3.3.2015

Hopeaa maan kätköistä

Silloin tällöin joku tarttuu lapioon juuri oikeassa paikassa ja löytää maahan haudatun rahakätkön. Kätketyssä hopeassa on jotain kiehtovaa, eikä se kaipaa tutkijaa selittämään löydön merkityksellisyyttä. Hopea-aarre luo helposti mielikuvan rikkaasta miehestä, joka on piilottanut rahat pahan päivän varalle maakerroksen tarjoamaan suojaan. Mutta ovatko hopearahat todella olleet rikkaimpien etuoikeus? Ja entä jos rahakätköt eivät ole olleet piilossa, vaan aikansa ihmisille yhtä näkyviä maamerkkejä kuin hautaröykkiötkin?

Viikinkiaikaisia rahakätköjä on löydetty Suomesta viitisenkymmentä, ja erityisesti niitä on haudattu Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen. Yli puolet kätköistä on löydetty ennen 1900-lukua, mutta raha-aarteita löytyy vielä nykyäänkin harvakseltaan. Kun löydön tekijä oli aiemmin usein peltoa kyntävä maanviljelijä, on potentiaalinen löytäjä nyt metallinilmaisinharrastaja kuten syksyllä 2014 Aurajokilaaksosta löytyneen hopeakätkön kohdalla.

Viimeisin kätkölöytö tehtiin Aurajokilaaksossa syksylla 2014. Kuva: Joonas Kinnunen

Raha on arkeologille erityinen löytö, sillä toisin kuin monien muiden löytöryhmien kohdalla, voidaan sen valmistusajankohta ja -paikka määrittää usein varsin tarkasti. Yhtä yksiselitteistä ei sen sijaan ole, miksi rahat on maahan kätketty. Kätkijän motiivien tulkintaan vaikuttaa jo se, kuinka arvokkaita raha-aarteiden uskotaan olevan.

Selvänä kätkemissyynä pidettiin pitkään rahojen piilottamista ryöstäjiltä, mutta myöhempi tutkimus on paljastanut oletettujen kätkemisajankohtien käyvän huonosti yhteen tunnettujen kriisiaikojen kanssa. Aarteiden taloudellinen merkitys onkin kyseenalaistettu satojen kätköjen Gotlannissa, jossa rahat eivät näyttäisi liityvän mihinkään tiettyyn sosiaaliluokkaan.

Aarteen kätköpaikalla on myös merkittävä rooli tulkintojen teossa. Yksinkertaisimmillaan maa on vain voinut olla luonteva paikka rahojen säilyttämiseen. Gotlannissa rahat haudattiin usein asutuksen yhteyteen, esimerkiksi lattian alle. Suomesta tällaisiksi kätköiksi on pystytty varmentamaan vain muutama. Osa asutukseen kiinteästi liittyvistä kätköistä on voinut olla kauppiaiden varastoja, joita on käytetty aktiivisesti. Paradoksaalisesti rahojen voidaan myös tulkita jääneen maan poveen, koska niillä ei ole ollut käyttöä päivittäisessä, vaihdantatalouteen perustuvassa elämässä.


Valkeakosken Selkäsaaren rahakätkö löytyi vuonna 1930 piknikretkellä. Kartta: Ote Sääksmäen pitäjänkartasta 2132 03 vuodelta 1842, Maanmittaushallituksen pitäjänkartat, Kansallisarkisto.

Taloudellisen puolen lisäksi raha-aarteisiin liittyy myös rituaalisia piirteitä, joista voidaan saada vihjeitä kätköpaikan kautta. Esimerkiksi kansantarinoissa hopeaan liitetään usein myyttisiä ominaisuuksia, ja niin sanotun Odinin lain mukaan eläessä maahan haudatusta vauraudesta pääsee nauttimaan myös kuoleman jälkeen.

Rituaaliset motiivit nousevat esiin erityisesti silloin, kun kätkö on haudattu vaikeasti liikuteltavan suuren kiven alle tai marginaaliseen paikkaan kuten saarelle. Molemmat ehdot täyttää esimerkiksi Valkeakosken Selkäsaarelta löytynyt hopea-aarre. Rituaalisia piirteitä voi esiintyä myös kätköpaikan nimistössä: esimerkiksi Kuusamon Pyhälahden aarteen kätköpaikan nimistöstä löytyy niin pyhä, paha, akka, nimetön kuin ristikin. Tällainen nimistö liitetään usein pyhään topografiaan ja sillä on voitu merkitä yhteisöjen rajaseutuja. Onkin ehdotettu, että rituaaliset kätköt ovat olleet aikalaisilleen luonnollinen ja tärkeä osa maisemaa, eivät todella piilossa vaan näkyviksi kätkettyinä.

Kätköjen tulkintaa vaikeuttaa aina se, että katsomme asioita omasta ajasta ja kulttuuristamme käsin. Tuhat vuotta sitten rahakätköillä ei välttämättä ollut vain yhtä tarkoitusta, vaan hopean taloudelliset, sosiaaliset ja rituaaliset puolet muodostivat aikansa ihmisille erottamattoman kokonaisuuden. Kätkemisen taustalla olleita motiiveja tuskin voidaankaan tulkita vain yhdestä näkökulmasta.

 Lisälukemista:

  • Veikko Anttonen. Topography and Place Names as Information Sources in Interpreting the Sacred in Archaeological Finds. Janne Harjula et al. (ed), Times, Things and Places ‒ 36 esssays for Jussi-Pekka Taavitsainen, Raisio, Newprint Oy, 2011, 310‒319.
  • Lotte Hedeager. Iron Age Myth and Materiality. An Archaeology of Scandinavia AD 400‒1000. Chippenham, Routledge, 2011.
  • Kenneth Jonsson ja Majvor Ostergren. The Gotland hoard project and the Stumble hoard ‒ an insight into the affairs of a Gotlandic "farman". Commentationes de Nummis saeculorum IX‒XI in Suecia repertis, Nova Series 6, 1990, 145‒158.
  • Tuukka Talvio. Coins and Coin Finds in Finland AD 800‒1200. Iskos 12, 2002.

Teksti: Siiri Tuomenoja

Viimeksi muokattu 31.3.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi