Lea Pulkkinen on tutkinut samoja ihmisiä jo yli 30 vuoden ajan

13.12.2000/tum

Akatemiaprofessori Lea Pulkkisen elämäntyöksi voi kutsua tutkimusten sarjaa, joka sai alkunsa jo 1968. Pulkkinen alkoi silloin tutkia 8-vuotiaita lapsia, ja on sen jälkeen seurannut samoja ihmisiä, jotka ovat nyt 42-vuotiaita. Poikkeuksellinen aineisto on tuottanut paljon tietoa esimerkiksi siitä, miten jo pienissä lapsissa havaitut piirteet seuraavat ihmistä koko elämän ajan.

"Vaikka ihmiset voivat ohjata elämänsä suuntaa ja tehdä valintoja, on kuitenkin tiettyjä lähtökohtia, jotka ovat jo 8-vuotiaana nähtävissä. Ne sitten suuntaavat henkilön sosiaalista sopeutumista, eräänlaista yhteiskuntakelpoisuutta ja psyykkistä hyvinvointia", Pulkkinen sanoo.

Jos lapsi on alaluokilla aggressiivinen, hänellä on itsesäätelyvaikeuksia ja masentuneisuutta, pyrkivät nämä piirteet myöhemmin kasaamaan tiettyjä vaikutuksia mm. koulumenestykseen, kaveripiirin valintaan, oppilaitosvalintaan, työttömyyteen ja parisuhdekysymyksiin. Huolehtivaiset vanhemmat, koulussa selvityminen ja hyvä koulunkäyntimotivaatio puolestaan generoivat toisenlaisia valintoja.


"En halua liioitella tätä sillä tavalla, ettei olisi siltoja, joita pitkin voi mennä polulta toiselle. Onneksi niitä on. Mutta tilastollisesti esimerkiksi miesten hyvästä selviytymisestä 48 prosenttia selittyy varhaisilla hyvillä taustatekijöillä."


Kuukauden artikkeli Yhdysvalloissa

Eräs Pulkkisen oppilaista, Katja Kokko, on tutkinut aineiston avulla pitkäaikaistyöttömyyden taustaa. Viimeistelyvaiheessa olevan väitöskirjan mukaan laman aikana alle kuuden kuukauden työttömyyttä ei voinut ennustaa millään tavalla. Työttömyys saattoi iskeä keneen vain. Mutta kun tarkasteltiin kaksi vuotta kestänyyttä työttömyyttä, tulivat lapsuuden kokemukset esiin.

Aggressiivisten ja huonoista kotioloista tulevien lasten todennäköisyys joutua myöhemmin pitkäaikaistyöttömäksi oli selvästi suurempi kuin muiden, lähes 50 prosenttia. Jos lapsella kuitenkin oli hyvät sosiaaliset taidot, putosi todennäköisyys noin kymmeneen prosenttiin. Jos lapsi oli saanut kotona tukea, vanhemmat olivat kiinnostuneita lasten asioista ja suhde vanhempiin toimi hyvin, putosi pitkäaikaistyöttömyyden riski nollaan. Kokon ja Pulkkisen tutkimuksesta kertova artikkeli valittiin viime heinäkuussa kuukauden artikkeliksi kaikista American Psychological Associationin aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista.

Pulkkinen uskoo, että monia tulevaisuuden ongelmia voitaisiin ehkäistä erilaisilla kouluun ja perheiden tukemiseen liittyvillä uudistuksilla. Poliittista tahtoa sellaiseen ei kuitenkaan tahdo löytyä. Psyykkisiin ongelmiin ei hänen mielestään suhtauduta yhtä vakavasti kuin muihin terveysriskeihin.

"Jos meille tulee vaikka epäilys, että jollakin häviävän pienellä todennäköisyydellä jokin ruoka-aine aiheuttaa syöpää, siitä kohistaan heti. Mutta vaikka 50 prosentin todennäköisyydellä joku aiheuttaa ongelmia psyykkisellä puolella, niin mitään ei tapahdu." 

Elämänkaaritutkimuksen lisäksi Pulkkinen on mukana koko maan kattavassa kaksostutkimuksessa, jossa selvitetään toisaalta ympäristötekijöiden ja toisaalta perintötekijöiden vaikutuksia ihmisen terveyteen, terveystottumuksiin ja sosiaaliseen kehitykseen. Tässä hankkeessa tutkitaan mm. lapsen taustan ja varhaisen tupakoinnin välisiä yhteyksiä.

Viimeksi muokattu 30.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »