Matti Tuomala: Nuoret ja lamat

Suomen Pankin tutkijoiden Helvi Kinnusen ja Petri Mäki-Fräntin (KMF) Euro & talous -lehden artikkeli nuorten tulokehityksestä on saanut kevään aikana paljon huomiota. Esimerkiksi HS:n pääkirjoitus 6.4.2016 väittää, että ”1990-luvun laman ja nykyisen taantuman alkaessa työmarkkinoille tulleet ikäluokat ovat pahimpia väliinputoajia”.

Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoa hyödyntäen KMF:n artikkeli päätyy havaintoon, että ”alle 35-vuotiaiden käytettävissä olevat tulot ovat taantumavuosina keskimäärin pienentyneet”. Alle 35-vuotiaat ovat kuitenkin tulonmuodostukseltaan hyvin epäyhtenäinen ryhmä. Tulokehitys on heikointa alle 25-vuotiaiden joukossa. Tämä ikäryhmä on hyvin erilainen kuin muut ikäryhmät. Sen sijaan 30 ikävuoden jälkeen tuloasema alkaa vakiintua. 30–34 -vuotiaiden ryhmän tulokehitys ei ole ollut keskimäärin mitenkään heikkoa ajanjaksolla vuodesta 1990 eteenpäin.

Riihelä ym. (2014) 1 tarkastelivat henkilöaineistolla vuosien 1990 ja 2011 välillä 5-vuotisikäryhmien tuloja ikävuodesta 20 vuoteen 64. Kuviosta 1 huomataan, että koko väestön keskimääräistä ansiotulokehitystä kuvaavat vuosien 1990 ja 2000 käyrät ovat lähes päällekkäin, eli keskimääräinen tulokehitys oli kaikissa ikätyhmissä varsin olematonta. Kuvio 1 jo itsessään kumoaa HS:n pääkirjoituksen  väitteet, että ”taantumiin valmistuneista ikäluokista 1973–1975 ja 1985–1987 tuli pahimpia väliinputoajia”.

Pääomatulojen ikäprofiilissa on tapahtunut suuri muutos 1990-luvun alun jälkeen. Vuonna 1990 vain vanhimmassa aktiiviväestön ikäluokassa pääomatulot olivat merkittävät. Aivan nuorimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta keskimääräiset pääomatulot ovat kasvaneet vanhemmissa ikäryhmissä. Kasvu on voimistunut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tämä vahvistaa aiempia havaintojamme (Riihelä ym. 2010) pääomatulojen merkittävästä roolista etenkin ylimpien tulo-osuuksien kasvattamisessa. Tämä taas johtui ennen kaikkea vuoden 1993 veroreformista.

Kuvio 1. Henkilökohtaisten ansiotulojen kehitys ikäryhmissä vuosina 1990, 2000 ja 2011

 

Kuviosta 2 huomataan, että ansio- ja käytettävissä olevissa tuloissa suurimmat tuloerot – mitattuna Gini-kertoimilla – ovat ikäluokissa 55–59 ja 60–64. Näin on sekä koko väestössä että aktiiviväestössä. Ansio- ja tuotannontekijätuloissa tuloerot ovat pienimmillään keskimmäisissä ja suurimmillaan ne ovat nuorissa ja vanhoissa ikäryhmissä.Koko väestössä vanhemmissa ikäluokissa ansiotulojen erot ovat suuremmat kuin muissa ikäryhmissä. Kuten tulokehitystä tarkasteltaessa havaittiin, merkittävä osa yli 55-vuotiaista tulonsaajista on työmarkkinoiden ulkopuolella, eivätkä he saa enää ansio- eikä muita tuotannontekijätuloja. Käytettävissä olevissa tuloissa Gini-kertoimet näyttävät kasvavan nuorimman ikäryhmän jälkeen iän mukana. Eniten tarkastelujaksolla tuloerot Gini-kertoimella mitattuna ovat kasvaneet vanhoissa ikäluokissa.

Kuvio 2. Tuloerot Gini-kertoimella mitattuna ansio- ja käytettävissä oleville tuloille ikäryhmissä vuosina 1990, 2000 ja 2011

Ikä, sukupuoli ja tuloerot

Kun verrataan vuotta 2011 vuoteen 1990, huomataan, että naisten Gini-kertoimet eri ikäryhmissä ovat pysyneet likipitäen samoina. Sen sijaan miesten osalta Gini-kertoimet ovat kasvaneet kaikissa ikäryhmissä. Toisin sanoen tuloerojen kasvu käytettävissä olevissa tuloissa on johtunut pelkästään tuloerojen kasvusta miesten keskuudessa. Tämän taas selittää pääomatulojen entistä voimakkaampi keskittyminen miehille.

Kuvio 3. Ginikertoimet miesten ja naisten keskuudessa 1990 ja 2011

 

Toisin kuin kuvitellaan, ei kaikilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla ole elämä kulkenut aina onnellisten tähtien alla. Suurissa ikäluokissa on paljon henkilöitä, joita sekä 1990-luvun lama että meneillään oleva taantuma ovat kohdelleet tylysti. Joukossa on myös heitä, jotka ovat kokeneet työttömyyttä neljässä talouden notkahduksessa.

Harjoitetulla talouspolitiikalla, erityisesti 1990-luvun lamassa, on ollut iso rooli. 1990-laman leikkauspolitiikka vauhditti työttömyyden kasvua ennätyskorkeuksiin. Edelleen  veropolitiikka suosinut kohtuuttomasti varakkainta osaa suurista ikäluokista. Usein kuultu väite Suomen ankarasta verotuksesta ei ole koskenut vuoden 1993 veroreformin jälkeen kaikkein varakkaimpia omistajia. Harjoitetun politiikan tuloksina suurissa ikäluokissa tulo- ja varallisuuserot ovat kaikista ikäryhmistä suurimmat. Siellä on eniten köyhiä ja suurituloisia. Samoin kuin alle 35-vuotiaista on erittäin harhaanjohtavaa puhua suurista ikäluokista yhtenäisenä ryhmänä.

Kaikki edellä oleva tuloaineisto perustuu vuosittaiseen tulotietoon. Entistä paremman kuvan saamme eri ryhmien tulokehityksestä ja siitä miten talouden ala- ja ylämäet ovat vaikuttaneet niihin ns. pitkittäisaineiston avulla. Tällöin pystymme seuraamaan samojen ihmisten tulojen kehitystä pitemmällä ajalla. Tätä tutkimusta on jo Suomessa käynnistetty (ks. Suoniemi 2012). Tutkimus jatkuu Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) projektimme (Work, Inequality and Public Policy) konsortiossa. Käytössämme on 500 000 hengen otosaineisto, missä tulokehitystä voidaan seurata vuodesta 1995 vuoteen 2012. Tuolle välille osuu sekä 1990-luvun lamasta nousun ajanjakso että vuonna 2008 alkanut finanssikriisi.

1 Vuosi 1990 oli 20–24 -vuotiailla poikkeuksellinen. Tulonjakotilaston mukaan henkilökohtaisen sosioekonomisen aseman mukaan opiskelijoita oli tässä ikäryhmässä vain reilut 20 prosenttia. 1990-luvun puolivälistä opiskelijoina oli 30–36 prosentin välillä 20–24 -vuotiaiden ikäluokasta.

2 Riihelä, Sullström ja Tuomala (2014) esitävät keskimääräiset henkilökohtaiset tulot viidelle eri tulokäsitteelle: ansiotuloille, pääomatuloille, tuotannontekijätuloille, bruttotuloille ja käytettävissä oleville tuloille.

Kirjoituksen pidempi versio ilmestyi alunperin Talous&Yhteiskunta-lehden blogissa 19.4.2016

Kuva: Erkki Karen

Viimeksi muokattu 21.6.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »