1.12.2015

Hieman herraskaisempi huussi

Useille taidelasia hankkineille lienee tuttua punaisen lasin suhteellisen korkea hinta värittömään lasiin tai muihin väreihin verrattuna. Punainen väri saadaan käyttämällä kultakloridia tai suorittamalla värjättävälle lasille kaksinkertainen poltto seleenin ja kadmiumsulfidin seoksella tai kuparilla. Vasta jälkimmäinen näistä kuumennuksista saa aikaan hehkuvan punaisen värin. Prosessin monimutkaisuus selittää punaisen lasin korkean hinnan. Herättikin suurta ihmetystä, kun Katedralskolanin syksyn 2014 kaivauksilta löytyi useita paloja kirkkaanpunaista tasolasia myöhäiskeskiaikaiseksi oletetun latriinin, eli ulkokäymälän, täytöstä.

 

Latriineja käytettiin usein myös poisheitettävien käyttötavaroiden loppusijoituspaikkana, joten ne ovatkin arkeologeille kiinnostavia kohteita monipuolisen löytöaineiston vuoksi. (Kirjoittaja Jani Vidgren kuvassa keskimmäisenä.)

Lähemmässä tarkastelussa palaset osoittautuivat molemmin puolin ohuelti punaisella pinnoitetuksi ja sisältä vihreäksi lasiksi. Keskiaikaisella tekniikalla kokonaan punaisesta lasista olisi tullut väriltään liki läpinäkymättömän tummaa: vain tällainen metallioksidein pinnoitettu lasi saatiin pysymään hyvin valoa läpäisevänä ja kirkkaana. Aikakauden lasimaalaukset olivat usein erivärisistä sopivan kokoisiksi paloiksi leikatuista ja lyijypuittein paikoilleen asetetuista paloista koottuja. Väreistä olivat käytössä ainakin sininen, keltainen ja punainen. Myös läpinäkyvää lasia käytettiin ja sitä koristeltiin maalaamalla päälle esimerkiksi hopeasulfidista valmistetulla värillä. Maalattujen hahmojen lisäksi käytettiin erilaisia koristeviivoja ja -kuvioita.

 

 

Suomessa on toki tiedetty olleen keskiaikaisia lasimaalauksia, mutta niitä on aiemmin pidetty ainoastaan kirkollisiin rakennuksiin liittyvänä ilmiönä. Suomen vanhimmat tunnetut lasimaalaukset ovat Jomalan kirkosta Ahvenanmaalta 1200-luvun lopulta tai 1300-luvun alusta. Useilta paikkakunnilta on löydetty arkeologisilta kaivauksilta lasimaalauslasin paloja, joiden ajoitus on väljästi 1400-luvulta 1500-luvun alkuun. Tämä sopisi oikein hyvin Katedralskolanin latriinin alustavaan ajoitukseen. Kyseillä tontilla ei kuitenkaan tiedetä olleen kirkollista rakennusta ja etäisyyttä Turun tuomiokirkkoonkin tulee reilut 250 metriä. Välissä on myös ollut vilkas vanha suurtori.

Turun keskiaikaisten ikkunalasien ja lasimaalausten jäljittämistä vaikeuttaa se, että niistä on löydetty sirpaleita varsin vähän. Etenkin vanhoissa kaivauksissa osasyynä voi olla se, ettei maata ole osassa kaivauksista seulottu riittävän pienen silmäkoon seulalla tai seulottu lainkaan. Lasimaalauksiin kuuluneita sirpaleita on Turusta löytynyt ainakin Aboa-Vetus -museon alueelta ja Åbo Akademin kaivaukselta 1998. Molemmissa tapauksissa on mahdollista, että löydöt ovat kulkeutuneet Tuomiokirkolta muistoesineenä tai lasten leikkien kautta. Vanhan tulkinnan mukaan lasi-ikkunat alkoivat yleistyä maallisissa rakennuksissa vasta 1550-luvulla: sitä varhaisemmat yksilöt ovat saattaneet kuulua joissain tapauksissa kiltataloihin. Arkeologisten kaivausten avulla tätä kuvaa onkin mahdollista täydentää ja muuttaa paremmin havaintoihin sopivaksi.

Näiden seikkojen myötä pidänkin erittäin mielenkiintoisena sitä, että myöhäiskeskiaikaisen huussin täyttömaasta löytyi useita sirpaleita lasimaalauksesta, jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautuivat samaan palaseen kuuluneiksi. Katedralskolanin nykyisen tontin luoteiskulmassa tiedetään sijainneen Pyhän Ursulan kiltatalo, mutta syksyn 2014 kaivausalue sijaitsi päinvastaisella puolella tonttia, eikä sillä kohdalla ole tiettävästi ollut mitään toimintaa, johon lasimaalauksia on yleensä yhdistetty. Toisen luostarikorttelin tunnetun killan, eli Pyhän Nikolauksen kiltatalon, oletettu sijainti on Hämeenkadun ja Nunnakadun kulmassa, joten siihenkin tulee matkaa reilun kivenheiton verran. Arkeologi Liisa Seppänen on esittänyt väitöskirjassaan, että varakkaimmilla turkulaisilla olisi voinut olla lasimaalauksin koristeltuja ikkunoita jo 1400-luvulla. Mielestäni Katedralskolanin löydöt tukevat tätä hypoteesia. Ehkeivät nämä punaiset lasit kuitenkaan huussin ikkunaa koristaneet, vaan ovat päätyneet sinne vasta rikkoutumisen jälkeen?

Lisää luettavaa:

Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi: http://kulperi.blogspot.fi/2014/11/katedraalikoulun-alla-syvalla.html

Haggrén, Georg: Lasipikareita ja ikkunansirpaleita – Aboa Vetuksen alueen uudet löydöt ja Turun varhaisvaiheet. SKAS 4 2011. s 59-65

Hiekkanen, Markus: Lasimaalaukset Suomen keskiajan kirkoissa – sirpaleita maasta ja ehjiä ikkunoista. SKAS 4/2005. s. 18-40

Seppänen, Liisa: Todisteita Turun tuomiokirkon keskiaikaisista lasimaalauksista? Aboa: vuosikirja 65. Turun maakuntamuseo. Turku 2001, s. 23-31

Seppänen, Liisa: Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. http://www.doria.fi/handle/10024/86116

Teksti: Jani Vidgren

Viimeksi muokattu 1.12.2015

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi