Olli Kangas: Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kaikki voittavat

Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa ideat elävät sykleissä. Joskus syklit ovat pidempiä, joskus lyhyempiä. Hyvinvointijärjestelmien rakennusvaiheessa toisen maailman sodan jälkeen politiikassa oli vahva tasa-arvoisuuden eetos. Yhteiskuntaa haluttiin rakentaa tasa-arvoiseksi. Vähitellen heiluri alkoi kääntyä, ja tasa-arvo sai väistyä. Yhteiskunnallisiin järjestelmiin liittyviä tasaamispyrkimyksiä käytiin kyseenalaistamaan, ja hyvinvointivaltion katsottiin menneen liian pitkälle. Monet vaikutusvaltaiset organisaatiot, kuten OECD ja Maailmanpankki, kritisoivat työkannusteiden häviämistä ja sosiaalipoliittisten rakennelmien kalleutta. Niin ikään merkittävät poliitikot – Ronald Reagan ja Margaret Thatcher etunenässä – katsoivat hyvinvointivaltion ajan olevan ohi. Taloudellisessa ajattelussa vallalla oli ns. tricke-down -teoria, jonka mukaan tärkeintä oli talouskasvu. Uudelleenjaon kautta tapahtuvaa tasaamista ei pidetty tärkeänä. Talouskasvua pidettiin nousuveden kaltaisena ilmiönä, joka nostaa yhtäläisesti kaikki veneet.

Varoituksia eriarvoisuuden kasvusta

Tuloerojen kasvu parin viime vuosikymmenen aikana on kirvoittanut lukuisia vaikutusvaltaisia puheenvuoroja eriarvoistumiskehityksestä ja sen haitallisista seurauksista, jotka ulottuvat hyvin laajalle. Tähän sarjaan lukeutuvat esimerkiksi Michael Marmot, Brian Barry, Richard Wilkinson & Kate Pickett, Joseph Stiglitz, Jeffrey Sachs, Thomas Piketty, Anthony Atkinson ja monet muut. Ovatpa jopa OECD:n ja Maailmanpankin kaltaiset kansainväliset toimijat vakavasti varoitelleet kasvavasta eriarvoisuudesta ja siihen liittyvästä moniulotteisesta yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä. Myös Suomen hallitus on kiinnittänyt huomiota eriarvoisuuteen ja nimittänyt asiaa selvittämään erillisen työryhmän, jonka käyttöön strategisen tutkimuksen useat hankkeet tuottavat hyödyllistä tietoa.

Eriarvoisuus monessa pahassa mukana

Edellä mainitut kansainväliset tutkimukset käsittelevät pääsääntöisesti vain tuloeroja. Tuloerot liittyvät moniin muihin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden muotoihin. Pitävätpä eräät tutkijat tulonjaollista eriarvoisuutta muun eriarvoisuuden perimmäisenä syynä. Ei ole syytä kuitenkaan unohtaa muita eriarvoisuuden muotoja. Göran Therborn kirjoittaa osuvasti kirjassaan Eriarvoisuus tappaa:

”Eriarvoisuudessa ei ole kyse pelkästään lompakon paksuudesta. Se on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, joka rajoittaa (meistä useimpien) mahdollisuuksia toimia ihmisenä. Se heikentää terveyttä, itsekunnioitusta, itsetuntemusta ja voimavaroja osallistua aktiivisesti maailman menoon.”

Tarvitaan laaja-alaista otetta

Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on siis paljon muutakin kuin tuloeroja. Eriarvoiset rakenteet ja institutionalisoituneet käytänteet liittyivätpä ne sitten syntyperään, sukupuoleen tai sukupolisuuteen, taiteeseen ja kulttuuriseen osallisuuteen, työelämään, perheeseen, työn ja perheen yhdistämiseen, koulutukseen – laajasti ottaen kaikkeen elämisen politiikkaan, siihen mitä me voimme olla ja miksi me voimme tulla. Eriarvoisten mekanismien paljastaminen ja korjaavien politiikkatoimenpiteiden esittäminen vaativat laaja-alaista otetta. Kuten vuoden alussa edesmennyt englantilainen taloustieteilijä Anthony Atkinson (4.9.1944 – 1.1.2017) totesi: “Eriarvoisuus on pesiytynyt meidän sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiimme, ja sen merkittävä kaventaminen vaatii kaikkien yhteiskuntalohkojen läpikäymistä”.

Tähän läpikäymiseen pyritään niin strategisen tutkimuksen Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmassa kuin sen kaikissa osahankkeissakin.


Olli Kankaan kuva: Marjo Aaltomaa

Viimeksi muokattu 3.5.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »