Vuorovaikutusvastaava parantaa tutkimuksen vaikuttavuutta

Strateginen tutkimus hakee ratkaisuja ajankohtaisiin haasteisiin ja tuottaa tutkimustietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Tieto tutkimuksesta ei kuitenkaan leviä itsestään, vaan se vaatii aktiivista yhteistyötä tiedontuottajien ja -hyödyntäjien välillä. Siksi strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamiin hankkeisiin on nimitetty vuorovaikutusvastaava. Hän huolehtii siitä, että hankkeissa on teoreettinen ja käytännöllinen ymmärrys sidosryhmäyhteistyöstä, vuorovaikutuksesta ja viestinnästä.

Haastattelimme neljää vuorovaikutusvastaavaa, jotka kertoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan uudesta toimintatavasta.

              

Aineettoman pääoman ja innovaatiojohtamisen professori Pirjo Ståhle Aalto-yliopistosta toimii vuorovaikutusvastaavana COMBAT-hankkeessa, joka kehittää läpimurtoja 3D-mittaustekniikoiden, robotiikan ja laskentamenetelmien saroilla. Kuva: Karoliina Paavilainen

                                                                                              
 

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viestintäpäällikkö Kaarina Wilskman vastaa COPE-hankkeen vuorovaikutuksesta. COPE-hanke tutkii ja kehittää osaavan työvoiman varmistamista sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Kuva: Harriet Bruce

 

 

Taidekasvatusta edustavan CERADA-fokusalueen professori Kai Lehikoinen Taideyliopistosta toimii ArtsEqual-hankkeen varajohtaja ja vuorovaikutusvastaavana. Hanke selvittää, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Kuva: Kalle Kallio

 

 

Tutkijatohtori Silja Nikula Lapin yliopistosta toimii vuorovaikutusvastaavana hankkeessa PROMEQOsallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Hankkeen tavoitteena on kehittää näyttöön perustuvia, eri kohderyhmiä puhuttelevia ja kustannusvaikuttavia menetelmiä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kuva: Arja Hartikainen

 

Vuorovaikutus on yhdessä tekemistä

”Parhaimmillaan vuorovaikutus on dialogia, jossa kuullaan, kysytään lisää ja ymmärretään erilaisia näkemyksiä. Kaikki ne, jotka vaikuttavat tutkimukseen tai hyötyvät siitä, tuovat näkökulmansa keskusteluun”, Nikula sanoo.

Vuorovaikutus kattaa kolme osa-aluetta: akateemisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen. ”Akateeminen vuorovaikutus on yhteistyötä yli tieteenalarajojen. Yhteiskunnallinen konteksti pitää sisällään tutkimustiedon tuomisen päättäjien työn tueksi ja laajemmin suurelle yleisölle. Taloudellinen vuorovaikutus on yhteistyötä ja innovaatiotoimintaa lähinnä yritysten kanssa”, Ståhle avaa vuorovaikutuksen alueita.

”ArtsEqual-hankkeessa vuorovaikutuskumppaneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut hankkeen aikana ja tällä hetkellä meillä on 55 kumppania. Jo pelkästään kumppaneiden määrä kertoo hankkeen yhteiskunnallisesta tarpeesta ja taiteen moninaisten vaikutusten entistä paremmasta tiedostamisesta”, Lehikoinen toteaa.

Vuorovaikutusvastaavan työnkuva sisältää tehtäviä käytännöllisistä toimista kokonaisuuksien hahmotteluun. Kaikilla haastatelluilla vuorovaikutustyölle on varattu osa työajasta. Hieman hankkeesta riippuen vuorovaikutustyötä tehdään tiimityönä viestinnän ja tutkijoiden kanssa. Käytäntöjä kehitetään myös ohjelmajohtajien, muiden vuorovaikutusvastaavien ja Suomen Akatemian kanssa.

”Tutkimusryhmien johtajat ja tutkijat ovat kautta linjan aktiivisia vuorovaikuttajia, joten COMBATissa yhteiskunnallinen vuorovaikutus on erittäin laajapohjaista yhteistyötä. Olen kehittänyt työkaluja, joilla voimme suunnitella ja seurata konsortion vuorovaikutusta ja sen tuloksia”, Ståhle kertoo.

Vuorovaikutus ei ole pelkkää tiedon levittämistä, vaan tutkimuksen eteenpäin viemiseksi tarpeellisia sidosryhmiä osallistetaan ja sitoutetaan syvemmin. Käytännössä osallistamisen keinoja ovat esimerkiksi haastattelut ja työpajat mukana olevien organisaatioiden kanssa, keskustelut ja seminaarit, asiantuntijapuheenvuorot sidosryhmien tilaisuuksissa, yhteiskirjoittaminen, uutiskirjeet sekä mediaesiintymiset, kuten luentojen videotaltiointi verkkoon. Myös hankkeiden viestintämateriaalien suunnittelussa otetaan huomioon vuorovaikutuksen näkökulma.

”Mielenkiintoista on ollut esimerkiksi suunnitella julisteita, joissa käsitteellistä tietoa havainnollistetaan iskevästi”, mainitsee Nikula, jonka graafisen suunnittelijan taustasta on ollut paljon hyötyä PROMEQ-hankkeen visuaalisen ilmeen suunnittelussa.

Sosiaalinen media on valjastettu vuorovaikutuksen välineeksi. Blogikirjoittaminen ja sosiaalisen median markkinointi ovat tarjonneet laajasti sidosryhmiä tavoittavan kanavan viestiä hankkeiden tuottamasta materiaalista ja käydä keskustelua hankkeen teemoista. Kanavia käytetään hyväksi myös niin, että tiedon hyödyntäjät saavat niissä oman äänensä kuuluviin.

”Vuorovaikutus on kaikessa lyhykäisyydessään yhdessä tekemistä. Tutkijat ja tiedon hyödyntäjien edustajat miettivät asioita yhdessä”, Wilskman tiivistää.

Päättäjät mukaan alusta lähtien

Yhteiskunnallisten vaikutusten optimoimiseksi erityisen tärkeää on saada tutkimusta päättäjien tietoon. Päättäjiä tavataan henkilökohtaisesti ja heitä kutsutaan tiedotustilaisuuksiin, työpajoihin, webinaareihin sekä muihin tapahtumiin, joissa nostetaan esiin tutkimuksessa selvinneitä teemoja ja havaintoja.

”Vaikuttavuutta varmistamaan on koottu neuvonantajaryhmä, joka kokoontuu puolivuosittain keskustelemaan tutkimuksen kulloinkin ajankohtaisista kysymyksistä. Synergiaetua hankkeelle tarjoaa STN-ohjelmien välinen yhteistyö, kun teemat läpileikkaavat ja kohdataan samoja sidosryhmiä. Päättäjät ovat kiireisiä, joten on ollut luontevaa koota yhteen usean samaa teemaa käsittelevän hankkeen tuloksia tai lähestyä päättäjiä yhteisin kannanotoin”, Nikula kuvailee yhteistyötä päättäjien kanssa PROMEQ-hankkeessa.

Hankevetäjät ja monet tutkijat ovat myös hyvin verkostoituneita. He ovat mukana erilaisissa työryhmissä ja valmisteluprosesseissa sekä ovat kuultavina esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa. Myöhemmin vaikuttamisviestinnässä painottuvat tutkimustulokset ja policy brief -julkaisut sekä suositukset ja toimintamallit.

Olennaista on popularisoida tutkimusta siten, että myös asiaan perehtymätön ymmärtää tulosten ja niiden pohjalta esitettyjen toimenpiteiden yhteiskunnallisen merkityksen”, Lehikoinen sanoo.

Vuorovaikutus päättäjien kanssa toimii molempiin suuntiin. Tutkimuksen varhaisessa vaiheessa aktivoituvat päättäjät saattavat tiedon käyttäjinä tuoda esille näkemyksiä, jotka auttavat täsmentämään tutkimuskysymyksiä ja -menetelmiä entistä tarkoituksenmukaisemmin. Yhteistyö myös auttaa tutkijoita tunnistamaan uusia tutkimustarpeita ja ideoimaan jatkotutkimusta. Vaikuttavia tuloksia on jo saavutettu.

”Yhteistyö on edistänyt tutkijoiden sensitiivisyyttä taiteen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kysymysten kompleksisuutta ja poliittisuutta kohtaan sekä lisännyt ymmärrystä siitä, että toimenpidesuositusten laatimisessa kannattaa huomioida eri sidosryhmien näkökulmat. Esimerkiksi saamelaisten taidekasvatuksen kohdalla dialogi on myös muuttanut tutkimuksen suunnitellut menetelmälliset lähtökohdat, eettiset protokollat ja raportoinnin tyylin”, Lehikoinen kertoo ArtsEqual-hankkeen vuorovaikutustyön tuloksista.

Uusia käytäntöjä kehitetään

Tutkijoilta asiantuntemuksen jakaminen edellyttää uutta asennetta ja uudenlaista tapaa työskennellä, kun tutkimuksesta viestitään suurelle yleisölle jo alkuvaiheessa. Tälle työlle on varattava aikaa. Vuorovaikutusvastaavan panos on tutkijalle hyödyksi, sillä ulkopuolinen saattaa nähdä selvemmin, mikä syvällisissä kokonaisuuksissa on kiinnostavaa ja ihmisten arkea koskettavaa. Verkkojulkisuus parantaa myös asiantuntijoiden löydettävyyttä ja medianäkyvyyttä.

”Joskus keskusteluun osallistumiseen ei tarvita kuin lyhyt kommentti, vaikkapa Twitterissä. Toki on huomattava, että mediahuomio ei vielä itsessään tarkoita vaikuttavuutta”, Nikula muistuttaa.

Haasteita aiheuttaa erityisesti tutkimustuloksista kertominen hankkeiden ollessa vielä kesken. Tutkijat ovat ymmärrettävästi varovaisia kertomaan tuloksista keskeneräisinä. Alustavat tulokset virheineen ja puutteineen saattavat jäädä elämään ja niiden pelätään vievän huomioarvoa varsinaisilta tuloksilta. Tulosten jakamisen käytäntöjä tullaan kehittämään yhdessä tutkijoiden kanssa.

”Erikseen sovitaan, miten tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi haastatteluissa ja policy briefeissä. Siinä ennakoin ajoittain vaikeaa rajanvetoa”, Wilskman sanoo.

Tulosten julkaiseminen voi olla haastavaa myös tieteellisen toiminnan kannalta – jotkut tieteelliset julkaisut eivät hyväksy artikkeleita, jos tuloksia on aikaisemmin julkaistu jossakin muualla. Eri tieteenaloilla on tosin hiukan eri käytäntöjä ja traditioita, eikä tutkimustulosten julkaisu ole kaikissa hankkeissa ollut ongelma.

”On kuitenkin paljon myös sellaista, josta voidaan avoimesti puhua tutkimusprosessin aikana ja josta on myös hankkeelle itselleen hyötyä”, Ståhle huomauttaa.

Vuorovaikutusvastaavia tarvitaan, jotta tällainen relevantti sisältö löydetään ja saadaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuorovaikutusvastaavat pitävätkin uutta toimintamuotoa hyvänä ja tarpeellisena.

”Päättäjien ja käytännön edustajien osallistuminen prosessiin avaa eri näkökulmia ja parantaa hankkeen osumatarkkuutta”, Wilskman sanoo. ”Odotan sen edelleen lähentävän tutkimustoimintaa ja käytäntöä.”

Esimerkiksi ArtsEqual-hankkeessa yhteistyön tuloksena syntyneitä toimenpidesuosituksia on jo otettu käyttöön hallinnollisessa valmistelutyössä. Vuorovaikutusvastaavien työ on myös luonut uusia verkostoja, mikä on tärkeää tutkimuksen demokratisoinnin kannalta. Verkostoissa tutkimustieto leviää laajalle, kannustaa yhteistyöhön ja mahdollistaa viimeisimmän tutkimuksen käytön yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Toimiva vuorovaikutus on kaikkien etu.

Teksti: Oona Riitala

Viimeksi muokattu 14.8.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »