Eveliina Saari: Digiajan työntekijät uuden työn etsijöinä

  

 

 

Eveliina Saari toimii ohjelmajohtajana Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat sekä Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -ohjelmissa sekä on vanhempi tutkija Työterveyslaitoksen Hyppäys digiin -yksikössä.
(Kuva: Petri Hurme, Vinkea)

                                                                     

Vaikka tulevaisuutta on vaikea ennustaa, ovat taloustieteilijät kuten Frey ja Osborne (2013) väittäneet, että jopa 47 prosenttia ammateista katoaa USA:ssa automatisaation, robotisaation ja tekoälyn kehityksen myötä seuraavien 10-20 vuoden kuluessa. Tämä ennuste on ikään kuin lähtenyt elämään omaa elämäänsä julkisuudessa ja ehkä sen tarkoitus on ollut hätkähdyttää ja saada päättäjät huomaamaan teknologian kehityksen radikaalit vaikutukset ihmiseen ja yhteiskuntaan.

Työ ei katoa mutta muuttuu sisällöltään

Tutkijat, jotka nojaavat hienojakoisempaan työn tehtävätasoisiin muutoksen analyyseihin, ovat huomattavasti maltillisempia ennusteissaan automatisaation vaikutuksista. Esimerkiksi Arntz, Gregory ja Zierahn (2016) päätyvät ennustamaan, että noin yhdeksän prosenttia OECD maiden töistä on automatisoitavissa. Juuri päättyneen WORK2017-konferenssin pääpuhujat tuntuivat toistavan tätäkin rauhoittavampaa viestiä työn katoamisen suhteen. Professori Martin Kenney Kalifornian yliopistosta näkee teknologisen kehityksen synnyttävän uusia töitä katoavien tilalle ja että töiden sisältö tulee laadullisesti muuttumaan.

Sosiologian professori Jerry A. Jacobs Pennsylvanian yliopistosta tarkasteli puheessaan teknologian vaikutuksia työhön pidemmän aikajänteen historiallista kehitystä vasten. Vaikka rutiininomaiset tehtävät korvautuvat teknologialla, se ei merkitse työn katoamista kokonaan, vaan uuden työn syntymistä toisaalle ja töiden tekemistä uudella tavalla. Hänen mukaansa jo tähänastinen kehitys on osoittanut, että alun perin ihmistyötä säästävät teknologiat ovat luoneet kokonaan uusia tehtäviä tai itsepalvelua vaativat digialustat ja ohjelmistot ovat siirtäneet työtä tukipalvelutehtävistä asiantuntijoille tehtäviksi. 

Laadullisin menetelmin työn muutosta tutkineena minun on helppo vahvistaa edelliset huomiot uuden työn syntymisestä. Jo pelkästään uuden teknologian käyttöönotto, oli se sitten uusi henkilötietojärjestelmä tai puhetta tunnistava robotti, vaatii valtavasti johtamistyötä, suunnittelua ja uuden järjestelmän opettamista. Näihin tehtäviin saatetaan palkata uutta henkilöstöä tai työntekijät hakeutuvat oma-aloitteisesti niitä tekemään.  Muun muassa SWiPe-hankkeen tutkimukset tekevät näkyväksi tätä digitaalistuvien palvelujen seurauksena muuttuvaa asiakaspalvelu- ja tukipalvelutyötä. Se, miten kyvykkäitä asiakkaat ovat digitaalisten palveluiden käyttäjinä, muokkaa vahvasti esimerkiksi palveluohjaajan työn sisältöä.  Kun organisaatio on antanut tilaa ja tukea uuden työn syntymiseen, on uusia tehtäviä ja työnkuvia alkanut syntyä.

Työntekijän toimijuus korostuu

Työelämässä tuntuu selviytyvän tällä hetkellä ja tulevaisuudessa työntekijät, joilla on kyky nähdä tekemätöntä työtä, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Motivaatio ja oma-aloitteisuus tuntuvat korostuvan joustavasti uraansa ja työtään muuttavan työntekijän edellytyksinä. Teoreettisena perustana näyttää lähes kaikilla osaamista tutkivilla tutkijoilla olevan käsitteet, jotka liittyvät ihmisen toimijuuteen, proaktiivisuuteen, itsesäätelykykyyn tai kansanomaisemmin itsensä johtamiseen. Tämän huomion tein esitellessämme tutkijoiden kesken tutkimusaineistojamme ja teoriaperustojamme Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat -ohjelman hankkeiden tapaamisessa. Esimerkiksi Taidot työhön -hankkeen interventio uran keskivaiheilla oleville tradenomeille ja insinööreille voimaannuttaa työntekijöiden oman uran tietoista suuntaamista.

Alustatalouden tulevat mahdollisuudet saattavat silti yllättää niin työntekijät kuin kansalaiset. Työ instituutiona saattaa menettää merkitystään hyvinvoinnin lähteenä, kun siirrymme jakamistalouteen. WORK2017-konferenssissa puhunut johtaja Marina Gorbis Tulevaisuutta tutkivasta IFTF-instituutista korosti, että kyse on siitä, millä mekanismeilla mahdollisuuksia hyvinvoinnin resursseihin (Universal Basic Assets) kuten asumiseen, terveydenhoitoon ja koulutukseen tullaan yhteiskunnassa jakamaan. Työn kehitystä kannattaa siis jatkossa yhä enemmän tarkastella palvelujen muutoksen ja palvelujen käyttäjien toiminnan muutoksen yhteydessä.

Lähteet:

Arntz, M., T.Gregory and U. Zierahn (2016), “The Risk of Automation for Jobs in OECD Countries: A Comparative Analysis.” OECD Social, Employment and Migration Working Papers, 189, OECD Publishing, Paris, 16 June. dx.doi.org/10.1787/5jlz9h56dvq7-en

Frey, C.B. and Osborne, M.A. (2013), “The Future of Employment. How Susceptible are Jobs to Computerisation?”, Oxford Martin School Working Paper No. 7, University of Oxford.

STN-blogeissa strategisen tutkimuksen ohjelmissa työskentelevät tutkijat ja ohjelmajohtajat kirjoittavat ajankohtaisista tutkimusaiheistaan, tutkimustiedon hyödyntämisestä ja vuorovaikutuksesta sekä tutkimuksen tarjoamista ratkaisuista yhteiskunnan polttaviin kysymyksiin. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Viimeksi muokattu 5.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »