Tarja Väyrynen: Raportoimisen oudosta onnesta

22.6.2015

Kesäkuun alussa sähköpostiini kolahti viesti, joka muistutti akatemiahankkeeni ”Siirtolaisen kehon poliittisuus” loppuraportoinnin ajankohdan tulleen. Kaiken kiireen keskellä laskin, kuinka kauan raportin tekemiseen on varattava aikaa. Hankkeessa työskennelleet tutkijat olivat huonosti saavutettavissa: yksi oli sijoittunut ulkomaiseen tutkimusinstituuttiin ja oli mahdollisesti kenttätyössä jossain päin Afrikkaa sähköpostin tavoittamattomissa, toinen oli äitiyslomalla ja kolmas ajoi lisätyönään taksia saadakseen apurahan lisäksi särvintä kolmilapsisen perheen pöytään. Muutan vanhan väliraportin loppuraportiksi sähköisessä järjestelmässä ja huomaan, että suurin osa julkaisustamme on jo listattu, joten raportti vaatii vain pientä täydentämistä.

Käytän tutkimustulosten selostamiseen yhden iltapäivän ja viimeistelen raportin julkaisujen ja muun toiminnan osalta. Illalla mieleni valtaa tässä työssä harvoin koettu loppuunsaattamisen ja oman työn jäljen näkemisen mielihyvä. Mielessäni tekemät määrälliset laskelmat rauhoittavat. Hankkeessa on tuotettu neljän vuoden aikana 36 julkaisua, joista lähes kaikki kansainvälisissä vertaisarviointia noudattavissa lehdissä ja teoksissa. Erityisesti suuri alan parhaissa lehdissä julkaistujen artikkeleiden määrä ilahdutti. Hankkeen aikana valmistui kaksi väitöskirjaa ja kolmas on aivan loppusuoralla. Tutkijat ottivat aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimivat kansainvälisissä järjestöissä, lehtien toimituskunnissa ja asiantuntijoina. Hankkeen aikana juuri post doc -vaiheensa aloittaneet tutkijat siirtyivät seuraavaan tutkijanuransa vaiheeseen, ja hankkeeseen saatiinkin kolme Akatemian tutkijatohtorin paikkaa.

Koska minulla ei ole vertailukohtaa, en osaa sanoa onko tämä kaikki paljon vai vähän yhteiskuntatieteissä, mutta kaiken tämän raportointi toi oudon onnen tunteen. Hankeen johtajana olin ilmeisesti onnistunut tekemään jotain oikein, koska työmme ja asiantuntemuksemme oli ollut kansainvälisen vertaisarvioinnin kohteena ja monillakin mittareilla menestynyt arvioinneissa. Untuvikkoina hankkeeseen tulleet juuri väitelleet nuoret tutkijat ovat kaikki itsenäistyneet ja löytäneet oman akateemisen polkunsa. Tämä tuotti aivan erityistä tyydytystä.

Tutkimusryhmäni on työskennellyt yhdessä jo kahden akatemiahankkeen ajan ja näiden kahden hankkeen aikana on syntynyt seitsemän lasta. Tämän nyt raportoidun aikana neljä. Olemme oppineet tuntemaan toisemme hyvin ja monet yhdessä kirjoitetut tekstit ja konferenssiesitelmät ovat syventäneet tuntemusta ja luottamusta. Joskus työssä tunnettu epävarmuus ja ahdistus on tarttunut kaikkiin, mutta useimmiten työ on sujunut mutkattomasti ja aurinkoisissa merkeissä. Tunnemme toistemme tavat työskennellä, joten erilaisten roolien ottaminen ja antaminen toisille sujuu vaivattomasti.

Kaikki loppuu aikanaan. Vai loppuuko? Loppuraportin jättäminen merkitsee hankkeen loppumista siinä muodossa, johon olemme neljän vuoden aikana tottuneet. Tutkimusryhmäni ei kuitenkaan hajoa. Aivan Akatemian rahoituksen loppumetreillä solmimme kustannussopimuksen kansainvälisen kustantajan kanssa yhdessä kirjoittavasta kirjasta. Jatkamme siis yhdessä työskentelemistä ja erityisesti kirjoittamista. Ja hei, syyskuussahan aukeaa jälleen uusi hankehaku.

Uusimmat blogit

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 26.6.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »