Kai Lehikoinen ja Pauli Rautiainen: Kulttuuriset oikeudet ja kulttuurinen hyvinvointi osana sote-palveluja

Hyvinvointi syntyy ihmisten toiminnasta. Se perustuu terveyden ja ruumiillisen koskemattomuuden lisäksi muun muassa siihen, että jokaisella on vapaus ja myös kyvykkyys käyttää aistejaan, mielikuvitustaan ja tunteitaan. Filosofi Martha Nussbaumin sanoja lainaten, hyvän poliittisen järjestelmän tehtävänä on "antaa kaikille ihmisille, mitä he tarvitsevat tullakseen kyvykkäiksi elämään rikasta ja kukoistavaa inhimillistä elämää." 

Nykyään on paljon tutkimusta siitä, miten aktiivinen taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen vahvistavat hyvinvointia ja terveyttä. Uudessa hyvinvointiajattelussa kulttuuriin ja taiteisiin osallistuminen huomioidaan sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Tästä löytyy onnistuneita pilotteja esimerkiksi Helsingistä, Kuopiosta, Tampereelta ja Turusta. Moniammatillinen yhteistyö kulttuurialan ja sosiaali- ja terveysalan väillä kunnissa on osoittautunut toimivaksi tavaksi vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja huolehtia heidän kulttuurisista perusoikeuksista. 

Kulttuurisilla perusoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen ihmisen oikeutta osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, kehittää itseään ja yhteisöään niiden avulla sekä mahdollisuutta ilmaista itseään vapaasti. Ne on turvattu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa. 

Kun vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy maakunnille, kulttuurinen hyvinvointi ja kulttuuriset oikeudet eivät saa unohtua sote-palveluja koskevassa päätöksenteossa. Koti- ja laitoshoidon piirissä olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden kulttuuriset oikeudet, kulttuurinen hyvinvointi ja mielekkään elämän edellytykset eivät toteudu, jos sosiaali- ja terveyspalveluissa huolehditaan vain Maslowin tarvehierarkian mukaisista ihmisen perustavimmista tarpeista kuten fysiologisista tarpeista ja turvallisuuden tarpeista. 

Kaikille ihmisille on turvattava yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia, osallistua kulttuuriin ja ilmaista itseään läpi koko elämänkaaren ja kaikissa elämä tilanteissa. Kulttuurisen yhdenvertaisuuden toteutuminen mahdollistaa kulttuurisen pääoman karttumisen osaksi jokaisen yksilön kyvykkyyttä tehdä valintoja ja toimia aktiivisesti omassa elämässään tavoilla, jotka synnyttävät hyvinvointia ja mielekästä elämää. 

Kulttuuristen oikeuksien turvaaminen on tässä merkityksessä olennainen osa perustuslaissa jokaiselle turvattua oikeutta kehittää itseään samoin kuin YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa ja vammaissopimuksessa säädettyä lasten ja vammaisten henkilöiden oikeutta osallistua kulttuurielämään. Näiden Suomea sitovien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden turvaaminen on keskeisesti kuntien ja vastaisuudessa myös maakuntien tehtävänä. 

Käynnissä olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen jälkeisessä maailmassa maakuntien on turvattava ihmisten kulttuuriset oikeudet ja kulttuurinen hyvinvointi osana sote-palveluja. Tämä on huomioitava osana tiekarttaa, jonka maakunnat valmistelevat tukemaan uuden sote-lain käyttöönottoa. 

Tuotimme ArtsEqual –hankkeessa äskettäin sote-uudistusta koskevan toimenpidesuosituksen päättäjille ja virkakunnalle. Suosituksessa esitimme, että maakuntien on laadittava toimintasuunnitelma ja seuranta ihmisten kulttuuristen oikeuksien turvaamiseksi ja kulttuurisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Esitimme myös, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin pitää saada asiantuntevasti järjestettyä hyvinvointia vahvistavaa ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevää kulttuuri- ja taidetoimintaa pitkäjänteisesti eikä vain projekteina. Kulttuurilähtöiset menetelmät on huomioitava sote-alalla osana kuntouttavaa työotetta. Mutta kyse ei ole vain kuntoutuksesta. Kyse on myös sote-palveluiden asiakkaiden kulttuurisista oikeuksista, jotka on turvattava. Tähän liittyen esitimme, että maakunnat huomioivat kulttuuriset oikeudet ja kulttuurisen hyvinvoinnin, kun ne kilpailuttavat palveluntarjoajia.

Tutkimustiedon perusteella kuntien pieni koko on merkittävimpiä riskitekijöitä sivistyksellisen eriarvoisuuden kasvulle. Siksi suosittelimme valtioneuvostolle, että sote-uudistuksen jälkeen huolehditaan esimerkiksi kuntaliitoksin siitä, että sivistyspalveluiden toteutumisvastuu on riittävän suuren väestöpohjan (n. 10 000 asukasta) toimijoilla.

ArtsEqual -tutkimushankkeen maakunnille ja päättäjille suunnattu toimenpidesuositus on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Kirjoittajat:

Kai Lehikoinen on ArtsEqual-hankkeen varajohtaja. Hän toimii esittävien taiteiden yliopistonlehtorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt taiteisiin ja taidekasvatukseen hybrideissä ympäristöissä. Hänen viimeaikaiset tutkimuksensa ovat käsitelleet tanssikummitoimintaa hoivatyössä, kulttuurialan hyvinvoinnin diskursseja, taiteen palvelujen oikeutuspuhuntaa ja taiteellisia interventioita työelämän kehittämisessä.

Pauli Rautiainen on perus- ja ihmisoikeustutkija, jota eduskunnan perustuslakivaliokunta kuulee säännöllisesti asiantuntijana sosiaalisten
ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien tulkinnassa. Hän on myös Ihmisoikeuskeskuksen ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen. Parhaillaan hän työskentelee julkisoikeuden apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa. Hänet on nimitetty tammikuun alusta lukien valtiosääntöoikeuden professoriksi Itä-Suomen yliopistoon kunta-alan toimijoiden lahjoittamaan tehtävään.

Viimeksi muokattu 19.12.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »