Ira Ahokas, Marko Ahvenainen ja Pasi Pohjolainen: Kolme polkua kohti proteiiniomavaraisuutta

Voidaanko ulkomailta tuotu rehujen täydennysproteiini korvata tulevaisuudessa kotimaisella valkuaisella? Miten voimme vahvistaa kotimaisen valkuaisen tarjontaa siten, että sen tuotanto on kannattavaa ja kestävää? Suomalaisen keskivertoruokailijan proteiinin nykyinen saantiprofiili näyttäisi tarjoavan paljon mahdollisuuksia kotimaisen kasviproteiinin käytön lisäämiselle, mutta mikä muuttaa mahdollisuudet tulevaisuuden todellisuudeksi?

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus etsi vastauksia näihin kysymyksiin toteuttamalla kirjallisuuskatsauksen ja systeemisen tarkastelun proteiinijärjestelmän nykytilasta sekä proteiinikysymyksen ratkaisumahdollisuuksista Suomessa. Tutkimus on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ScenoProt-hanketta (Novel protein sources for food security).

Kolme muutospolkua ja ajurina kestävyys

Lähdimme tarkastelemaan valkuaiskysymystä erilaisten muutospolkujen kautta. Muutospoluissa erilaiset ajurit luovat muutospainetta vallitsevaan toimintamalliimme. Huomionarvoista on se, että kestävyys on tärkeänä muutosajuri kaikissa kolmessa polussa.

1) Olemassa olevien valkuaislähteiden käytön tehostaminen

Yksi mahdollinen muutospolku on olemassa olevien valkuaislähteiden käytön tehostaminen. Tutkimuskirjallisuudessa on tältä osin pääosin keskitytty biologis-teknisten tuotantorajoitteiden tutkimiseen ja vähentämiseen. Kasvinjalostuksen avulla on pyritty muun muassa lisäämään proteiinipitoisuutta, viljelyvarmuutta ja taudinkestävyyttä ja siten nostamaan hehtaarisatoja. Erilaisin teknologisin ratkaisuin on pyritty rikastamaan ja muokkaamaan proteiinia sopivammaksi rehuteollisuuden käyttöön.

Tästä huolimatta tilanne Suomessa on sika- ja siipikarjatalouden rehujen täydennysproteiinin osalta heikko, sillä käytännössä soijan korvautumisen laajuus riippuu valkuaiskasvien taloudellisesta kilpailukyvystä peltoviljelyssä. Biologis-teknisen kehittämisen lisäksi omavaraisuuden kasvattamisen nykyisten proteiinilähteiden käyttöä tehostamalla on oltava taloudellisesti kannattavaa ja ympäristön kannalta kestävää. Muuten muutos ei ole todennäköinen.

2) Uusien valkuaislähteiden hyödyntäminen

Valkuaistuotantoa voidaan lisätä myös uusia lähteitä hyödyntämällä. Tällaisia uusia lähteitä ovat esimerkiksi hyönteiset, sienet, levät, kvinoa, tattari, öljysiemenkasvit kuten hamppu tai palkokasvit kuten lupiini, linssit ja pavut.

Uusin proteiinilähteisiin liittyvät innovaatiot ovat keskeisiä tuotannon muutoksen ajureita. Uutuustuotteen on oltava bioteknisesti viljelykelpoinen, kestävyys-, maku- ja terveyskriteerit täyttävä, sosio-kulttuurisesti hyväksyttävä sekä taloudellisesti kannattava markkinatuote, jotta merkittävä muutos olisi mahdollinen.

Suurin osa uusista proteiinilähdetuotteista on markkinoilla kuitenkin vasta kokeiluvaiheessa. Niihin kytkeytyy vielä merkittäviä riskejä sen suhteen, kuinka uusien proteiinilähteiden satovarmuus ja kuluttajakysyntä mahdollistavat kannattavan liiketoiminnan.

3) Muutokset kulutustavoissa

Kuluttajuuden muutos on merkityksellinen, sillä kasviproteiinia voidaan käyttää sekä ihmisruokana että eläinten rehuna.

Uudet proteiinilähteet voivat tulla nopeastikin osaksi kuluttajien arkea, jos niille löytyy sovelias ”kulttuurinen lokero”. Kulutukseen liittyvä muutosprosessi lähtee liikkeelle joko siitä, että muutos koetaan mahdollisimman yksinkertaiseksi tai motivaatio muutoksen tekemiseen on niin korkea, että muutos todella tapahtuu esteistä huolimatta. Tällaisia motivaatioon liittyviä muutostekijöitä ovat erityisesti kestävä kehitys ja terveyskysymykset. Muutos tapahtuu kuitenkin nopeimmin silloin, kun
markkinoilla on saatavilla ruokakulttuuriimme hyvin soveltuvia, maukkaita ja riittävän edullisia tuotevaihtoehtoja.

Kulutuksen muutosnopeuden arviointi on selvästi epävarmempaa kuin tuotannossa, sillä tuotannon muutoksen edellytyksenä on myös kulutustottumusten muuttuminen.

Systeeminen tarkastelu on välttämätöntä

Ymmärtääksemme tulevaisuutta ja aikaansaadaksemme haluttua muutosta on muutospolkujen osatekijöiden lisäksi tarkasteltava niiden muodostamaa kokonaisuutta, proteiiniregiimiä, joka sisältää markkinat ja käyttäjien mieltymykset, tieteen, kulttuurin, teknologian, politiikan ja toimialan.

Proteiiniregiimi vaikuttaa uusien ratkaisujen syntyyn. Regiimin omaehtoisen kehityksen lisäksi muutospainetta synnyttää sosio-teknisen toimintaympäristön muutos, kuten esimerkiksi tietoisuus ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista ruokaturvaan.

Kolmannen systeemistä muutosta selittävän tason muodostavat regiimin ulkopuolelta nousevat uudet innovaatiot, jotka mahdollistavat valitsevan toimintamallin muutoksen.

Yhdessä nämä kolme tasoa auttavat meitä hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja sekä arviomaan sitä, mitä voidaan tehdä ja täytyy tapahtua, jotta haluttu tulevaisuus toteutuisi.

Taustaa: Selvityksen toteutti Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa keväällä 2016 tutkimusryhmä, johon kuuluvat Ira Ahokas, Marko Ahvenainen, Pasi Pohjolainen ja Tuomas Kuhmonen. Linkki julkaisuun:http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/julkaisut/e-tutu/Documents/eTutu_4-2016.pdf

Kirjoitus on alunperin julkaistu ScenoProt-hankkeen sivustolla 24.8.2016 www.luke.fi/scenoprot/.

Viimeksi muokattu 21.9.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »