Energiatehokas ja vähäpäästöinen yhdyskunta syntyy monien toimenpiteiden yhdistelmänä

11.4.2016

11.4.2016 Juha Kostiainen, Johtaja, kaupunkikehitys ja yhteistyösuhteet & Uusi energia -johtoryhmän jäsen

Kiinteistöt käyttävät paljon energiaa ja tuottavat paljon hiilipäästöjä. Vuodesta 2008 lähtien on aktiivisesti kehitetty kiinteistöjen energiatehokkuutta jatkuvasti kiristyvien määräysten mukaisesti. Parhaillaan valmistelussa on ”lähes nollaenergiatalon” kansallinen määrittely ja uudet määräykset tulevat voimaan todennäköisesti vuonna 2018.

Kiinteistöihin liittyvä keskustelu on meillä liikkunut pääsääntöisesti yksittäisten rakennusten ja niiden energiatehokkuuden ympärillä. Tämä tie on kohta kuljettu loppuun ja katse täytyy siirtää energiantuotantoon, kiinteistöjen oikeaan käyttöön, yhdyskuntarakenteeseen ja kuluttajien valintoihin.

Energiantuotannossa kaupunkimaisilla alueilla sähkön ja lämmön yhteistuotanto on periaatteessa hyvä perusratkaisu, oleellista on tietysti käytetty polttoaine. Paikallinen energiantuotanto ja -paikallisverkot sopivat uusille alueille, mutta esimerkiksi aurinkosähköä ja –lämpöä voi hyödyntää melkein missä vain.

Taloyhtiöt eivät ole erityisen hyviä toimijoita paikallisessa tuotannossa. Niiden kyky ja osaaminen energiainvestoinneissa ja teknologioiden käytössä on vaihtelevaa. Parempi malli voisi olla ammattimaisen liiketoiminnan kehittyminen vaikkapa siten, että toimija ottaa haltuun korttelin kaikki katot, myy energian taloyhtiöille ja neuvottelee energialaitoksen kanssa millä periaatteilla ylijäämä- ja alijäämätilanteissa toimitaan. Ylipäätäänkin yleiset periaatteet sähkön ja lämmön syötöstä tarvittaisiin. Energialaitokset voisivat itsekin hoitaa tätä, mutta pääsääntöisesti tällaisia malleja ei ole nähty. Poikkeuksena on mainittava Turku Energian kehitystyö Skanssin alueella.

Yhdyskuntarakenteella on tärkeä vaikutus hiilipäästöihin. Professori Seppo Junnila ryhmineen on tutkinut ihmisten hiilijalanjälkeä erilaisissa rakenteissa. Oma tulkintani paljon keskustelua herättäneistä tutkimuksista on se, että hajautunut rakenne lisää – ymmärrettävästi – liikkumisen energian käyttöä ja siten päästöjä, mutta muilta osin ratkaisevaa on yleisesti ottaen kuluttajan kulutusvalinnat.

Kysymys ei ole tietenkään pelkästään rakenteen tiiveydestä. vaan pikemminkin asumisen, palveluiden ja työpaikkojen sekoittumisesta sekä toimivasta joukkoliikenteestä. Irlantilainen tutkija Nessa Winston julkaisi muuta vuosi sitten European Planning Studiesissa mielenkiintoisen 20 eurooppalaisen maan vertailututkimuksen yhdyskuntien kestävyydestä. Suomi oli 19. joukkoliikenteen kulkutapaosuudessa ja 15. arvioitaessa toimintojen sekoittuneisuutta. Ei siis ole yllättävää, että energiaa kuluu ja päästöjä syntyy, kaikesta ei voi siis syyttää pelkästään kylmää ilmastoa.

Kuluttaja voi tutkimusten mukaan vaikuttaa suoraan 25-40 prosenttiin tuottamistaan päästöistä. Oleellista on, minkälaisia valintoja hän tekee: ajaako henkilöautolla, matkustaako paljon, mitä syö, ostaako paljon tavaroita vai kuluttaako enemmän palveluita? Tai käyttääkö hän oikein teknologisesti yhä monimutkaisempaa asuntoaan. Reipas tuuletus ja lattialämmityksellä varustetun kylpyhuoneen ovi pitäminen auki lähes koko ajan takaavat energialaskun nopean nousun.

Koska olemme insinöörikansaa, meille on luontaista pohdiskella teknisiä ratkaisuja, vaikka itse kunkin kulutuskäyttäytymiseen pitäisi myös kiinnittää huomioita. Poliitikoillekin on mukavampaa säätää uusia määräyksiä kuin kannustaa kansalaisia miettimään valintojaan ja ottamaan myös henkilökohtaista vastuuta. Sehän saattaisi tuntua ikävältä syyllistämiseltä. Viime kädessä me kansalaisina ja kuluttajina kuitenkin valitsemme hiilijalanjälkemme ja poliitikkomme, eikä sitä vastuuta voi oikein muualle siirtää.

Viimeksi muokattu 3.5.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »