19.1.2017

Arvoitukselliset hirvenpääsauvat

Kivikauden arvoituksellisimpiin esineisiin lukeutuvat niin kutsutut hirvenpääsauvat, jollaisia tunnetaan paitsi konkreettisina esinelöytöinä, myös kalliotaiteen kuvista.

Hirvenpääsauvalla viitataan sananmukaisesti sauvaan, jonka toinen pää on muotoiltu hirvenpääksi. Kokonaisina säilyneitä, varmuudella tällaisiksi sauvoiksi laskettavia esineitä on löytynyt neljä kappaletta: kaksi Äänisellä sijaitsevasta Peurasaaren kalmistosta, yksi Šventojin asuinpaikalta Liettuasta ja yksi Tok-joen varrelta, Etelä-Uralilta löydetystä hautauksesta. Keskenään nämä neljä esinettä ovat hämmästyttävän samankaltaisia ottaen huomioon löytöjen huomattavan maantieteellisen etäisyyden; sauvojen pituus on lähes sama (41–47 cm), ne on tehty – mitä ilmeisimmin hirven – sarvesta, ja kaikki esittävät sarvetonta hirvenpäätä. Ajallisesti esineet ovat kuitenkin kaukana toisistaan. Peurasaaren sauvat ajoittuvat noin 8000 vuoden taakse, kun taas Tok-joen hirvenpääsauvaa on pidetty kivikauden loppuun, kenties jopa pronssikauden alkuun kuuluvana (noin 2000–1500 eKr.). Šventojin hirvenpääsauva puolestaan ajoittuu näiden väliin, noin vuosien 2900–2500 eKr. paikkeille. Karkeasti ottaen voidaankin sanoa, että hirvenpääsauvoja on ollut käytössä ainakin neljän vuosituhannen ajan.

 

Hirvenpääsauva Šventojin neoliittiselta asuinpaikalta. Kuva: http://eaavilnius2016.lt/naujiena-1/

Edellä mainittujen hirvenpääsauvojen lisäksi arkeologisesta lähdeaineistosta löytyy lukuisia esineitä, joista ainakin osa kuulunee samaan esinetyyppiin. Nämä esineet tai niiden katkelmat ovat kuitenkin joko niin huonosti säilyneitä tai pelkistettyjä, ettei niitä voida mielestäni täysin varmasti määritellä hirvenpääsauvoiksi, vaan ne voidaan tulkita myös muilla tavoin. Sama koskee varrettomia hirvenpääveistoksia, muun muassa kuuluisia Huittisten ja Rovaniemen hirvenpäitä. Myös miniatyyrikokoiset hirvenpääsauvat, jollaisia on tavattu Kuolan niemimaalta, Zvejniekin kalmistosta Latviasta sekä jo aiemmin mainitusta Peurasaaren kalmistosta, kuulunevat eri ryhmään. Nämä esineet esittävät toki selkeästi tunnistettavia hirvenpäitä, mutta esineiden yli puolta pienempi koko kielii siitä, että niiden käyttötarkoitus on mitä todennäköisimmin ollut eri kuin varsinaisilla hirvenpääsauvoilla.

Oman mielenkiintoisen lisänsä hirvenpääsauvojen arvoitukselliseen esineryhmään tuo niiden esiintyminen kivikautisessa kalliotaiteessa. Kalliotaidekohteita, jotka sisältävät hirvenpääsauvoja ovat Ruotsin Nämforsen (22 kpl), Norjan Alta (noin 50 kpl), Kuolan niemimaan Kanozero (4–5 kpl) sekä Uikujoen Zalavruga Venäjän Karjalassa (2–4 kpl). Lisäksi voidaan mainita Norjan Vingen, jossa mahdollisesti hirvenpääsauvoiksi tulkittavia koukkukuvioita on tehty kallioon kymmenittäin. Kalliokuvissa hirvenpääsauvoja esiintyy välillä yksittäin, mutta useimmiten sauvoja pitävät käsissään ihmishahmot, jotka joissakin tapauksissa on kuvattu hirvenpääkeulaisissa veneissä matkaavina. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sauvat ovat kalliotaidekuvissa huomattavan suurikokoisia, joskus jopa ihmishahmoja suurempia. Onkin mahdollista, että veistettyjen hirvenpääsauvojen ohella ihmiset ovat pitäneet myös todellisia hirvenpäitä sauvojen kärjissä.

Kalliokuvista itsestään ei juuri ole apua hirvenpääsauvojen käyttötarkoitusta selvitettäessä; sauvoja esiintyy kuvakentissä ilman mitään selkeää nykyihmiselle aukeavaa logiikkaa. Toisinaan hirvenpääsauvoja käsissään pitävät ihmiset on kuvattu vastakkain, ikään kuin kamppaillen, kun taas joissakin asetelmissa sauvat vaikuttaisivat liittyvän metsästystä esittäviin kuvauksiin. Erityisen mielenkiintoinen on yksi Altasta löytyvä aihe, jossa hirvenpääsauvaa kädessään pitävä ihmishahmo koskettaa sauvallaan hirven turpaa. Kohtauksen on arveltu esittävän ansaan joutuneen hirven lopettamista, mutta mielestäni on sangen epätodennäköistä, että hirviä olisi todellisuudessa tapettu kuvan esittämällä tavalla. Pikemminkin kuvaus saattaisi esittää – todennäköisesti kuvitteellista – kohtaamista, jossa hirven olemus siirtyy hirvenpääsauvaan. Huomiota herättävää kohtauksessa on lisäksi ihmishahmon pää, jolle näyttää olevan kuvatun pienet sarvet. Myös monien muiden hirvenpääsauvoja kannattelevien ihmishahmojen päät ovat jollakin tapaa ei-ihmismäisiä, ja vaikuttaa siltä, että kalliotaiteessa kuvatut hirvenpääsauvat ja niiden kantajat kytkeytyvät ennemmin mytologisiin kuin todenperäisiin sisältöihin.

 

Hirvenpääsauvaa kädessään pitävä ihmishahmo Altan kalliopiirroksissa Pohjois-Norjassa. Kuva: Ville Mantere.

Vastauksia hirvenpääsauvojen funktiosta on kalliokuvakompositioiden ohella yritetty hakea niin sauvojen löytökonteksteista kuin etnografisista lähteistäkin. Siperiassa shamaanien varustukseen tiedetään paikoin kuuluneen sauvoja, ja jotkut tutkijat ovatkin tulkinneet hirvenpääsauvat shamaaneille kuuluviksi. Toisaalta sauvojen esiintyminen sekä hautauksissa että asuinpaikoilla, yhdistettynä sauvojen suhteellisen runsaaseen esiintymiseen kalliotaiteessa, tuntuvat viittaavan siihen, että hirvenpääsauvat eivät ole olleet pelkästään shamaanien tai päällikköjen omaisuutta.

Hirvenpääsauvoja on pyritty selittämään myös totemismilla, jolloin sauvoja käyttäneiden ihmisten on oletettu samaistuneen hirveen ja kuuluneen ”hirviklaaniin”. Jokin voimakas merkitys hirvellä – ja etenkin eläimen päällä – onkin mitä ilmeisimmin ollut, sillä hirvenpäitä on kalliotaiteessa kuvattu yleisesti myös veneiden keuloihin ja hirvi on koko Pohjois-Euroopan kalliotaiteen yleisin kuva-aihe. Hirvenpääsauvojen ei tosin suoranaisesti voi nähdä tukevan totemististakaan selitystä, sillä muita eläinlajeja ja oletettuja klaaneja edustavat sauvat loistavat poissaolollaan niin kalliotaiteessa kuin esinelöydöissäkin.

Yhtenä vaihtoehtoisena tulkintana on ehdotettu, että hirvenpääsauvoja olisi käytetty yhteisöissä tiettyyn ikään yltäneiden miesten rituaaliesineinä. Tulkintaa ei kuitenkaan mielestäni tue sauvojen lukumäärä, sillä jos kaikki tietyn iän saavuttaneet olisivat olleet sauvan omistajia, olettaisi hirvenpäisiä sauvoja löytyneen huomattavasti nykyistä enemmän. Sukupuolella saattaa sitä vastoin olla merkitystä hirvenpääsauvojen arvoitusta ratkaistaessa, sillä hautauksista löydetyt hirvenpääsauvat ovat löytyneet juuri miesten haudoista ja kalliokuvissa sauvoja kannattelevat ihmishahmot näyttävät niin ikään kuvaavan nimenomaan miessukupuolen edustajia. Samaan aikaan huomiota herättävää on hirvenpääsauvojen sarvettomuus, sillä niin kallioihin kuvatut kuin konkreettisetkin hirvenpääsauvat esittävät yhtä mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta sarvettomia eläimiä. Vaikka on täysin mahdollista, että sarvettomat hirvenpääsauvat symboloisivat sarvensa jo pudottaneita uroshirviä, on mielestäni kuitenkin luonnollisinta tulkita esineet naarashirviä esittäviksi. Yksi mahdollinen selitys hirvenpääsauvoille saattaisikin piillä siinä, että naarashirven ja miehen välillä on koettu olevan jokin erityinen, mahdollisesti hedelmällisyyteen liittyvä yhteys.

 

Lisälukemista:

Carpelan, C. 1974. Hirven- ja karhunpääesineitä Skandinaviasta Uralille. Suomen Museo 1974: 29–88.

Carpelan, C. 1977. Älg- och björnhuvudföremål från Europas nordliga delar. Finskt Museum 1975: 5–67.

Kashina, E. & Zhulnikov, A. 2011. Rods with elk heads: Symbol in ritual context. Estonian Journal of Archaeology 15(1): 18–31.

Zhulnikov, A. & Kashina, E. 2010. “Staffs with Elk Heads” in the Culture of the Ancient Population of the Eastern Urals, Northern and Eastern Europe. Archaeology, Ethnology & Anthropology of Eurasia 38(2): 71–78.

 

Teksti: Ville Mantere

Viimeksi muokattu 20.1.2017

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi