Akatemian uudistuminen ja Suomen Kuvalehti

15.4.2016

Ville Pernaa ruotii vauhdikkaassa pääkirjoituksessaan 15.4.2016 Suomen Kuvalehdessä Suomen Akatemian toimintaa. Koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvien leikkausten jälkeen tutkimusrahoituksen eri muodot ovat entistä suuremman huomion kohteena, ja hyvä niin.

Ville Pernaan kirjoituksessa suuri huomio keskittyy niin sanottuun kokonaiskustannusmalliin, joka on tapa budjetoida ulkopuolisen rahoituksen hankkeita yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tämä laskentatapa tuli käyttöön valtiovarainministeriön aloitteesta 2009 koko valtionhallintoon, eikä aloite tullut Suomen Akatemialta.

Tutkijat ovat arvostelleet kokonaiskustannusmallia sen koko käytössä olon ajan. Tutkijoiden, yliopistojen ja Akatemian kannalta se onkin lisännyt hallinnollista työtä ja vähentänyt rahoituksen vaikuttavuutta. Kun Akatemian myöntämään rahoitukseen tulee sisällyttää osuus yliopiston yleiskustannuksista, niin tutkijan näkökulmasta tutkimukseen suoraan käytettävissä oleva raha jää pieneksi. Viime vuonna mallia arvioinut asiantuntijaryhmä esittikin ministeriölle, yliopistoille ja Akatemialle lukuisia ajatuksia rahoitusmenettelyjen kehittämisestä. http://www.aka.fi/globalassets/42julkaisut/kokonaiskustannusmalli-4.pdf

Pernaan kirjoituksessa puututaan myös rahoituksen hakemiseen kuluvaan aikaan. Kilpailtua rahoitusta haetaan monista lähteistä, joista Suomen Akatemia on vain yksi. Akatemian perusrahoitusmuotoihin tulleiden hakemusten määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli 40 prosenttia, ja samaan aikaan Akatemian käytössä oleva korvamerkitsemätön rahamäärä on pienentynyt selvästi. Siksi hyväksymisprosentit ovat matalia, ja tämä on valitettavaa kaikkien kannalta.

Akatemian rahoituksen jako perustuu kansainväliseen vertaisarviointiin, jonka pohjalta professoritasoisista tutkijoista koostuvat tieteelliset toimikunnat tekevät etukäteen ilmoitettuja päätöksentekokriteerejä noudattaen päätökset. Käytännössä vain arvosanan 6 (poikkeuksellisen hyvä) tai 5 (erinomainen) saaneita hankkeita pystytään rahoittamaan. Päätöksentekokriteereihin voi tutustua Suomen Akatemian verkkosivuilla http://www.aka.fi/fi/arviointi-ja-paatokset/paatosaikataulut/rahoituspaatokset/

Akatemian toiminnan kansainvälisestä arvioinnista on syytä todeta, että sitä ei suinkaan tilannut Akatemia itse vaan opetus- ja kulttuuriministeriö. Tässä arvioinnissa Akatemian toimintaa verrattiin muiden maiden vastaaviin organisaatioihin. Toimintamme todettiin tässä arvioinnissa laadukkaaksi ja tehokkaaksi. Runsaasti kehitysehdotuksiakin tuli, ja suuri osa niistä on jo toteutettu. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm14.pdf?lang=en

Onko kaikki sitten täydellistä? Ei suinkaan. Toimintaympäristö muuttuu nopeasti, tieteen kenttä muuttuu, rahoitus vähenee, ja kilpailullisen rahoituksen saaminen on entistä hankalampaa. Ulkopuolisista saattaa näyttää siltä, että toiminta on eristäytynyttä. Todellisuudessa Akatemia ja sen toimikunnat käyvät jatkuvasti keskustelua tiedeyhteisön eri ryhmien kanssa siitä, miten rahoitusmuotoja ja toimintatapoja voitaisiin kehittää.

Kilpailullinen rahoitus on hyvä keino laadukkaan tutkimuksen rahoittamiseksi ja tutkimuksen uudistumiseksi. Kuten yllä on todettu, Akatemian tapaan toimivia organisaatioita on lähes kaikissa länsimaissa, ja niiden toimintatavat ovat hyvin samankaltaisia. Pernaan kysymykseen voikin vastata: kyllä siinä on järkeä.

Blogeja 2016

Viimeksi muokattu 15.4.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »