Elina Vuola: Uskonnon ymmärtämisen vaikeudesta

24.8.2016
Elina Vuola on Helsingin yliopistossa työskentelevä akatemiaprofessori tutkimusalanaan teologia. Hän on kansainvälisesti arvostettu uskonnon ja sukupuolen kysymysten tutkija sekä arvostettu Latinalaisen Amerikan tuntija.

 

Uskonto ja eri uskontoperinteet ovat julkisuudessa aivan eri tavalla ja eri mittakaavassa kuin vaikkapa vain kymmenen, saati kaksikymmentä, vuotta sitten. Kyse ei ole ainoastaan uskonnon yhteiskunnallisen ja poliittisen painoarvon lisääntymisestä, vaan myös henkisyyden ja uskonnollisen etsinnän kasvusta. Eri uskontoperinteiden näkyvyys – tai näkymättömyys – on epäsuhtaista. Uskonnosta esitetään mielipiteitä, jotka tutkijan näkökulmasta eivät perustu ilmiön syvälliselle ymmärtämiselle. Uskontoa eri näkökulmista tarkastelevat tutkijat ovatkin uusien haasteiden edessä.

Uskonnontutkijalle on tuttua niin tiedemaailmasta kuin sen ulkopuoleltakin se, että hänen tutkimuskohdettaan helposti joko yli- tai aliarvioidaan. Aliarvioinnilla tarkoitan sitä, että uskonnon merkitystä jossakin kontekstissa ei nähdä tai osata arvioida silloinkaan, kun siihen olisi syytä – uskonto toisin sanoen sivuutetaan. Päinvastainen tilanne, uskonnon yliarviointi, on ”uskonnon nousun” myötä tullut tavanomaisemmaksi: asioita aletaan tarkastella uskonnon linssin läpi, ja pahimmassa tapauksessa kokonaiset yhteiskunnat ja kulttuurit redusoidaan (valta)uskontoonsa.

Sekä yli- että aliarviointi ovat mahdollisia silloin, kun uskontoa ei tarkastella kriittisesti, analyyttisesti ja monipuolisesti. Stereotyyppinen käsitys uskonnosta on siis jonkinlainen edellytys sille, että uskonto joko sivuutetaan tai sille annetaan kohtuuton ja todellisuutta vastaamaton merkitys.

Yli- ja aliarviointiin liittyy puolestaan usein se haaste, että uskontoa kohtaan ollaan joko ylikriittisiä tai täysin epäkriittisiä. Jälkimmäistä saatetaan perustella – paremman tiedon ja asenteen puutteessa – uskontojen kunnioituksella ja uskonnonvapaudella: uskontoja ei ”uskalleta” kritisoida. Epäkriittisyys saattaa olla leimallista myös uskontojen edustajille. He voivat olla uskonnollisia johtajia – useimmiten miehiä – tai muita instituutiota edustavia uskonnon ammattilaisia. Epäkriittisyys vaanii myös sellaista uskonnon tutkijaa, joka ei kykene erottamaan uskonnollista vakaumustaan tutkimastaan aiheesta.

Ylikriittisyyttä on taas sellainen asenne, jossa uskonto nähdään kaiken pahan alkuna ja lähteenä. Yksi esimerkki tästä on toimittaja Venla Kokkosen maaliskuinen kirjoitus ”Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista” YLE:n verkkosivuilla. Kirjoituksessaan hän päätyi näkemykseen, että kaikki uskonnot tulisi kieltää.

Kirjoitus on esimerkki jonkinlaisesta sekulaarista fundamentalismista, joka ei kykene erittelemään uskonnon eri ulottuvuuksia, sisäisiä jännitteitä ja suoranaisia valtakysymyksiä - tulkintaerot kun saattavat olla suuremmat uskonnollisten perinteiden sisällä kuin niiden välillä. Sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaalietiikkaan liittyvät kysymykset ovat tästä hyvä esimerkki: miehen päätäntävaltaa korostavat tahot ovat lähempänä toisiaan uskontorajojen yli kuin oman perinteen toisinajattelevien, vaikkapa feministien, kanssa. Uskontojen yksisilmäinen ja asiantuntematon demonisoiminen voi johtaa totalitarismiin, joka ei ota huomioon, että uskonnon- ja mielipiteenvapaus on perusoikeus.  

Tästä pääsemme seuraavaan haasteeseen, uskonnon homogenisointiin. Eri uskonnot eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa, eri aikoina, nähdään muuttumattomina kokonaisuuksina. Ummistetaan silmät sisäisiltä tulkintaeroilta, historiallisesti ajatellen suuriltakin muutoksilta, mutta myös valtakysymyksiltä. Uskonto saatetaan redusoida vaikkapa eliittiinsä, instituutioihin tai pyhiin kirjoituksiin. Jo lukion oppikirjoissa esitetään uskontotieteilijä Ninian Smartin jaottelu uskonnon eri ulottuvuuksiin, joita ovat opillinen, eettinen, myyttinen, rituaalinen, materiaalinen, kokemuksellinen ja yhteisöllinen.

Minimivaatimuksena voisi pitää sitä, että uskonnosta keskusteleva olisi tietoinen, mistä ulottuvuudesta kulloinkin puhuu.

Uskontoa ja kulttuuria on usein mahdotonta erottaa toisistaan tai rajapinta niiden välillä on liikkuva, huokoinen ja vaikeasti vedettävä. Globaalisti tässä on paljon vaihtelua. Varsinkin Länsi-Euroopan ulkopuolella uskonnon ja kulttuurin jyrkkä erottelu ei ole kovin mielekästä, eikä auta ymmärtämään sen enempää uskontoa kuin kulttuuriakaan.

Pyrimme johtamassani tutkimushankkeessa Ruumiillinen uskonto lähestymään uskontoa sellaisilla tavoilla, joissa uskontoa ja uskonnollisia ihmisiä ei tarkastella tällaisten stereotypioiden ja yksinkertaistusten läpi.

http://blogs.helsinki.fi/embodied-religion/elina-vuola/

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 30.8.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »