26.1.2018

Suomen tulevaisuus – miten havainnollistaa sitä mitä ei vielä ole?

Lentävät autot, pilleriateriat, ihmisenoloiset robotit ja planeettojen välinen liikenne: populaarikulttuurin tulevaisuuskuvat istuvat mielissämme tiukassa. Kun Heureka ja tulevaisuustalo Sitra päättivät yhdessä tehdä näyttelyn Suomen tulevaisuudesta, scifi-kliseet karistettiin heti alkuun pois suunnitelmista. Suunnittelua ohjasi ajatus, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan se on tehtävä. Valinnoillamme ja teoillamme on vaikutusta, tulevaisuus rakentuu niistä, mutta ei pelkästään niistä.

Tuuli näet käy valintojemme ja tekojemme yli: emme tee tulevaisuutta kuin tyhjiössä, puhtaalta pöydältä tai laboratorioympäristössä, vaan tässä historiallisessa ja luonnonhistoriallisessa hetkessä, tällä Suomenniemellä.

Näyttelyn seitsemän arvoiltaan erilaista tulevaisuussisarusta - Simone, Auvo, Tino, Erna, Laura, Tomas ja Julia. 

Ilmasto lämpenee. Lehtimetsät valtaavat uudelleen Etelä-Suomen ja sakaalit jolkottelevat osaksi eläimistöämme. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ennustivat suunnittelutiimillemme myös jalohaikaran yhdeksi 2020-luvun todennäköiseksi tulokkaaksi, mutta sepä tuli ja pesikin Suomessa jo viime kesänä. Ilmastonmuutos valittiin tulevaisuusnäyttelyn taustaskenaarioiden jäykäksi muuttujaksi: se kehystäisi näyttelykokemusta.

Tulevaisuusnäyttelyn tapahtumien näyttämönä on Jukola eteläisessä Suomessa, lehtimetsä, jonka seitsemän sisarusta – Julia, Auvo, Tomas, Simone, Tino, Laura ja Erna – ovat perineet pitkäikäiseltä isomummoltaan. Näyttelyn alkutilanne on, että sisarukset ovat perustamassa Jukolaan omaa toiveidensa mukaista kaupunkia. Sisarusten kaupunkiutopiat ovat kuitenkin törmäyskurssilla keskenään. Näyttelyvieraan tehtävänä on auttaa sisaruksia tekemään valintoja: miten Jukolassa järjestetään asuminen, liikenne ja ravinto? Entä koulutus, työ ja terveydenhoito?

Jos Jukola ja näyttelyn 7 sisarusta tulevaisuudesta ja heidän nimensä tuovat mieleen Aleksis Kiven ja seitsemän herkullisesti erilaista veljestä, ollaan oikeilla jäljillä. Kysymys ei kuitenkaan ole romaanin uudesta sovituksesta tulevaisuuteen, vaan seitsemästä erilaisesta näkökulmasta. Yhtä hyvin siis voidaan viitata Seitsemään samuraihin tai Seitsemään rohkeaan mieheen.

Aleksis Kivi ja Akira Kurosawa ovat tuskin sattumalta päätyneet seitsemään päähenkilöön: seitsemän hahmoa rikastavat kokonaisuutta, mutta pysyvät silti vielä mielessä. Seitsemän on sopiva määrä myös skenaarioita rakentavassa tulevaisuudentutkimuksessa. Kolme tai neljä skenaariota olisivat liian yksinkertaistavia: karikatyyrit hukkaisivat nyanssit. Jos taas hahmojen määrää lisää, nyanssejakin tulee lisää, mutta lopulta yksityiskohdat alkavat hajottaa kokonaisuutta. Niinpä Aki Kaurismäkikin nimeää yksinkertaisuuden nimissä Calamari Union -elokuvan kaikki viisitoista Kalliosta Eiraan pyrkivää päähenkilöään Frankeiksi.

Pepper-palvelurobotti esittäytymässä Heurekan näyttelyvieraille.

Näyttelyn tarinassa kukin Jukolan seitsemästä sisaruksesta edustaa jotakin suomalaisille tärkeää arvoa. Julia esimerkiksi on turvallisuushakuinen, Auvo suorituskeskeinen ja Tino hyväntahtoinen. Sisarusten arvot on valittu sosiaalipsykologi Shalom H. Schwartzin arvojen yleismaailmallisesta mallista, jota professori Klaus Helkama puolestaan on tehnyt Suomessa tunnetuksi (Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää? SKS 2015).

Kun näyttelyvieras tekee valintoja sisaruksia auttaakseen, näyttelyn tekoäly mittailee, kuka seitsemästä hahmosta on häntä valinnoiltaan ja arvoiltaan lähimpänä. Tiedekeskuksen vuorovaikutteiseen näyttelymediaan sopii erinomaisesti, että näyttelyvieras itse on näyttelyn päähenkilö, jonka toiminta kuljettaa tapahtumia, hallitsee näyttelykokemusta ja vaikuttaa lopputulokseen.  Näyttelykokemus päättyy palautteeseen sielunsisaruksesta: kuka seitsemästä arvostaa valintojasi eniten? Lopuksi Pepper-palvelurobotti esittää yhteenvedon kaikista näyttelyssä käyneistä ja valintoja tehneistä: minkälainen joukkue meillä olisi kasassa ratkomassa Suomen tulevaisuudenkysymyksiä?

Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta näyttelyn Työpaikkafortuna-kohde tarjosi Tasavallan Presidentille mahdollisena tulevaisuuden ammattina vanhuspalvelusuunnittelijan tehtävää. Elämysjohtaja Mikko Myllykoski esittelemässä.

Pilaan tuskin kenenkään näyttelykokemusta paljastaessani, että tähän mennessä näyttelyssä käyneiden arvovalinnat noudattelevat melko tarkkaan Klaus Helkaman tutkimuksia suomalaisten arvoista. Noin 25 % näyttelyvieraistamme muistuttaa lähinnä hyväntahtoista Tinoa, samassa suhteessa kuin Helkaman tutkimusten suomalaiset. Tosin kansallista eroa ei ole. Hyväntahtoisuus on jaetuin arvo muuallakin maailmassa. Sen sijaan suomalaiset näyttävät olevan turvallisuushakuisempia kuin mitä muualla maailmassa ollaan keskimäärin. Vastaavasti useampi kuin joka viides näyttelyvieras muistuttaa seitsemästä sisaruksestamme arvomaailmaltaan juuri Juliaa.

Algoritmi siis toimii, mutta toimiiko näyttely, kuten olemme ajatelleet ja toivoneet? Avartaako se yleisön näköaloja ja herättää heidän parissaan keskustelua tulevaisuudesta ja sen mahdollisuuksista? Tätä aiomme selvittää erillisessä yleisötutkimuksessa.

Teksti: Mikko Myllykoski
Kuvat: Heureka

 

Viimeksi muokattu 29.1.2018

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.

Seuraa meitä:

Ota yhteyttä

Suomen Akatemian viestintä
terhi.loukiainen@aka.fi

Lisätietoja Suomen Akatemiasta www.aka.fi