Seppo Kellomäki muistuttaa, että lämpenevässä ilmastossa metsä on nähtävä puilta

Teksti Pertti Suvanto

Puut sopeutuvat lämpenevään ilmastoon, lisääntyvään sateeseen ja hiilidioksidiin. Mutta sopeutuuko metsänhoito? 
Akatemiaprofessori Seppo Kellomäki tuottaa tietoa päätöksenteon pohjaksi. Hänen mukaansa lämpenevässä ilmastossa metsä on nähtävä puilta.

Akatemiaprofessori Seppo Kellomäki tutkii ilmastonmuutosten – sekä kohonneen lämpötilan että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden– vaikutuksia metsäekosysteemin toimintaan ja metsäpuiden fysiologiaan. Tavoitteena on pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsien ekologian syvempi ymmärtäminen, mikä puolestaan auttaa kehittämään kestäviä metsänhoitomenetelmiä.

Kellomäki johtaa Joensuun yliopiston ilmastonmuutoksen metsäekologisia ja metsänhoidollisia vaikutuksia tutkivaa huippuyksikköä. Huippuyksikön tutkimusten tuloksena on jo syntynyt tietotaitoa muun muassa ekotehokkaan metsänhoidon kehittämiseksi ja metsien biodiversiteetin suojelemiseksi talousmetsissä. Tutkimus on monitieteistä, ja se yhdistää monipuolisesti perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta. Yksiköllä on neljä tutkimusryhmää, joista yhtä Kellomäki itse vetää.

Ilmaston lämmetessä Suomi eteläistyy ja metsien kasvu lisääntyy. Metsäpuut tuottavat entistä enemmän siementä. Keskilämpötilan on ennustettu nousevan Suomessa kaksi astetta. Ennustettu nousu ei tosin jakaannu vuodenajoille tasaisesti. Kesälämpötilat eivät välttämättä kovin paljon muuttuisi, mutta varhaiskevään, myöhäissyksyn ja erityisesti talven lämpötilat kohoaisivat jopa kuusi astetta. Vuotuinen sateen määrä saattaa myös kasvaa. Viimeisissä ennusteissa talviaikaisen sadannan arvioidaan kasvavan viidessäkymmenessä vuodessa jopa 40 prosenttia.

Puut sopeutuvat

Kellomäki on ryhmineen rakentanut ilman lämpötilaa ja hiilidioksidipitoisuutta säätelevän kenttäkokeen, jossa on mahdollista kasvattaa puita tulevaisuuden ilmastossa. Kun kasvukausi varhaistuu alkukeväästä ja pitenee loppusyksystä, maalaisjärki olettaa sen lisäävän suoraviivaisesti myös puiden kasvua. Näin ei kuitenkaan ole.

- Puiden kasvu on geneettisesti ohjelmoitu. Kun olemme kasvattaneet mäntyjä kohotetussa lämpötilassa, ne aloittavat, mutta myös lopettavat kasvunsa kuukautta aikaisemmin. Paikallisten puiden kasvu siis vain varhaistuu.

Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan tuomalla Suomeen eteläisiä lajikkeita, joilla on luonnostaan pidempi kasvukausi. Esimerkiksi Virosta hankitut kuuset ovat kasvaneet täällä pidempään kuin paikalliset sukulaiset.

Toisaalta varhaistuneen ja pidentyneen kasvukauden on arveltu myös nostavan pakkastuhojen määrän dramaattisesti, joka kuittaisi lisääntyneen kasvun. Kellomäen kenttäkoe ei kuitenkaan tue tätä kauhuskenaariota.

- Vaikka kasvukausi pitenee, puiden pakkasenkestävyys ei häviä. Keväthallan riski näyttää pieneltä. Syksyllä puut painuvat nopeasti syvään talvilepoon ja pakkastuhoriski on vähäinen.

Kun ilmasto on lämpimämpää, hiilidioksidin määrä kasvaa ja puut haihduttavat vettä enemmän. Jos etenkin kesäaikana sateen määrä ei kuitenkaan kovin paljon lisäänny, alkaako veden saanti rajoittaa kasvua. Kellomäen kokeiden mukaan kohotetussa hiilidioksidipitoisuudessa puut yhteyttävät samalla määrällä vettä 50 prosenttia enemmän kuin kontrollipuut.

- Jos haihdunta lisääntyy ja maassa olevan veden määrä vähenee, puut kykenevät käyttämään veden tehokkaammin. Tällä tavalla ne ovat puskuroitu muutokseen.

Yksi tulevaisuuden tutkimusalueita on metsäpuiden geneettinen sopeutuminen. Villipuut tuottavat aina geneettistä materiaalia, joka pystyy sopeutumaan muutoksiin. Tutkijat pyrkivät selvittämään mitä geneettisiä muutoksia mahdollisesti tapahtuu ja miten geneettinen sopeutuminen vaikuttaa metsiin.

- Suomessa suositaan paikallisia puulajeja ja puiden luontaista uusiutumista. Tämä on hyvä vakuutus sille, että suuren luokan katastrofeja ilmaston muuttuessa ei pääse tapahtumaan.

Pitkää vai lyhyttä kuitua?

Kellomäki on peruskoulutukseltaan metsänhoitaja, niinpä hän sanoo, että metsänhoitoon liittyvät kysymykset ovat keskeisiä ilmaston muuttuessa. Pelkästään sen tulisi ohjata ajattelua, että kuusi, mänty ja koivu reagoivat lämpenevään ilmastoon eri tavalla. Kolmikosta voittajaksi näyttää selviytyvän koivu.

Entistä lämpimämmässä ja kosteammassa Suomessa männyn ja kuusen kasvu voimistuu pohjoisessa. Seuraavan 100 vuoden aikana metsät voivat muuttua nykyistä lehtipuuvaltaisemmiksi Etelä-Suomessa. Lehtipuuston arvioidaan valtaavan metsät vuoteen 2080 Suomessa, ellei sen leviämistä hillitä.

- Metsäteollisuudessa kuusi ja mänty ovat kuitenkin tuottoisampia. Vaikka lyhytkuituinen koivu kasvaa nopeasti, se häviää etelän kilpailijalleen eukalyptukselle. Joudumme panostamaan metsänhoitoon enemmän, niin että havupuut eivät tukahdu koivikoihin. Suomen metsätaloudessa onkin tulevaisuudessa kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota erityisesti taimikonhoitoon, mutta myös muuhun metsänhoitoon, jos pitkäkuituisen havupuuston halutaan pärjäävän lämpimässä viihtyvälle koivulle.

Metsät tarvitsevat myös täsmähoitoa

Metsän raaka-ainearvo on edelleen tärkeä, mutta ympäristöarvot liittyvät entistä tiukemmin metsänhoitoon. Metsät toimivat hiilinieluina ja toisaalta metsäteollisuuden tuotteet ovat hiilivarastoja. Tosin eri tuotteet ovat erilaisia. WC-paperi - jota ei kierrätetä - päästää hiilensä ilmakehään nopeasti, kun taas rakennuksissa puut saattavat varastoida hiiltä jopa satoja vuosia.

Puita voidaan Kellomäen mukaan myös kasvattaa monin tavoin - niin, että hiiltä pääsee ilmakehään, mutta myös niin, että se sitoutuu metsään. Toinen ympäristöesimerkki voisi olla vaikkapa puiden haihtuvat pihka-aineet, jotka katalysoivat otsonimuodostusta. Otsoni on taas myrkkyä puille ja aiheuttaa tuhoja.

- Jos suosimme koivua, otsoniaktiivisia aineita vapautuu ilmakehään vähemmän, mutta raaka-ainenäkökulmasta katsottuna taas menetämme.

Kellomäki penää metsäkeskusteluun avaruutta. Kaikkia metsiä Suomessa ei tarvitsisi kasvattaa luonnonmukaisesti.

- Meillä pitäisi olla myös alueita, joissa koko biologinen potentiaali voidaan käyttää hyväksi. Teollisuus haluaa metsästä tulevaisuudessa entistä tarkemmin tietynlaisia kuituja eri tarkoituksiin. Silloin täsmähoito on ehdottomasti tehokkainta. Plantaasimainen lähestymistapa sopii myös bioenergian tuottamiseen ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa.

- Sama puumäärä voidaan korjata paljon pienemmältä alueelta ja suojella näin loput metsät entistä paremmin luonnolle.

Lisätietoja

Professori Seppo Kellomäki
Metsätieteellinen tiedekunta
Joensuun yliopisto
PL 111, 80101 Joensuu
p. (013) 251 3630, f. (013) 251 4444
seppo.kellomaki(at)joensuu.fi

Viimeksi muokattu 30.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »