Ohjelmamuistio

Tutkimusohjelmamuistio (Talouskriisi)

1990-luvun talouskriisi -tutkimusohjelma (1998-2000)


1990-LUVUN TALOUSKRIISI: SYYT, TAPAHTUMAT, SEURAUKSET -TUTKIMUSOHJELMA


ESIPUHE

Suomen Akatemia on tulossopimuksessaan sitoutunut käynnistämään uuden tutkimusohjelman aiheesta "1990-luvun talouskriisi: syyt, tapahtumat ja seuraukset". Tutkimusohjelmassa on tarkoitus arvioida Suomen 1990-luvun talouskriisiä taloudellisena, poliittisena, sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä.
Kysymyksessä on laaja eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteishanke, jonka tavoitteena on muodostaa yhteiskunnan ja talouspolitiikan päätöksentekijöille, yhteiskunnan kehityksestä kiinnostuneelle yleisölle ja tutkijoille kokonaiskuva talouskriisistä. Tämän lisäksi ohjelman tavoitteena on tuottaa tietoa tulevaisuutta koskevaa päätöksentekoa varten.


Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta asetti kokouksessaan 18.4.1997 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin tutkimusohjelman muistion valmistelu. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Marianne Stenius (Svenska Handelshögskolan) ja jäseniksi professori Pauli Niemelä (Kuopion yliopisto), ylijohtaja Hannu Uusitalo (Stakes), tutkimusprofessori Matti Viren (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus), ylijohtaja Martti Hetemäki valtiovarainministeriö) sekä pääsuunnittelija Erkki Ormala (valtion tiede- ja teknologianeuvosto). Työryhmän asiantuntijasihteeriksi kutsuttiin tutkimuspäällikkö Antti Romppanen (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus). Ryhmän työskentelyyn osallistuivat Suomen Akatemiasta pääsihteeri Eija-Maija Kotilainen ja ylitarkastaja Tiina Forsman.


Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta hyväksyi muistion kokouksessaan 30.5.1997.


Puheenjohtaja Gustav Björkstrand

1. TAUSTA
Suomen taloudellinen kehitys oli 1980-luvulla vuosikymmenen loppupuolelle saakka harvinaisen tasaista. Tuotannon kasvu perustui kuitenkin voittopuolisesti kotimaiseen kysyntään, joka suuntautui erityisesti yksityisiin ja julkisiin palveluksiin. Viennin ja teollisuuden osuudet kansantuotteesta supistuivat vuosikymmenen kuluessa noin kymmenellä prosenttiyksiköllä samanaikaisesti kun maailmantaloudessa talouksien avautuminen ja yritysten kansainvälistyminen voimistuivat. Kotimaisen kysynnän kasvu johti vaihtotaseen alijäämäisyyteen ja ulkomaisen velkaantumisen kasvuun.
Velkaongelma kärjistyi nopeasti 1980-luvun lopulla, kun Suomen talous koki mm. rahamarkkinoiden vapauttamisen seurauksena voimakkaan ylikuumenemisen. Tuotanto kasvoi ripeästi, mutta samalla kulutustavaroiden ja etenkin varallisuusesineiden hinnat nousivat jyrkästi. Työllisyys parani ja työttömyysaste laski kolmen ja puolen prosentin tasolle, kun se EU-maissa oli 8.5 prosenttia. Tuotannon kasvu pysähtyi vuonna 1990, vaikka työllisyys edelleen parani. Useilla aloilla tilanne oli jo kuitenkin heikkenemässä. Kustannusten nousu oli heikentänyt viennin kilpailukykyä ja erityisesti Neuvostoliiton viennistä riippuvaisilla aloilla markkinat heikkenivät hyvin nopeasti, kun bilateraalikauppa Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena loppui.


Talouden romahdus vuosina 1991-93 oli tuotannolla ja työllisyydellä mitattuna vakavampi kuin missään teollisuusmaassa toisen maailmansodan jälkeen on tapahtunut. Se on verrattavissa lähinnä 1930-luvun lamaan siitä pahiten kärsineissä maissa.


Suomessa 1930-luvun lamasta selvittiin hiukan yli 4 prosentin kansantuotteen supistumisella, kun se vuosina 1991-1993 supistui reaalisesti 11.5 prosenttia.
Lama näkyi voimakkaana työmarkkinoilla. Työllisten määrä väheni vuoteen 1994 mennessä 18 prosenttia ja tehtyjen työtuntien määrä tätäkin enemmän. Työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi lähes 400 prosenttia ja lähenteli vuositasolla puolta miljoonaa. Työttömyysaste yli viisinkertaistui. Varallisuusarvot romahtivat. Pääkaupunkiseudulla kerrostaloasunnon neliöhinta puolittui parissa vuodessa ja pörssikurssi-indeksi putosi kolmannekseen 1980-luvun lopun tasolta.


Nimellisansiot eivät alentuneet yhtenäkään vuonna, joskin reaaliansiot laskivat hiukan vuosina 1992 ja 1993. Ne olivat jo vuonna 1994 samalla tasolla kuin vuonna 1990. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kuitenkin alenivat työttömyyden kasvun seurauksena sekä nimellisesti että reaalisesti. Aleneminen ei tosin ollut läheskään niin suuri kuin tuotannontekijätuloissa. Tulonsiirtojen kasvu piti yllä kotitalouksien ostovoimaa, mutta kasvatti nopeasti julkisen sektorin velkaa. Julkinen bruttovelka kohosi noin 15 prosentista 60 prosenttiin kansantuotteesta. Pelkkä valtionvelan kasvu oli vielä nopeampaa, koska valtio lainasi työeläkerahastoilta.


Vaikka lama koetteli kovasti palkansaajia, tapahtui funktionaalisessa tulonjaossa nopea siirtymä työtulojen hyväksi. Palkkojen ja sosiaaliturvamaksujen osuus kansantulosta kohosi 65 prosentista lähelle 75 prosenttia vuosina 1991-92. Tämä työtulojen osuuden kasvu laman alussa merkitsi sitä, että yritysten velkaantuminen kasvoi nopeasti ja investoinnit romahtivat. Työtulojen osuus on taas palautunut alle 65 prosentin tasolle. Lamakokemukset ovat kuitenkin vielä tuoreita ja ne voivat vaikuttaa myös pysyvämmin yritysten vakavaraisuustavoitteisiin.


Koko talouden tasolla tai keskimäärin ilmaistuna lamasta saatu kuva on vain osatotuus. Talouden romahdus ei ollut samanlainen kaikilla sektoreilla. Tuotannon pudotus oli erityisen voimakas rakennustoiminnassa. Sen sijaan maatalouden tuotantoon lama vaikutti suoranaisesti vain vähän. Työpaikkansa säilyttäneet eivät ylipäänsä kokeneet sitä samalla tavoin kuin työttömiksi jääneet. Eri ikäisten ja eri sukupolvien kokemukset ovat erilaiset mm. sen takia, että heidän varallisuus- ja asuntotilanteensa on erilainen. Tuotannon ja väestön rakenne-erojen takia myös laman alueelliset vaikutukset vaihtelevat. Näistä jakautumavaikutuksista on tietoa toistaiseksi vähän, mutta julkisten tulonsiirtojen avulla on ilmeisesti voitu estää tuloerojen merkittävä kasvu. Toisaalta julkisen talouden säästötoimetkaan eivät ole kohdistuneet väestöön tasaisesti, vaan ovat muuttaneet tulonjakoa.


Talouden mittareilla lamasta ja siihen johtaneesta kehityksestä saadaan näennäisen tarkka kuva. Lama on kuitenkin heijastunut yhteiskuntaan myös monella muulla tavalla. Yhteiskunnallisen ilmapiirin kehityksestä (esimerkiksi arvojen ja asenteiden muuttuminen, puolueisiin, etujärjestöihin tai uskonnollisiin liikkeisiin sitoutumisen muutokset, lain kunnioitus) tai väestön tuntemuksista ja käyttäytymisestä (perheiden tilanne, terveysongelmat, itsemurhat ym.) voidaan hakea laman vaikutuksia. Toisaalta niillä voidaan myös yrittää selittää lamaan johtanutta kehitystä. Suomessa koetun syvyinen talouden romahdus heijastanee niin monia kehityskulkuja ja sillä on niin monenlaisia vaikutuksia, ettei sitä voi tarkastella pelkkänä taloudellisena prosessina.


2. MITÄ ON JO TUTKITTU?
Viime vuosia koskeva yhteiskuntapoliittinen tutkimus sivuaa luonnollisesti usein jollakin tavalla myös lamaa tai sen vaikutuksia. Lama voi olla näissä kuitenkin mukana vain siksi, että lamavuodet osuvat tutkimusjaksoon. Toisaalta lamavuodet on voitu myös poikkeavuutensa takia rajata pois tutkimusten aikasarjoista.


Suoranaisesti laman taustaa, etenemistä tai vaikutuksia koskeva tutkimus on vähäisempää, joskaan ei olematonta. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt selvittämään pankkikriisin syitä ja vaikutuksia. Toinen keskeinen teema on ollut arvioida 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa harjoitetun talouspolitiikan vaikutuksia talouden romahdukseen.


Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) toimeksiannosta on koottu lamaa koskevaa aineistoa tutkimuksen käyttöön. Osa näistä koskee taloudellisia tunnuslukuja, kuten ennusteita ja niiden osuvuutta 1980-luvun puolivälistä lähtien. Osa on talouspoliittisen päätöksenteon yhteydessä syntynyttä julkaistua ja julkaisematonta aineistoa, jota on täydennetty politiikan, talouselämän ja järjestöelämän tärkeimpien vaikuttajien haastatteluilla. Näitä aineistoja ei ole vielä likikään täysimääräisesti hyödynnetty.


Yrjö Jahnssonin säätiön rahoittamana on käynnissä laman kokonaistaloudellisia piirteitä koskeva tutkimus. Säätiö rahoittaa myös työttömyyteen liittyvää tutkimushanketta, jonka yhteydessä laman vaikutusten selvittämistä ei voi välttää. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) on selvittänyt laman vaikutuksia sosiaaliturvaan ja kansalaisten hyvinvointiin. Tähän asti on tutkittu mm. tulonsiirtojen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen merkitystä laman aikana ja seurattu kansalaisten mielipiteitä niistä. Laman vaikutusten seurannassa painotetaan erityisesti eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ongelmia.


Suoranaisesti lamaan liittyvää tutkimusta lienee tehty ennenkaikkea talous- ja sosiaalitieteiden piirissä. Oikeustieteilijät ovat tutkineet lähinnä pankkikriisiä. Kuitenkin myös esimerkiksi valtio-opin, filosofian tai käyttäytymistieteiden aloilla tehdyllä tutkimuksella voi olla suora kytkentä lamaan. Kansalaisten äänestyskäyttäytymisessä, erilaisissa asennemittauksissa tai vaikkapa lainrikkomuksissa havaittuja muutoksia voidaan osittain selittää taloudellisilla muutoksilla. Sama koskee ravitsemus- tai terveyskäyttäytymistä.

Tämäntapaista tutkimusta on tehty ja tehdään koko ajan. Laman vaikutus on kuitenkin näissä tutkimuksissa harvoin pääasiallinen mielenkiinnon kohde.
Suomen 1990-luvun alun talouslamaa on jonkin verran tutkittu myös kansainvälisesti. Ruotsalaiset tutkijat ovat vertailleet Suomen ja Ruotsin ajautumista taantumaan kokonaistaloudellisella tasolla. Suomen pankkijärjestelmää on vertailtu muihin pohjoismaihin pankkikriisin ominaispiirteiden löytämiseksi ja ulkomaiset tutkijat ovat hakeneet selitystä Suomen taantumalle Suomessa harjoitetusta talouspolitiikasta.
Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoituksella on käynnistynyt yhteispohjoismainen hanke, jossa tarkastellaan pohjoismaiden sosiaaliturvan ja hyvinvointipolitiikan muutoksia tällä vuosikymmenellä.
Vaikka talouskriisin taustoja ja vaikutuksia on jonkin verran tutkittu, tutkimus on ollut hajanaista ja aiheen kiinnostavuuden huomioonottaen vähäistä. Kriisin aiheuttamien vaurioiden korjaaminen ja vastaavanlaisten kriisien toistumisen ehkäiseminen ovat niin tärkeitä tavoitteita, että ne puoltavat huomattavasti laajempaa aiheen tutkimusta. Vastaisen tutkimuksen edellytysten parantamiseksi on tärkeää, että kriisin taustat, tapahtumat ja aikalaisarviot dokumentoidaan tuoreeltaan mahdollisimman laajasti eri alojen näkökulmista. 


3. TUTKIMUSOHJELMAN TAVOITTEET
Nyt käsillä olevan tutkimusohjelman tavoitteena on vauhdittaa laman mahdollisimman monipuolista tutkimusta. Tähän ajankohtaan liittyvää tietoa on vielä saatavana paitsi dokumentoituina eri lähteissä, myös ihmisten tuoreissa kokemuksissa. Tutkimuksen tulisi olla aihealueiltaan monipuolista, ajallisesti riittäävän kauas taakse- ja eteenpäin suuntautuvaa sekä kansainvälistä vertailua hyväksikäyttävää. Viimemainittu voi olla eräs keino, kun yritetään eristää laman vaikutus muista tekijöistä. Jäljempänä esitellään tutkimusohjelman tärkeimpiä osa- ja ongelma-alueita. Ohjelmakenttää ei ole pyritty kuvaamaan tyhjentävästi.


Tutkimuksen tulisi hyödyttää päätöksentekoa. Tätä palvelee parhaiten soveltava moni- tai poikkitieteinen tutkimus. Tutkimusaiheita tulisi tarkastella eri tieteenalojen näkökulmista. Luontevimmin näin tapahtuu tieteiden rajat ylittävissä tutkimusryhmissä. Tiettyä kokonaisuutta eri näkökulmista tarkasteleva tutkimus takaa myös sen, että tutkimus on menetelmällisesti monipuolista ja innovoivaa.


Onnistuessaan tutkimusohjelma voisi valaista kysymystä oliko Suomen lama vain historiallisten yhteensattumien onneton tulos vai pitempään patoutuneiden rakenteellisten ongelmien ilmentymä. Se voi myös kertoa siitä jättikö lama pysyviä jälkiä Suomen talouteen ja yhteiskuntaan vai jäivätkö kokemukset kertaluonteisiksi. Tämänkaltainen tieto antaisi varmempaa pohjaa yhteiskunnan sopeutumiskyvyn ja käyttäytymismallien ja niiden muutostarpeiden arvioimiseen.


Suomen talouden romahdus kiinnostaa laajasti myös kansainvälistä tutkijayhteisöä. Käynnistyvässä tutkimuksessa tulisi käyttää hyväksi myös kansainvälistä tutkijayhteistyötä. Tämä on käytännöllinen tapa saada tutkimukseen mukaan kansainvälistä vertailua. Tämän lisäksi olisi suotavaa, että tehdyn tutkimuksen pohjalta koottaisiin kattava tutkimusmonografia kansainväliseen jakeluun.


4. TUTKIMUSOHJELMAN KOHDENTAMINEN
Tutkimusohjelma muodostuu teemoista, joita voidaan lähestyä eri tieteenalojen näkökulmasta. Teemojen valinnassa on pidetty tärkeänä sitä, että talouskriisiä tarkastellaan paitsi koko yhteiskunnan ja eri politiikkalohkojen tasolla myös kotitalouksien, yksilöiden ja yritysten näkökulmasta. Olisi hyvä, jos hankkeissa olisi mukana myös teemojen vuorovaikutus.


4.1. JULKINEN SEKTORI JA POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ
1930-luvun laman jälkeen julkisen sektorin rooli voimistui useissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkisten investointiohjelmien osuus oli keskeinen ns. new deal- politiikassa. Myös Saksassa ja muissa maissa työttömyyttä pyrittiin alentamaan ennenkaikkea julkisten töiden avulla. Julkisen sektorin roolin korostaminen taantumien torjumisessa ja niiden vaikutusten korjaamisessa voimistui edelleen toisen maailmansodan jälkeen.
Julkinen sektori on myös ottanut vastatakseen yhä uusista tehtävistä. Perinteisten julkisten hyödykkeiden, kuten maanpuolustuksen ja järjestyksen ohella se vastaa koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluista, ihmisten perustoimeentulosta, tuloerojen tasoittamisesta ja monista muista asioista. Lama johti julkisen talouden rajuun velkaantumiseen ja paineet karsia julkisia menoja ja samalla julkisen sektorin tehtäviä olivat suuret. Tässä mielessä yhteiskunnallinen reagointi lamaan on ollut varsin erilainen kuin 1930-luvulla.
Pyrkimykset julkisen sektorin toimintojen tehostamiseen olivat kuitenkin voimistuneet jo ennen lamaa. Mm. OECD:n piirissä oli koko 1980-luvun ajan korostettu tarvetta uudistaa ja keventää julkista sektoria. Julkista sektoria koskevan vertailevan tutkimuksen avulla voitaisiinkin tarkemmin analysoida, missä määrin julkisten menojen säästöissä ja julkisen sektorin uudelleenarvioinnissa on kyse laman vaikutuksista ja missä määrin muista syistä. Mihin suuntaan ja miten julkista hallintoa olisi kehitettävä ja julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoa tarkistettava? Mikä tulee olemaan ns. kolmannen sektorin rooli tulevaisuudessa?


Muutospaineet eivät koske vain julkista taloutta, vaan myös sen taustalla olevaa poliittista järjestelmää ja muita rakenteita. Onko kansalaisten luottamus poliittisen päätöksentekojärjestelmän ja hallintokoneiston moitteettomaan toimintaan laman seurauksena tai muista syistä vähentynyt, kuten esimerkiksi äänestysaktiivisuuden alenemisesta voisi päätellä? Millaiseksi kirkon tai etujärjestöjen rooli ja toiminta on koettu? Mikäli luottamus nykyjärjestelmään horjuu, löytyykö erilaisista pienryhmistä ja järjestöistä väylä kansalaisten aktiivisuuden kanavoimiseen?


Yhteiskunnan arvomaailma heijastuu moneen muuhunkin asiaan kuin julkisen sektorin tehtäviin ja hallintojärjestelmään. Esimerkiksi kulttuurielämän kehitys heijastelee myös yhteiskunnan yleistä tilaa. Näkyykö lama myös tällä alueella ja minkälaisiin sopeutumisstrategioihin eri aloilla on turvauduttu? Miten tiedotusvälineet ovat suhtautuneet lamaan, sen syihin, vaikutuksiin ja eri vaiheissa toteutettuun politiikkaan? Miten tiedotusvälineiden antama informaatio on vaikuttanut ihmisten tulevaisuuden odotuksiin ja maailmankuvaan?


Suomen maantieteellisestä asemasta ja muodosta johtuen alueelliset erot maan sisällä voivat olla suuret. Julkisen sektorin merkitys alueellisten erojen tasoittamisessa on ollut suuri. Mikäli julkisen talouden laajuudessa ja hallinnon rakenteissa tapahtuu suuria muutoksia, ne voivat heijastua alueellisesti hyvin eri lailla. Tutkimushankkeissa tulisikin kiinnittää riittävästi huomiota alueulottuvuuden mukaanottoon. Tämän rinnalla on kiinnitettävä huomiota kuntien sisäisten erojen huomioonottamiseen. Nämä ovat laman aikana voineet kärjistyä ja maaperä erilaisten paikallisten ilmiöiden ja "kulttuurien" esiintuloon on ollut otollinen.


4.2. HYVINVOINTIPOLITIIKAN TOIMIVUUS
Suomessa hyvinvointipolitiikka perustuu ns. pohjoismaiseen malliin. Sen tunnusmerkkejä ovat tehokas tulojen tasaus ja julkisen vallan kokonaan tai osittain rahoittamat koko väestölle tarjotut koulutus-, kulttuuri-, terveys- ja sosiaalipalvelukset. Kansalaisten perustoimeentulo on taattu yleisin verovaroin ylläpidetyn tulonsiirtojärjestelmän avulla. Saavutetun kulutustason ylläpitämiseen tarkoitettu ansiosidonnainen sosiaalivakuutusjärjestelmä perustuu pitkälti palkkoihin sidottuihin maksuihin.


Sosiaaliturvan ja julkisten hyvinvointipalvelujen rahoituksessa on työhön kohdistuvilla veroilla ja maksuilla ratkaiseva merkitys. Työllisyyden nopea väheneminen lähes kahdellakymmenellä prosentilla ja vastaavan väestömäärän siirtyminen hyvinvointipolitiikan rahoittajista edunsaajiksi merkitsi murrosta hyvinvointipolitiikan rahoituksessa. Laman aikana hyvinvointipolitiikkaa pidettiin yllä lainaamalla. Kärjistäen voidaan sanoa, että väestöryhmien välisten hyvinvointierojen tasoittamiseen käytettiin seuraavien sukupolvien varoja ellei velkaantumista alenneta nopeasti.


Julkisen talouden tasapainottaminen on edellyttänyt menosäästöjä. Osittain näitä on toteutettu valtion tulonsiirtoja leikkaamalla. Huomattava säästövaikutus on saatu myös sitä kautta, että kuntien valtionapujen leikkauksilla on pakotettu kunnat säästämään myös julkisissa palveluissa. Tämä on tuonut tarpeen kehittää uusia palvelutuotannon muotoja. Käytännössä näiden merkitys lienee kuitenkin edelleen vähäinen.
Laajasti ymmärrettynä hyvinvointipolitiikkaan voidaan lukea myös ne toimeenpiteet, joilla on turvattu tallettajien asema ja helpotettu ylivelkaisten yritysten ja kotitalouksien tilannetta. Tämäntapaiset toimet voidaan nähdä osana julkista, kollektiivista vakuutusjärjestelmää olkoonkin, että ne on otettu käyttöön vasta riskien toteuduttua.
Sosiaalivakuutusjärjestelmää ja riskien kollektiivista kantamista voidaankin tutkia monelta kannalta.


4.3. TYÖELÄMÄN MUUTTUMINEN
Suomi on 1990-luvulla mitä suurimmassa määrin palkkatyöyhteiskunta, kun 1930-luvun lama koettiin maatalousvaltaisessa maassa. Työmarkkinoiden ja työsuhteiden muutosten kautta 1990-luvun lama heijastuikin omakohtaisesti suureen osaan väestöstä. Työttömyyden demokratisoituminen on tosiasia. Pahimpina lamavuosina työttömänä oli vuoden aikana lyhyemmän tai pitemmän aikaa yli 800 000 suomalaista eli joka kolmas työvoimaan kuuluva. Omakohtaisen tai lähipiiriä koskevan työttömyyden ohella epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta, työtahdin kiristyminen ja työilmapiirin heikkeneminen ovat monelle konkreettinen osoitus laman pysyvistä vaikutuksista.


Missä määrin tämäntapaiset muutokset voidaan panna laman tiliin?
Laman aiheuttama työmarkkinoiden murros tapahtui ajankohtana, jolloin työelämään kohdistui muutenkin suuria muutospaineita mm. uuden tietotekniikan käyttöönoton seurauksena. Näillä asioilla voi olla myös selvä vuorovaikutussuhde, koska uutta tekniikkaa voidaan käyttää hyväksi pyrittäessä sopeutumaan laman aiheuttamaan tuotannon kannattavuuden heikkenemiseen. Asia kytkeytyy mielenkiintoisella tavalla myös koulutukseen. Koulutus on toisaalta edellytys tuotantomenetelmien ja organisaation muuttamiseen, toisaalta se voi toimia työpaikkansa menettäneiden kohdalla vaihtoehtona työttömyydelle ja kanavana takaisin työmarkkinoille.
Työmarkkinoiden tutkimuksella on myös selvä kytkentä hyvinvointipolitiikan vaikuttavuuteen. Työttömyysturva on se hyvinvointipolitiikan lohko, joka lamassa joutui raskaimman paineen kohteeksi. Työttömyysmenojen hillitsemiseksi työttömyysturvaa on jouduttu uudistamaan. Kun työsuhteet ovat samalla muuttuneet entistä lyhytkestoisemmiksi on työelämän kehityksen ja hyvinvointipolitiikan muutosten yhteisvaikutusten tutkiminen entistä tärkeämpää.


4.4. KOTITALOUDET SEKÄ VÄESTÖN ARVOT JA ASENTEET
Talouden romahtaminen oli monille kotitalouksille ja yksilöille henkilökohtainen katastrofi. Suomessa oli sodan jälkeen totuttu elämään jatkuvan kasvun ilmapiirissä. Vaikka sosiaaliturvaverkko ainakin pääsääntöisesti on toiminut kiitettävän hyvin ja kansalaiset ovat selvinneet vaikeasta ajasta kohtuullisesti, tiedotusvälineiden luoma kuva ja yksilöiden käsitykset laman vaikutuksista voivat poiketa tästä johtopäätöksestä. Ovatko odotukset tai mielikuvat vääristyneet vai valehtelevatko tilastot? Millaista syrjäytymistä lama on aiheuttanut tai aiheuttaa? Oliko lamalla vain kielteisiä vaikutuksia ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin? Miten eri sukupolviin kuuluvat ovat kokeneet laman?


Lamasta johtunut työttömyyden kasvu, työmarkkinoilta vetäytyminen tai työhön menon viivästyminen ovat aiheuttaneet huomattavia muutoksia kotitalouksien ajankäytössä. Samanaikaisesti tapahtuneet muutokset toimeentuloturvassa ja palkkarakenteissa ovat muuttaneet eri toimintoihin liittyvää taloudellista hyötyä. Yhdessä nämä muutokset ovat voineet vaikuttaa ns. kannustinrakenteeseen eli työn, opiskelun, lasten kotihoidon tai eläkkeellesiirtymisen haluttavuuteen. Mikä vaikutus lamalla ja taloudellisella niukkuudella on ollut esimerkiksi erilaisten kulttuuri- ja muiden vapaa-ajan palveluiden kysyntään ja käyttöön sekä aikuisopiskeluun? Tämä on laaja tutkimusalue, jolla on kytkentöjä mm. hyvinvointipolitiikkaan ja työelämän muutoksiin.


Velkaantuneet kotitaloudet joutuivat laman aikana ahdinkoon, kun niiden täytyi tulojen tippumisesta huolimatta hoitaa velkansa. Kotitalouksien säästämisaste kohosikin vuosina 1991-93 ennätystasolle. Vaikka säästäminen on sen jälkeen palautunut normaaliksi, ovat säästämismotiivit ja säästämisen muodot ehkä muuttuneet. Esimerkiksi erilaiset yksilölliset vakuutussäästämisen muodot ovat laajentuneet. Kotitalouksien säästämiskäyttäytyminen voikin jatkossa olla entistä selvemmin kytkeyksissä siihen, millaiseksi sosiaaliturvan ja hyvinvointipolitiikan uskotaan kehittyvän. Nämä ovat muutoksen alaisia muissakin maissa.


Ihmisten asenteet eri asioihin ovat suuresti riippuvaisia ulkoisista olosuhteista. Esimerkiksi suhtautuminen veronkiertoon, pimeään työhön tai sosiaalietujen väärinkäyttöön on voinut muuttua. Taloudellisen tilanteen muutokset vaikuttavat selvästi myös sellaisten ilmiöiden kuin ympäristönsuojelun tai taloudellisen kasvun arvostukseen. Tämä on havaittu huomattavasti lievempien taloudellisten muutosten oloissa. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana koetut muutokset ovat olleet jyrkkiä ja olisi tärkeää tutkia, miten ihmisten arvomaailma, asenteet ja käsitykset ovat muuttuneet.


4.5. YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTTUMINEN JA TOIMINTASTRATEGIOIDEN SOPEUTUMINEN
Tähänastisessa lamatutkimuksessa on paljon huomiota kiinnitetty pankkikriisiin ja sen taustoihin. Vakuusarvojen romahtaminen ja velallisten vaikeudet vastata veloistaan olivat pankkikriisin välitön syy. Pankkien vaikea tilanne puolestaan heijastui lainojen perinnän tehostamisena ja uuden lainanannon kiristymisenä ja näin pitemmällä sihdillä terveidenkin yritysten nurinmenona. Suomalaisten yritysten rahoitusrakenne oli siten ehkä eräs tekijä, jonka kautta laman vaikutukset levisivät laajasti yhteiskuntaan. Talletussuoja ja talletusten verovapaus olivat puolestaan eräs tekijä Suomen pankkikeskeisen yritysrahoituksen taustalla. Suomen rahoitusjärjestelmän kytkeytymistä lamaan voidaankin tarkastella laajemmin kuin rahamarkkinoiden liberalisoinnin ja pankkikriisin näkökulmasta.


Laman voimakkuus saattoi osin olla yhteydessä myös siihen, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa oltu riittävän herkästi reagoitu jo pitempään vallinneisiin muutospaineisiin. Mm. tietotekniikan kehityksen mahdollistama yritysten nopea kansainvälistyminen tuli Suomeen myöhään ja yritykset lähtivät siihen osin paniikinomaisesti. Suomessa talouden säätely kesti ylipäänsä pitempään kuin monissa muissa maissa ja sitä purettiin vasta laman alla ja sen kestäessä. Ulkomaalaisomistuksen laajentaminen, valtionyritysten yksityistäminen ja liikelaitostaminen ovat koron markkinaehtoistamisen ja valuuttaliikkeiden vapauttamisen ohella olleet merkittäviä muutoksia. Kun samanaikaisesti on tapahtunut myös länsi-Euroopan integraation tiivistyminen olisi tärkeää yrittää hahmottaa eri tekijöiden osuutta yritysten toimintaympäristön muutoksessa.


Yritykset ovat sopeutuneet lamaan ja sen jälkeiseen tilanteeseen eri tavoin. Osa yrityksistä on korostanut eloonjäämisen kannalta välittömiä saneeraus- ja kustannusten karsintatoimenpiteitä, osalla on painottunut enemmän pitemmän ajan kehittämisstrategia. Näiden strategioiden kartoitus ja analysointi antaisivat arvokasta tietoa yritysten sopeutumiskapasiteetista. Myös yhteiskunnan suhtautuminen yritystoimintaan on voinut laman vaikutuksesta muuttua. Tämä on kiinnostava tutkimuskohde senkin takia, että samanaikaisesti on ollut vallalla yleinen talouden säätelyn purkamispyrkimys. Missä määrin lama tai esimerkiksi neuvostokaupan romahdus yksittäisenä tekijänä on ollut vaikuttamassa suhtautumiseen yritystoiminnan edellytyksiin Suomessa?


5. OHJELMAN TOTEUTTAMINEN
1990-luvun talouskriisiä koskeva tutkimusohjelma kestää kolme vuotta (1998-2000). Ohjelman määrärahat julistetaan haettavaksi kesällä 1997. Määrärahojen haku toteutetaan kaksivaiheisena. Päätös ohjelmaan hyväksyttävien hankkeiden rahoituksesta tehdään alkuvuonna 1998, ja hankkeiden rahoitus voi alkaa 1.3.1998.


Ensimmäisessä hakuvaiheessa ohjelmasta kiinnostuneita tutkijoita pyydetään osoittamaan kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalle 5-8 sivun pituinen aiesuunnitelma, jossa esitellään lyhyesti tutkimusongelma, tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät sekä tutkimusryhmä ja budjetti. Määräaika aiesuunnitelmille päättyy 30.9.1997.


Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta valitsee kokouksessaan 7.11.1997 aiesuunnitelmista aloitteet, joista pyydetään varsinainen määrärahahakemus. Englanninkieliset hakemukset tulee jättää Akatemiaan 31.12.1997 mennessä.


Rahoitusesitykset valmistellaan yhteistyössä Suomen Akatemian ja ohjelman mahdollisten muiden rahoittajien kesken.


Ohjelmalle julistetaan haettavaksi tieteellinen koordinaattori, tutkimusjohtaja, jonka tehtävänä on edistää tutkimusryhmien välistä yhteistyötä sekä kehittää tutkimusohjelmaan osallistuvien tutkijoiden yhteyksiä muihin suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimusympäristöihin. Tutkimusjohtajan tehtävänä on lisäksi koota ohjelman hankkeiden tuloksista monografia kansainväliseen jakeluun. Koordinointitehtäviin varataan erillinen määräraha.


6. YHTEYSTIEDOT
Aiesuunnitelmat toimitetaan kuutena kappaleena Suomen Akatemian kirjaamoon, postiosoite PL 99, 00501 Helsinki, katuosoite Vilhovuorenkatu 6; puhelin 09-774881; faksi 09-77488299; e-mail: keskus@aka.fi. Tutkimusohjelmaa koskeva aineisto on saatavissa myös Suomen Akatemian internet-kotisivuilta osoitteesta http://www.aka.fi/fin/tutkohj.htm. Ohjelmasta voi pyytää lisätietoja ylitarkastaja Tiina Forsmanilta (puh. 09-77488348, sähköposti tiina.forsman@aka.fi).


OHJEET AIESUUNNITELMAN LAATIMISEKSI TUTKIMUSOHJELMAAN:

1990-LUVUN TALOUSKRIISI
Aiesuunnitelman tarkoitus
Aiesuunnitelma on lyhyt selvitys suunnitellusta tutkimushankkeesta. Aiesuunnitelmien perusteella Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta päättää, mistä aloitteista pyydetään varsinainen tutkimussuunnitelma.


Aiesuunnitelman rakenne
Aiesuunnitelma laaditaan vapaamuotoisesti noudattaen kuitenkin jäljempänä esitettyä jäsentelyä. Suunnitelman tekstikoon tulee olla vähintään 12 pistettä ja laajuuden 5-8 sivua.
Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalle osoitetut aiesuunnitelmat toimitetaan kuutena (6) kappaleena Suomen Akatemian kirjaamoon.


1. Otsikko:
1990-LUVUN TALOUSKRIISI -tutkimusohjelma
2. Hankkeen nimi
3. Tiedot hankkeen vastuullisesta tutkijasta: nimi, tehtävänimike ja arvo.
Yhteystiedot: tutkimusorganisaatio, yksikkö (kuten laitos), osoite, puhelinnumero, faksi sekä sähköpostiosoite.
4. Tutkimushankkeen suorituspaikka/suorituspaikat
5. Tutkimussuunnitelma, joka jaotellaan soveltuvin osin seuraavasti:
A) Tutkimuksen tausta
Tausta ja merkitys Tutkimusryhmän hankkeen aihepiirin kuuluva aikaisempi tutkimus B) Tavoitteet ja menetelmät
Tavoitteet Tutkimusongelma ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen aikataulu C) Tulokset
Tulosten sovellettavuus ja hyödyntämismahdollisuudet D) Tutkijat
Tutkimusryhmän kokoonpano ja tutkimuksen mahdollinen jakautuminen eri suorituspaikkojen kesken Hankkeen liittyminen ryhmän tutkijoiden muuhun tutkimukseen Hankkeen kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö Tutkijankoulutustavoitteet E) Rahoitus
Tutkimusohjelmasta haettava rahoitus (kokonaissumma ja rahoituksen vuosittainen jakautuminen) Suunniteltu muu rahoitus
6. Hankkeen vastuullisen johtajan allekirjoitus

Viimeksi muokattu 22.4.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »