TULOS -hankkeiden mietteitä digitalisaatiosta, koulutuksen kehityssuunnista sekä muista ajankohtaisista aiheista, kannattaa tutustua!

23.2.2016

Kysyimme Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen (TULOS) -ohjelman hankkeilta heidän ajatuksiaan mm. koulutuksen kehityssuunnista, digitalisaatiosta ja koulutusviennistä. Julkaisemme alan asiantuntijoiden ajankohtaisia ja mielenkiintoisia vastauksia viikoittain TULOS -ohjelman sivuilla.

Vuorossa on Kati Mäkitalo-Sieglin vetämä hanke Opettajaksi 21-vuosisadan oppivassa yhteiskunnassa: opettajankoulutuksen ajattelu- ja työtavat.

Mitkä ovat koulutuksen tärkeimmät kehityssuunnat Suomessa ja miten TULOS-hankkeenne niihin reagoi?
Erityisesti PISA-tulosten herättämässä keskusteluissa suomalainen koulu on yhä ylpeyden aihe, mutta myös koulun uudistumisen tarve on käynyt yhä ilmeisemmäksi. Huoli negatiivisesta kehitystrendistä niin oppimistulosten kuin koulumyönteisten asenteiden osalta on nostanut koulun kehittämisen tarpeen keskiöön. Suomessa on tällä hetkellä käynnissä laaja perusasteen opetussuunnitelmauudistus, jossa korostetaan erityisesti 2000-luvun taitoja, joita ovat muun muassa oppimisen taidot, tiimityöskentely- ja ongelmanratkaisutaidot sekä tieto- ja viestintätekniikan (TVT) soveltaminen näillä edellä mainituilla taitoalueilla. Hankkeemme vastaa näihin haasteisiin tulevien opettajien ja opettajankoulutuksen tutkimusperustaisen kehittämisen kautta. Hankkeessamme tutkimme opettajaksi opiskelevien 2000-luvun taitoja ja niiden kehittymistä opettajankoulutuksessa, ja erityisesti kiinnitämme huomiota oppimisen itsesäätelytaitoihin, yhteisöllisen ongelmanratkaisun taitoihin sekä TVT:n käyttötaitoihin opetuksessa ja oppimisessa. Tämän lisäksi olemme toteuttaneet opettajankoulutuksen henkilökunnan kanssa erilaisia yhteisöllistä ongelmanratkaisua ja oppimisen jaettua säätelyä edellyttäviä oppimistilanteita (esimerkiksi matematiikan didaktiikan ja ympäristöopin opintojaksoilla) sekä TVT:n integrointia osaksi opetusta myös koulujen ulkopuolisissa oppimisympäristöissä. Tällä tavalla voimme toisaalta havainnollistaa opettajaopiskelijoiden 2000-luvun taitoja, mutta toisaalta tarjota heille myös mahdollisuuden kehittää kyseisiä taitoja tutkimukseen liittyvien opiskelujaksojen aikana.

2000-luvun taitoja tutkittaessa on yhä keskeisemmässä roolissa myös uudenlaisten metodologisten lähestymistapojen ja arviointimenetelmien kehittäminen. Innovatiiviset arviointimenetelmät ohjaavat vahvasti pedagogisten käytänteiden kehittämistä, ja uusia menetelmiä tarvitaan erityisesti tilanteisiin, joissa ratkotaan monimutkaisia ongelmia yksin ja yhdessä, teknologiaa hyödyntäen. Tähän haasteeseen hankkeemme reagoi tutkimalla esimerkiksi yhteisöllisen ongelmanratkaisutaidon teknologia-avusteista arviointia, teknologisen pedagogisen ja sisältötiedollisen kompetenssin edistämistä osana reflektoivaa arviointia ja opetusta sekä opiskelijoiden strategisten taitojen kehittymistä.

Digitalisaatiosta ja sen merkityksestä oppimisessa ja koulutuksessa keskustellaan paljon. Onko digitalisaatiossa koulutuksen tulevaisuus?
Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö osana digitalisaatiota vaihtelee huimasti koulujen välillä, eikä koulutusjärjestelmämme ei ole erityisen hyvin kyennyt valjastamaan TVT:a pedagogisesti mielekkääseen käyttöön. Digitalisaatio on keskeinen osa yhteiskunnallista kehitystä ja koulu ei ole tästä kehityksestä irrallinen. Digitalisaation ohella täytyy kuitenkin myös opetusmenetelmien ja arviointikäytänteiden uudistua. Oppimisympäristöjen tutkimus on jo pitkään osoittanut, etteivät pedagogisesti tarkoituksenmukaiset käyttötavat nouse itse TVT:n ominaisuuksista. Uusinkin TVT voidaan valjastaa niin perinteisen opettajajohtoisen kuin aktivoivan pedagogiikan palvelijaksi. Digitalisaation merkitys koulutuksen tulevaisuudessa riippuu siitä kuinka se kyetään valjastamaan pedagogisesti mielekkääseen käyttöön, esimerkiksi edistämään oppimista rikastavaa vuorovaikutusta. Hankkeessamme olemme perehtyneet opettajaopiskelijoiden digitaalisiin valmiuksiin ja heidän ajatuksiinsa TVT:n käytöstä osana oppimisesta ja opettamisesta. Tämän lisäksi olemme huomioineet TVT:n opetuskäytön toteuttamissamme interventiotutkimuksissa. Oppimistehtävät on suunniteltu ja opetuksessa käytettävät TVT-välineet on valittu yhdessä opettajankouluttajien kanssa. Siten olemme pyrkineet varmistamaan sen, että niin opettajankouluttajat kuin opettajaksi opiskelevat saisivat omien kokemustensa pohjalta myös konkreettisia ideoita omaan opetukseensa. Keskeistä on, että digitaalisuus ei ole pelkästään TVT:n liittämistä opetukseen ja oppimiseen, vaan mahdollistaja oppimiseen altistavalle vuorovaikutukselle.

Miten varmistetaan kaikkien kansalaisten osallisuus tietoyhteiskunnassa?
Vaikka TVT:n käyttö liitetään helposti eriarvoisuuteen, voidaan se nähdä myös tasa-arvoa lisäävänä tekijänä. Yhteiskunnan on varmistettava tasa-arvon toteutuminen tarjoamalla kaikille internetin tuomat oppimisen mahdollisuudet edes kouluissa. Oppilaitosten resurssit hankkia laitteita ovat rajalliset, mutta monilla opiskelijoilla on käytössään henkilökohtaisia mobiililaitteita (älypuhelimet, tabletit, kannettavat), jotka tulisi ottaa opiskelukäyttöön. Näin rajallisia laiteresursseja voitaisiin tarjota yhä laajemman opiskelijajoukon käyttöön, ja täten mahdollistettaisiin oppimisympäristöjen laajeneminen autenttisiin oppimistilanteisiin.

Hankkeemme kohderyhmänä ovat opettajaopiskelijat ja kiinnittämällä huomiota heidän oppimistaitoihin ja teknologian opetuskäyttöön pyrimme edesauttamaan näiden tärkeiden taitojen tukemista myös perusasteen opetuksessa kohderyhmämme opettajien siirryttyä työelämään.

Miten suomalaista koulutusvientiä voisi kehittää?
Koulutus on kulttuurisidonnaista ja tietyn aikakautensa synnyttämä ”tuote”. Korkeatasoista koulutusta ei synny viemällä ”valmiiksi pureskeltuja” oppimisratkaisuja eri maihin. Kehittämisen tulisi olla paikallisista lähtökohdista ponnistavaa. Esimerkiksi sähköisten sisältöjen rooli osana koulujärjestelmää saa hyvin erilaisia merkityksiä erilaisissa kulttuureissa. Niinpä koulutusviennissä tulisi ottaa huomioon moniammatilliset ja monikulttuuristen lähtökohdat. Tärkeää olisi, että paikalliset olisivat sitoutuneita koulutuksen kehittämiseen ja sen tutkimiseen, sillä koulutuksen kehittämisen tulisi olla tutkimusperustaista.

Teknologiat, välineet ja tavat opettaa kehittyvät huimaa vauhtia. Miten taataan, että opettajankoulutus pysyy mukana kehityksessä?
PREP-tutkimushankkeen pääviesti opettajankoulutuksen kehittämiseen on se, että on tärkeää perustaa akateeminen opettajankoulutus pitkäjänteiseen oppimisen tutkimukseen ja uusimpaan tietoon siitä, miten ihminen oppii ja millaisilla opetusmenetelmillä oppimista voidaan tukea. Resursseja tulisi ohjata ja kohdentaa tämän kaltaiseen tutkimukseen. Tutkimuksellinen lähestymistapa rakentuu kumuloituvan ja tieteellisesti arvioidun tiedon varaan ja tällöin teknologian nopeaa kehittymistä tärkeämpää on tieto siitä, miten syvällistä ja ymmärtävää oppimista tapahtuu. Teknologia antaa uudenlaisia mahdollisuuksia opetuksen käytäntöihin ja opiskelijoiden vuorovaikutukseen. Näin ollen opettajankoulutuksen tulisi olla edellä kävijänä testaamassa ja tutkimassa uudenlaista teknologiaa ja mahdollisuuksia hyödyntää sitä mielekkäällä tavalla opetuksessa. Teknologinen kehitys on nopeampaa kuin sen omaksuminen, joten opettajankoulutuksella on tärkeä rooli tulevien opettajien elinikäisen oppimisen taitojen sekä teknologian opetuskäyttöön liittyvien tietojen ja asenteiden edistämisessä.
Tutkimusperustaisuus on paras keino pysyä mukana kehityksessä ja luoda kestävää perustaa kehitystyölle. Vaikka tarvitaan ennakkoluulotonta uudistamista ja rohkeita kokeiluja, tulee tulevaisuuden koulun ja opettajankoulutuksen visioiden kuitenkin perustua uusimpaan tutkimustietoon. Tutkimusperustaisten interventioiden toteuttamiseen tarvitaan tutkijoiden lisäksi opettajia, jotka suhtautuvat intohimoisesti oman opetuksensa kehittämiseen ja oppilaidensa / opiskelijoidensa oppimisen tukemiseen.

Aikaisempia vastauksia:
Tulevaisuuden matemaattisen ajattelun kultivointi, Erno Lehtinen
Teknologia-avusteinen ympäristö kaikkien lukemaan oppijoiden tukena, Ulla Richardson & Juha-Matti Latvala
Laadunvarmistuksen ja arvioinnin poikkikansalliset dynamiikat Brasiliassa, Kiinassa ja VenäjälläJaakko-Pekka Kauko, Risto Rinne & Martti Takala
"Say it again, kid!" - peli ja puheteknologia lasten vieraan kielen oppimisessa, Risto Näätänen & Mikko Kurimo 
Fyysisesti aktivoivien peliympäristöjen tehokkuus oppimisessa: pelejä tekemällä oppiminen vs. pelaamalla oppiminen, Kristian Kiili

 

Viimeksi muokattu 23.2.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »