Irmeli Mustalahti: Unelma uudesta talousajattelusta

26.10.2016
Dosentti Irmeli Mustalahti on luonnonvarahallintoon ja -politiikkaan erikoistunut kehitystutkija, jonka tutkimustiimi työskentelee Tansaniassa, Nepalissa, Laosissa, Meksikossa sekä Suomessa. Hankkeessa tutkitaan, millaisia mahdollisuuksia kansalaisilla on osallistua ja vaikuttaa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön, ja mitä haasteita tähän liittyy. Mustalahti työskentelee akatemiatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.

Omassa blogissaan Minna Palmroth pyysi meitä tutkijoita kirjoittamaan tunteella. Joten annan nyt palaa. Kaikille niille, jotka pitävät tätä tekstiä naivina tai provokatiivisena, selityksenä tämä esipuhe: Tätä kirjoittaessa olin juuri palannut Oxfordista konferenssista, jossa kehitystutkimuksen kovat nimet kuten Tanya Li, Bina Agarwal, Nandini Gooptu, Duncan Green, pohtivat yhdessä yli 400 tutkijan kanssa, mikä tässä maailmassa mättää ja kuinka voisimme muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. Konferenssin lopussa tutkijoiden keskustelupaneelin voisi kiteyttää seuraavasti: Martin Luther King ei sanonut, että hänellä on painajainen, vaan hän sanoi, että hänellä on unelma. Näin konferenssin panelistit kannustivat meitä kehitystutkijoita ”luomaan unelmia” ja rohkeasti tavoittelemaan niitä.

Minullakin on unelma, nimittäin uudesta talousajattelusta: ihmisoikeuksiin perustavasta vuorovaikutteisesta ja kestävästä biotaloudesta. Selitetäänpäs siis hieman tarkemmin, mistä unelmani on saanut alkunsa.

Tämän hetkinen globaalitalous on riippuvainen heikompien riistämisestä ja luonnon varojen - uusiutumattomien sekä uusiutuvien - kestämättömästä käytöstä. Yhteiskunnan ja luonnonvarojen kannalta kestämättömään kasvuun perustuva globaalitalous kasvattaa tuloeroja niin maiden sisällä kuin kansainvälisesti. Ja heikentää ihmisten kykyä hallita omaa elämäänsä. Ongelmat eivät ole ”siellä jossain”, kuten kaivosten vierellä asuvien afrikkalaisten, maansa menettäneiden eteläamerikkalaisten, alipalkattujen kiinalaisten tai köyhyyttä ja kriisejä pakenevien Lähi-idän kansalaisten. Vaan meillä Suomessa on omat Talvivaaramme, saamelaiskysymyksemme, epäoikeudenmukaiset työmarkkinamme ja aggressiivinen äärioikeistomme. Globaalikehitys tai paremminkin globaali pahoinvointi on meidän omalla takapihallamme. Ja myös meillä Suomessa on ihmisiä, jotka on jätetty selviämään tässä globaalissa maailmassa. Myös meillä on aloja, joilla on kahdet - joskus jopa kolmet - työmarkkinat. Myös Suomessa on alueita, joista on tullut globaalin markkinatalouden raaka-aineen tuottajia.

Brexit on yksi esimerkki globaalitalouden vaikutuksista ja globaalin turvattomuuden tilanteesta: Oxfordissa tutkijat korostivat, että Brexit-äänestyksessä ei ollut kyse EU:sta eroamisesta vaan enemmänkin kansalaisten halusta protestoida ja vaatia muutosta. Britannian ja koko EU:n on nyt pohdittava, mikä on se ”systeemi” ja sen rakenteet, joita Brexitiä äänestäneet todellisuudessa halusivat muuttaa. Ja miten tällaiseen muutoshalukkuuteen voitaisiin vastata. Demokratiassa, joka on yksi Euroopan kantavista voimista, ei vain voida painaa villaisella kansanäänestysten tuloksia, olipa niillä sitten kuinka dramaattiset vaikutukset.

Tutkijat Oxfordin konferenssissa pohtivat, mihin Eurooppa ja sen eri maat ovat ajautuneet ja kuvailivat tilannetta termillä vanukas: jos yhteiskuntaan ja taloutta ei ole kypsytetty ja valmistettu huolella, lopulta se leviää käsiin kuin epäonnistunut vanukas. EU:ssa on paljon rakenteellisia ongelmia, ja niihin on puututtava. Mutta EU-maiden todellisia vihollisia eivät ole kosmopoliittisuus, solidaarisuus, pakolaiset tai maahanmuuttajavirta. Brexitin pitäisi avata keskustelua myös meillä Suomessa siitä, mikä nykyisessä talouskasvuun ja kasvavaan kulutukseen perustuvassa globaalitaloudessa on todellinen ongelma ja miten se vaikuttaa niin globaaliin turvallisuuteen kuin yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyden rajoihin.

Globaalitalous ei voi vain olla loputonta taloudellisen kasvun tavoittelua. Me elämme nyt talouskasvun ”hullujen päivien” jälkeisessä Euroopassa, kun kukkaro on tyhjä, lainaa pankissa, on vatsa kipeä ja komerot pullollaan tarpeetonta tavaraa. Systeemimme kestämättömyys ei poistu sulkemalla rajoja tai siirtämään raaka-aineiden ja tuotteiden tuotantoa sinne, missä on alhaisemmat ympäristökriteerit tai tuotantokustannukset. Seuraavia ”hulluja päiviä” odottavassa maailmassa, joka on riippuvainen köyhien maiden riistämisestä, alipalkatusta työvoimasta ja luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä, me nakerramme omaan oksaamme ja ajamme maailman yhä syvemmälle kriiseihin ja pakotamme ihmiset vellovien muuttovirtojen syövereihin. Me emme enää voi vain osoittaa muita sormella ja toivoa, että rajoja sulkemalla saisimme ongelmamme ratkaistua.

Oxfordissa kehitystutkijat käyttivät Brexit-neuvotteluita esimerkkinä siitä, miten kehitystutkimus ei ole tarpeen vain ”siellä jossain” vaan juuri täällä meillä Brexit-äänestyksen jälkeisessä Euroopassa. Kehitystutkimus on juuri muutoksen tutkimusta, jossa keskiössä ovat poliittiset prosessit ja systeemit, niihin liittyvät interventiot, ilmiöt tai muutosprosessit ja niiden vaikutukset. Duncan Green kuvailee kirjassaan How to change happens, kuinka systeemit ovat yhteen liitetty joukko elementtejä, joiden avulla pyritään saavuttamaan jotain.

Itse kiinnostuin systeemiajattelusta, kun aloin tutkia biotalousdiskurssia.  Systeemiajattelu on minulle biotalouden ymmärtämisen menetelmä, jonka avulla yritän ymmärtää biotalouteen vaikuttavia elementtejä ja näiden toiminnan yhteistulosta. Sen avulla yritän ymmärtää biotaloutta rakentamalla vuorovaikutusmalleja niistä asioista, jotka vaikuttavat biotalouden politiikkaprosesseihin, interventioihin ja biotalouden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Eurooppalaisessa keskustelussa sekä kansallisissa ohjelmissa korostuu biotalouden innovaatiot ja talouden kasvun parantaminen näiden innovaatioiden kautta. Itse kyseenalaistan tähän keskusteluun liittyvän uusiutuvien raaka-aineiden kasvavan kulutuksen. Jos biotalous perustuu vain kasvun tavoitteluun uusiutuvien raaka-aineiden kasvavan kulutuksen kautta, silloin olemme unohtaneet termin alkuperäisen ajatuksen, jossa bio tulee ennen taloutta: ideologian uudenlaisesta tavasta ajatella kestävästä taloudesta, jossa yritämme välttää sahaamasta omaa oksaamme.

Biotalous voisi tarjota mahdollisuuden solidaarisemmalle talousmallille, jossa tavoiteltaisiin luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ihmisten hyvinvointiin perustuvaa vastuullista ja vuorovaikutteista globaalia yhteiskuntaa. Ja talousmalli pohjautuisi kiertotalouteen, jossa raaka-aineet kiertäisivät mahdollisimman tehokkaasi mutta myös palvelut voisivat kiertää vaihdannaistalouden kautta. Sitra kuvaa tämän näin: ”Tulevaisuuden biotalous on sekä globaalia että lokaalia. Ruoka ja energia tuotetaan paikallisesti lähellä raaka-aineita sekä asiakaskuntaa niin, että tuotteet voidaan kierrättää tehokkaasti. Maailmanmarkkinoilla vaihdetaan erityistuotteita ja palveluja sekä biotalouden muuntuvia ja monistettavia menestyskonsepteja.” Tällaista talousmallia - unelmaani - kutsun ihmisoikeuksiin perustuvaksi biotaloudeksi, koska mielestäni hyvinvointi on ihmisoikeus. Kutsun sitä vuorovaikutteiseksi biotaloudeksi, koska ilman eri toimijoiden/kansalaisten mukaan ottamista biotalous ei ole mahdollista. Ja sosiaalisesti, kilpailukyvyllisesti ja ympäristön kannalta kestäväksi biotaloudeksi, joka perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja tehokkaaseen kierrätykseen.

P.S. Hyvä lukija, jos sinusta olen naiivi ja provokatiivinen kannattaa sinun tutustua Sitran sivuihin (http://www.sitra.fi/ekologia/biotalous) sekä seuraaviin kirjoihin:

Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila ja Kristoger Wilén: Talouskasvun jälkeen. Gaudeamus.

Duncan Green: How change Happens. Oxfod University Press.

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 1.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »