Sami Borg: Virhemarginaalissa

5.12.2016
Sami Borg on Tampereen yliopiston erillisyksikkönä toimivan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja. Tietoarkisto on saanut palvelujensa kehittämiseen rahoitusta useista FIRI-hauista. 

Yhdysvaltojen hiljattain käydyt presidentinvaalit nostivat poliittiset kannatusmittaukset suomalaistenkin huulille. Ensin Brexit ja sitten Trump. Kummankaan voittoa ei kyetty kunnolla ennakoimaan eli gallupit epäonnistuivat. Brittien ja jenkkien mielipidemittauslaitoksilla on riittänyt tutkittavaa ja selitettävää, vaikka eivät mittaukset täysin pieleen menneet. Lukemat olivat molemmissa äänestyksissä sen verran täpärät, että monet mittaukset mahtuivat kyllä tilastolliseen virhemarginaaliin.

Brexitin ja Trumpin kannatuksen mittaamisessa oli aitoja, kalliimmillakaan mittauksilla tuskin voitettavia ongelmia. Valitettavasti tässä ei ole tilaa mennä syvälle yksityiskohtiin. Vakiintuneiden ja vastaajien pitkään tuntemien vaihtoehtojen kannatusta on helpompaa arvioida luotettavasti. Brittien ja USA:n presidentinvaalien äänioikeutettujen puoluesiteet ovat aikaa myöten höltyneet. Kun lisäksi puolueetkaan eivät ole yhtenäisiä äänestettävistä vaihtoehdoista, on tilanne mittauslaitoksille haastava. Lisämausteen tuovat kansalaiset, jotka eivät juuri koskaan osallistu mittauksiin mutta saattavat aktivoitua Brexitin tai Trumpin kaltaisen, protestikanavaksi tajutun vaihtoehdon taakse. Näpäyttäjät kuuluvat demokratiaan.

Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. SMP:n vaalivoitot vuosien 1970 ja 1983 eduskuntavaaleissa olivat vaikeasti ennakoitavissa. Tuoreemmassa muistissa on Perussuomalaisten jytky vuoden 2011 vaaleissa. Silloin viimeksi julkaistut valtakunnalliset mittaukset lupasivat Timo Soinin joukoille 15,4 – 16,9 prosentin kannatuksen, mutta puolue keräsi äänistä 19,1 prosentin osuuden. Myöhemmin tehdyt vaalitutkimukset osoittavat, että vuoden 2011 kampanjan viimeisillä viikoilla tapahtui paljon kannatusmuutoksia. Muutamat keskusteluteemat (mm. hallituksen Portugali-tukipaketti) vaikuttivat merkittävästi uusien äänestäjien myöhäiseen heräämiseen äänestämään Perussuomalaisten ehdokkaita. Koko mielialamuutos ei ehtinyt gallupeihin, joiden aineistot kattoivat heikosti viimeisen kampanjaviikon.

Missä määrin Suomen eduskuntavaalien viimeisimmät mittaukset ovat yleensä ottaen osuneet kohdalleen tai epäonnistuneet? Asiaa on selvitetty pienenä yksityiskohtana oikeusministeriön Demokratiaindikaattorit 2015 -raportissa. Siinä on tarkastelu viimeisimpien mittausten osuvuutta eduskuntapuolueiden osalta vuosien 2003 – 2011 eduskuntavaaleissa.

Yleiskuva on yllättävä. Mittaukset ovat olleet varsin tarkkoja. Suurimpien puolueiden kohdalla laskennallinen, satunnaisuudesta johtuva virhemarginaali on pari prosenttiyksikköä molempiin suuntiin. Tätä suurempia poikkeamia vaalituloksesta on esiintynyt hyvin harvoin. Näin on käynyt selvästi vain 2011 vaaleissa PS:n ja keskustan osalta sekä vuoden 2015 vaaleissa keskustan kannatuksessa joissakin mittauksissa.

Kaikkiaan verrattiin kolmen mittauslaitoksen tuloksia vaalituloksiin neljissä vaaleissa kahdeksan eduskuntapuolueen kohdalla. Lähes sadasta yksittäisestä puolueen kannatusarviosta meni melko pahasti pieleen vain muutama. ”Ei huono”, sanoisi tunnettu tanssija-koreografi.

Mistä sitten johtuu kannatusmittausten häilyvä maine myös Suomessa? Ainakin siitä, että mitattavat itse vähättelevät mittausten luotettavuutta auliisti varsinkin silloin, kun tulokset eivät ole omalta kannalta mairittelevia. Tärkeämpiä syitä ovat mittausten uutisointitapa, mittauksiin osallistumiseen ja otoksiin liittyvät ongelmat sekä se, että usein mitataan sellaista, mistä ei ole vielä muodostettu mielipidettä.

Eniten käsityksiin vaikuttanee mittausten teettäjien oma toiminta. Raportoitavat satunnaisvirheet ja muut mittausten epäluotettavuustekijät eivät tunnetusti juurikaan rajoita mittausjournalismia. Gallupuutisointi on turhan usein pelkistävää ja tavattoman otsikkokeskeistä. Eniten julkaisijaa kiinnostaa se, kuka johtaa ja mikä on mitattujen vaihtoehtojen suosituimmuusjärjestys. Kun media tilaa kannatusmittauksen, se tilaa uutisen.

Yleensä mittauksen ykkösuutisia ovat selvät erot tai suuret kannatusmuutokset. Jos niitä ei löydy, kelpaavat otsikoiksi myös sijoituksen muutokset ─ lähes kannatuserojen suuruudesta riippumatta.

Viestinten tulisi noudattaa mittausuutisoinneissaan eettisiä koodistoja, joihin myös mittauslaitokset ovat sitoutuneet. Uutisoinnin yhteyteen olisi aina hyvä saada faktalaatikko mittausten perustiedoista, jotka vaikuttavat tulosten luotettavuuteen. Perustietojen esittäminen ei vapauta vastuusta otsikoinnissa ja päätelmien tekemisessä. Journalistin ohjeiden mukaan otsikolle on löydyttävä sisällöstä kate.

Sami Borg on Tampereen yliopiston erillisyksikkönä toimivan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja.

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 1.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »