Irmeli Mustalahti:Kaiken Maailman Dosentti esittäytyy

16.3.2016
Dosentti Irmeli Mustalahti on luonnonvarahallintoon ja -politiikkaan erikoistunut kehitystutkija, jonka tutkimustiimi työskentelee Tansaniassa, Nepalissa, Laosissa, Meksikossa sekä Suomessa. Hankkeessa tutkitaan, millaisia mahdollisuuksia kansalaisilla on osallistua ja vaikuttaa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön, ja mitä haasteita tähän liittyy. Mustalahti työskentelee akatemiatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.

Keitä me olemme me ”kaiken maailman dosentit”? Mitä on dosenttien työ ja mitkä ovat sen keskeiset haasteet? Kannattaako tutkijanurasta yhä haaveilla? Millaisen kuvan mediakeskustelu antaa tutkijan työstä?

Näitä olen pohtinut viimeisen vuoden seuratessani niin pääministerin kuin opetusministerinkin kommentteja sekä valtion koulutukseen ja tutkimukseen suuntaamia leikkauksia. Nyt maaliskuussa sain mahdollisuuden pohtia tätä myös Tieteessä tapahtuu -foorumissa. Minä olen juuri sellainen korkeasti koulutettu pätkätyöläinen ja ”kaiken maailman dosentti”, jonka työuraan nyt tehtävät leikkaukset tulevat kohdistumaan.

Miten siis Suomen tämän hetkinen poliittinen ja taloudellinen tilanne tulevat minun työhöni ja elämääni vaikuttamaan? Ehkä kaikkein henkilökohtaisin haaste liittyy kilpailtuun rahoitukseen. Etsin kuumeisesti rahoitusta niin itselleni kuin tutkimusryhmälleni.

Olen keski-ikäinen perheellinen nainen, jolla ei koskaan ole ollut vakituista työsuhdetta, vaan olen hakenut itse palkkaani ja tutkimukseeni rahoituksen. Nykyisin, oman palkkani ohessa, haen myös rahoitusta tutkimusryhmälleni, tutkimusryhmäni kuluihin ja siinä sivussa yliopistomme yleiskustannuksiin. Koska keskimäärin onnistumisprosentti rahoitushakemuksissa on noin 8–12 prosenttia, hakemuksia on tehtailtava useita, jotta saamme tutkimushankkeemme jatkumaan.

Akatemiatutkijan palkkani loppuu kahden vuoden kuluttua, ja tutkimusryhmäni jäsenten palkkaukseen tarvitsen rahaa jo ennen sitä. Ihmettelet ehkä, miksi olen huolissani jo nyt vuoden 2018 palkastani. Syy on yksinkertainen: minulla on asuntolainaa ja kaksi lasta. Sekä mies, joka myös on tehnyt pätkätöitä ja tutkimustyöni takia liikkunut maasta ja maanosasta toiseen. Onnekseni hän on ollut valmis tähän. Ei yksin meiltä, vaan myös meidän tutkijoiden puolisoilta ja lapsilta vaaditaan joustavuutta ja muuttohalukkuutta.

Minä, kuten moni muukin meistä ”kaiken maailman dosenteista”, olen niitä nykyajan kansainvälisiä nomadeja, jotka toki ovat tottuneet muuttamaan, varautumaan, selviytymään ja opiskelemaan kieliä. Mutta myös me haaveilemme omasta asunnosta, harrastuksista lapsille ja itselle, ja edes kerran vuodessa yhteisestä lomasta suvun kesämökillä. Meillä ei juurikaan ole harrastuksia tai lomaa, koska meidän pitää varautua seuraavaan rahoitushakemukseen, josta voi olla jälleen kiinni niin oma kuin tutkimusryhmänkin palkka ja tutkimuskulut. Kaiken tämän rahoitushakemustehtailun lomassa meidän pitäisi tehdä tutkimustyötämme sekä kirjoittaa niitä Julkaisufoorumilla korkeimman luokituksen saavia artikkeleita.

Ai, nyt mietit, miten voin jaksaa työssäni. Koska pidän työstäni. Voin rehellisesti sanoa, että rakastan työtäni. Ja vähät välitän, vaikka minua kutsuttaisiinkin ”kaiken maailman dosentiksi”. Vähät välitän, vaikka minulla ei pätkätyöläisenä tutkijana ole varaa samanlaiseen elintasoon kuin muilla korkeasti koulutetuilla suomalaisilla. Ja vähät välitän, vaikka en ulkopuolisella rahoituksella toimivana tutkijana pysty pitämään kaikkia kesä-, joulu-, syys tai talvilomiani. Sillä kaikesta tästä huolimatta koen itseni erittäin etuoikeutetuksi voidessani tehdä työtä, josta aidosti nautin.

Sen sijaan minua huolestuttaa, mikä on tulevaisuudessa tutkimuksen taso Suomessa. Onko Suomi enää houkutteleva paikka korkeasti koulutetuille tutkijoille? Pystyykö lahjakas opiskelija, joka on joutunut ottamaan opintolainaa, enää valitsemaan työurakseen tutkimusta ja yliopistouraa? Akatemiaprofessori Uskali Mäki kuvasi osuvasti Tieteessä tapahtuu -foorumissa, kuinka ”siemenperunat ja ruokaperunat” ovat nyt menneet pahasti sekaisin ja samalle lautaselle.

Ilman riittäviä resursseja – niitä ”siemenperunoita”– tutkimukseen ja opetukseen, yliopistomme eivät pysy 500 kansainvälisen huippuyliopiston kelkassa. Ilman tutkimuksen ja koulutuksen arvostusta, niin mediassa kuin poliitikkojen puheissa, me emme saa houkuteltua huippututkijoita Suomeen. Innovaatiot, huippuosaaminen ja kansainvälinen näkyvyys, verkostot ja vaikuttavuus ei synny ilman taloudellista panostusta. Lisäksi tarvitaan asenneilmapiiri, jossa tutkijoiden työtä arvostetaan ja heidät otetaan tasavertaisesti mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 1.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »