyy Maarian kirkosta. Koroistenniemellä, kirkon läheisyydessä, on ollut asutuskeskus jo 1100-luvulla ja myös Suomen piispanistuin sijaitsi siellä 1200-luvulla. Arkeologisia kaivauksia alueella on tehty 1800-luvun lopulta alkaen. Professori Markus Hiekkanen pitää mahdollisena, että ensimmäinen puukirkko Maariaan olisi rakennettu 1200-luvulla ja kivikirkko noin pari sataa vuotta myöhemmin. Kyseessä oleva hautakivi on nykyään niin huonossa kunnossa, että siinä olevan tekstin lukeminen on melko mahdotonta. Kivi ja siinä oleva teksti mainitaan kuitenkin neljässä eri 1600–1800-luvulta peräisin olevassa lähteessä, joten teksti on pystytty rekonstruoimaan täysin.

Anno
Domini millesimo ducentesimo XC
obiit In-
gigerdis, uxor q(u)onda(m) Pet(ri). Req(u)iescat in
pace.

Herran vuonna 1290 kuoli Ingigerdis, muinoin Petruksen vaimo. Levätköön rauhassa.

Teksti kiertää hautakiven reunoja, mikä on aikakaudelle tyypillistä. Hautakivessä käytetty latina on melko yksinkertaista. Kiven keskellä lukee vielä IHC eli Ihesus Christus. Ingigerdiksen tarkka kuolinaika ja ikä jäävät epäselväksi. Roomalaisissa hautakivissä mainitaan yleensä vainajan ikä: jopa kuukausien ja päivien tarkkuudella, jos kyseessä on lapsen hauta. Erityisesti kristityille roomalaisille kuuluneissa hautakivissä mainitaan usein myös kuolinpäivä. Ingigerdiksen hautakivessä annetaan hyvin niukasti tietoa naisesta, vain hänen aviomiehensä nimi. Kansantarinan mukaan Maarian kirkon olisi alun perin rakennuttanut kristinuskoon kääntynyt ylhäinen nainen nimeltään Inkeri.

Piispa Konrad Bitzin hautakivi

Turun tuomiokirkosta löytyy useampikin keskiaikainen hautakivi. Arkeologi Juhani Rinne löysi latinankielisiä hautakiviä ja niiden fragmentteja tuomiokirkosta 1920-luvulla, kun kirkossa tehtiin tutkimus- ja entistämistöitä. Yksi pormestarin kuorissa esillä olevista kivistä on piispa Konrad Bitzin, jonka elämästä tiedetään melko paljon. Hän opiskeli nuoruudessaan sekä Leipzigin että Bolognan yliopistoissa. Turun piispana toimiessaan hän tilasi ensimmäisen Suomea varten painetun kirjan, Missale Aboensiksen eli Turun messukirjan, Lyypekistä vuonna 1488. Bitz kuoli Kuusistossa ja hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

S(epulchrum) venerabilis
p(at)ris
D(omi)ni Co(n)radi e(pisco)pi
Ab(oe)n(sis)
O(biit) an(no) MCDLXXXIX
XIII die marti

Turun piispan ja kunnianarvoisen isän, herra Conraduksen hauta. Hän kuoli maaliskuun 13. päivänä 1489.

1400-luvulla hautakivien teksti hakattiin jo suorille riveille kiven keskelle. Kivessä on nähtävissä myös piispan vaakuna. Miesten latinankielisten hautakivien kohdalla on melko yleistä, että vainajaa kuvaillaan kunnianarvoiseksi, venerabilis. Muita yleisiä adjektiiveja ovat esimerkiksi egregius ja clarissimus, jotka molemmat tarkoittavat erinomaista tai loistavaa. Ingigerdiksen hautakiveen verrattuna tämä kivi sisältää paljon lyhenteitä, esimerkiksi hautaa tarkoittavaa sana ”sepulchrum” on kivessä lyhennetty pelkäksi S-kirjaimeksi. Tämänkaltaisten hautakivien tulkitseminen vaatiikin latinankielentaitojen lisäksi myös epigrafiikan, eli piirtokirjoituksia tutkivan tieteen, tuntemusta. Roomalaisia hautakivissä sanoja on yleensä lyhennetty jättämällä pois kirjaimia sanan lopusta. Bitzin hautakiven latina ei kuitenkaan ole kovin vaikeasti ymmärrettävää, kunhan on saanut avatuksi lyhenteet.

Hautakivien hyödyntäminen arkeologisessa tutkimuksessa

Suomessa latinankielisiä hautakiviä on olemassa niin vähän, ettei niiden perusteella saada kattavaa kuvaa aikakauden yhteisöstä. Latina on myös ollut enimmäkseen oppineiden ja yhteisön yläluokkien käyttämä kieli, jolloin sitä sisältävät hautakivetkin kertovat melko poikkeuksetta näiden ihmisten elämästä. Historiallisen ajan arkeologisessa tutkimuksessa pyritään kuitenkin yleensä yhdistämään esinetutkimus ja kirjalliset lähteet. Hautakivetkin voivat siis toimia yhtenä tällaisena tekstilähteenä. Hautakivet ovat todisteita myös jonkinlaisesta tilaustyöstä. Ingigerdiksen hautakivi viittaa siihen, että Suomessa on voinut jo 1200-luvun lopulla tilata latinankielisen hautakiven kivenhakkaajalta. Yhteisössä on täytynyt olla jo tällöin jäseniä, joille latinankielisellä hautakivellä on ollut jonkinlainen erityismerkitys tai sanoma.

KIRJALLISUUTTA:

Laaksonen, Hannu (1984). Turun latinankieliset piirtokirjoitukset, Turun maankuntamuseon raportteja 7, Lounais-Suomen kirjapaino oy

Pitkäranta, Reijo (2004). Suomen kirkkojen latina – Piirtokirjoitukset kirkoissa, kellotapuleissa ja hautausmailla, Suomalaisen kirjallisuuden seura

Niukkanen Marianna (1999). Historiallisen ajan arkeologian menetelmät, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 20, Tummavuoren kirjapaino oy

Hiekkanen, Markus (2007). Suomen keskiajan kivikirkot, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki

Epigraphic Database Heidelberg (http://edh-www.adw.uni-heidelberg.de/inschrift/suche)

Teksti ja kuvat: Emmi Oksanen

Viimeksi muokattu 24.2.2016

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi