Anna-Liisa Laine: Ekologien globaalit yhteistyöverkostot keino vastata ympäristönmuutoksen haasteisiin

2.5.2017

Anna-Liisa Laine työskentelee kasviekologian professorina Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimusryhmänsä on osa Suomen Akatemian metapopulaatiobiologian huippuyksikköä.

Miten voi tehdä korkeatasoista, rajat ylittävää ekologista tutkimusta ilman, että kustannukset ylittävät sietokyvyn? Teettämällä aineistonkeruun ilmaiseksi vapaaehtoisilla tutkijoilla, tietysti. Ekologiassa yleistyvä uusi lähestymistapa kokoaa tutkijoita aineistonkeräysverkostoihin ympäri maailman.

Globaalin ilmastonmuutoksen seurauksena niin luonnollinen ympäristö kuin ihmiskuntakin muuttuvat ennennäkemätöntä tahtia. Kuinka ekosysteemit ja ekosysteemiprosessit reagoivat muutoksiin? Mitä seuraamuksia niillä on luonnon monimuotoisuudelle, ruokaturvallisuudelle ja ihmisten terveydelle? Siinä kysymyksiä, joihin tarvitaan vastauksia nopeasti.

Miksi tutkimuksen on ollut niin vaikeaa vastata näihin kysymyksiin? Yksi syy on se, että on todella vaikeaa skaalata yksittäisten tutkimusten tuottama tieto vastaamaan globaaleihin kysymyksiin. Jokainen empiirinen tutkimus on sidoksissa siihen kontekstiin, jossa se on suoritettu. Tämä ei tarkoita sitä, että tutkimus olisi huonosti tehty.

Kaikkein taitavin ja huolellisimminkin tehty tutkimus on sidonnainen siihen, kuka tutkimuksen suorittaa, missä se suoritetaan ja millä materiaalilla. Kaikki nämä tekijät voivat vaikuttaa saatuihin tuloksiin, usein tavoilla joita on vaikea kvantifioida.  Ympäristönmuutoskysymyksissä tämä on erityisen haastavaa. Haluaisimme luoda ennusteita siitä, kuinka luonto reagoi globaaliin trendiin, samalla kun datamme on sidoksissa paikallisiin oloihin, jotka eivät todennäköisesti mitenkään noudata globaalia trendiä.

Viime vuosina ekologiassa on saanut suurta huomiota aivan uudenlainen tapa kerätä globaalia dataa. Tutkijaverkosto ympäri maailmaa sitoutuu keräämään aineistoa noudattaen samaa protokollaa kaikkialla. Työ perustuu vapaaehtoisuuteen, ja se luo myös rajoitteet sille, miten ja millaista aineistoa voidaan kerätä.

Pääsääntönä on, ettei aineiston kerääminen voi vuosittain viedä tutkijan työaikaa muutamaa päivää enempää. Aineiston keruun tulee myös olla puoli-ilmaista, sillä verkostojen käytettävissä ei juuri ole rahaa. Näistä rajoitteista huolimatta lähestymistapa on osoittautunut huikean tehokkaaksi tavaksi mitata ympäristön muutoksen vaikutuksia niin paikallisesti kuin globaalistikin.

Tällä hetkellä suurin ja tunnetuin verkosto on Nutrient Network (NutNet), joka tutkii ekosysteemin tuottavuuden ja toiminnallisuuden välisiä yhteyksiä. Tutkimuspaikkoja on yli sata, neljällä eri mantereella. Kilpisjärvi on verkoston pohjoisin tutkimuskohde.

Jos verkoston menestystä voitaisiin mitata Science- ja Nature-jutuilla, on NutNet todellakin menestynyt. NutNet on kuitenkin menestystarina myös monilla muilla mittareilla. Verkostolla on laaja vaikuttavuus ja se tuottaa avointa dataa, joka on kaikkien käytettävissä. Poikkeuksellista on myös se, että jäseniä saatu mukaan kehitysmaista, sillä kynnys liittyä verkoston tutkijaksi on matala.

Joko innostuit? Et ole ainoa. Toimin Ruotsissa ja Tanskassa ekologian hakemusten arviointipanelistina ja verkostot ovat tulleet osaksi hakemuksia. Panelisteille nämä hakemukset aiheuttavat harmaita hiuksia. Kuinka arvioida hanketta, jonka menetys on täysin muiden tutkijoiden hankkiman datan varassa? Verkostoilla ei ole mitään keinoa taata aineistonkeruun jatkuvuutta tai kontrolloida datan laatua. Vastaavanlaisia riskejä ei perinteisissä tutkimushakemuksissa hyväksyttäisi.

Verkostojen pyörittäminen ei sekään ole ongelmatonta. NutNet on pioneerina ratkaissut paljon käytännön haasteita aineiston hallinnasta sääntöihin, joilla artikkelien kirjoittajuus ratkaistaan.

Nämä säännöt ovat nähtävillä NutNetin verkkosivuilla, ja metodologinen puoli on julkaistu vertaisarvioidussa artikkelissa (Borer et al. 2013), jonka lukemista suosittelen kaikille, jotka suunnittelevat verkoston perustamista.

Haasteista huolimatta näiden verkostojen hyödyt ovat moninkertaiset. Isoja, kunnianhimoisia kansainvälisiä hankkeita on liki mahdoton toteuttaa muulla tavoin. Tutkimusmäärärahat eivät lisäänny tulevaisuudessa, joten tilanne ei ainakaan helpotu. Eikä suomalainen tutkija koskaan voi verkottua liikaa. Ei ainakaan, jos haluaa menestyä.

----

http://www.nutnet.org/home

Borer et al. 2013. Finding generality in ecology: a model for globally distributed experiments. Methods in Ecology and Evolutionary Biology 5:65-73.

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 2.5.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »