Pertti Alasuutari: Yliopistojen kielikysymys

19.4.2017

Pertti Alasuutari on akatemiaprofessori ja sosiologian professori Tampereen yliopistossa.

Viime kesästä saakka olen autolla työmatkoja ajaessani kuunnellut radio Vegaa. Se on mainio tapa pitää yllä ja kohentaa ruotsin kielen taitoa ja samalla tutustumismatka ruotsinkieliseen Suomeen. Kaikenlaista pientä olen oppinut, mutta kiintoisin etnografinen havaintoni liittyy Vegan musiikkipolitiikkaan. Sinänsä soitettu musiikki on minusta hyvää ja monipuolista, mutta en ole kuullut Vegan soittavan yhtään suomenkielistä kappaletta. Kanava soittaa ruotsin- ja englanninkielisiä lauluja, toisinaan myös vaikkapa espanjankielisiä kappaleita, mutta suomenkielinen musiikki ei kuulu sen valikoimaan.

Vegan kielipolitiikka on oikeastaan samanlainen kuin se käytäntö, jota Suomessa noudatetaan valittaessa henkilöitä yliopistojen opetus- ja tutkimustehtäviin. Esimerkiksi ruotsinkieliseen tehtävään valittavalta syntyperäiseltä Suomen kansalaiselta vaaditaan täydellinen ruotsin kielen taito ja kyky ymmärtää suomea, mutta ulkomaalaiset hakijat vapautetaan näistä kielitaitovaatimuksista.

Kyseinen käytäntö on sinänsä ymmärrettävä, kun ajatellaan pyrkimystä puolustaa ruotsin asemaa vähemmistökielenä, mutta nykypäivänä se on ongelmallinen. Suomalaisen yliopistomaailman ykköskieli on nimittäin enenevässä määrin englanti, ei niinkään suomi tai ruotsi. Lisäksi yliopistojen edellytetään kansainvälistyvän kasvattamalla ulkomailta rekrytoitujen tutkijoiden osuutta. Tämä on johtamassa siihen, että englannista tulee ainoa opetuskieli, oli kyse sitten suomen- tai ruotsinkielisestä yksiköstä. Nykytilanteessa yliopistojen byrokratian kielenä on pääasiassa jompikumpi kotimaisista, mistä seuraa, että käytännössä ulkomailta tulleet vapautetaan hallintotehtävistä. Tämä eriarvoisuutta tuottava ongelma on omiaan johtamaan siihen, että myös hallinnosta tulee englanninkielistä.

Yksi kotimaisia kieliä yliopistomaailmassa tukeva ratkaisu olisi edellyttää, että ulkomailta tulleet oppivat tietyn määräajan, esimerkiksi kolmen vuoden kuluessa suomen tai ruotsin kielen. Näin toimitaan Hollannissa. Tällaista vaatimusta olisi sinänsä helppo valvoa: esimerkiksi ruotsinkieliseen yksikköön valittua professoria vaadittaisiin neljäntenä vuonna pitämään opetuksensa ruotsiksi. Samaa sääntöä voisi soveltaa syntyperäisiin suomalaisiin. Kun kilpailu akateemisista työpaikoista avattaisiin myös kaikille suomalaisille hakijoille yli kielirajojen, saataisiin parhaat mahdolliset voimat yliopistojen palvelukseen. Uskon, että suomenkielisen hakijan palkkaaminen ruotsinkieliseen tehtävään ei heikentäisi vähemmistökielen asemaa sen enempää kuin ulkomaalaisen valitseminen, pikemminkin päinvastoin. Suomalaisilla on yleensä valmiiksi hyvä, joskin passiivinen ruotsin kielen taito. Työpaikan saaminen kyllä motivoisi ottamaan tuon taidon aktiiviseen käyttöön.

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 20.4.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »